keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Sanoudu irti, Niinistö


Sain seuraavanlaisen Facebook-kommentin (kirjoitusvirheet poistettu):

"Juu, ensin meidän pitäisi nöyrinä ottaa vastaan vuosikausien paskanheitto ja uhkailu netissä, ja sitten pitäisi vielä olla mielin kielin. Se on Hannes kuule sinun aikasi painua helvettiin minun sivultani ja painua kumartamaan herraasi Halla-ahoa. Minä pidän joka ikistä persunhyysääjää ja -ymmärtäjää osavastuullisena siitä viiden vuoden terrorikampanjasta, jonka Halla-aho ja hänen tahdottomat raajansa ovat suunnanneet minuun. Sisällissodalla ja tappamisella uhkailun aloittivat ilman mitään ymmärrettävää syytä persut ja halla-aholaiset, ja keskustelemattomuus on 100 % heidän syytään. Nyt katsotaan vain sitä, kuka on isänmaallinen ja kuka persu = petturi. Sinä Hannes ilmoittauduit jälkimmäiseen joukkoon, mikä tarkoittaa, että panen sinulle just kohta ikuisen porttikiellon sivulleni."

Kirjoitus toi mieleeni kymmenen vuoden takaiset ajat. Silloinkin suunnilleen vastaavalla tavalla vihreästi ajattelevaksi tunnustautuneet ympäristöaktivistit – etupäässä Greenpeacen ja Luonto-Liiton nimissä – kohdistivat minuun aivan samanlaista puhetta erilaisilla sähköpostilistoilla.

Mikä tämän purkauksen sai aikaan? Yksinkertainen kommenttini erääseen Uuden Suomen kolumniin, jossa paheksuttiin sitä, että Timo Soini ei suostunut keskustelemaan Helsingin Sanomien mielipidetiedustelusta, jossa perussuomalaisten väitettiin löytäneen itsestään rasistisia piirteitä.

Kommentoin, että ei se minusta ole ihme, jos perussuomalaiset eivät keskustele, kun ajattelee esimerkiksi sitä, mitä senkin vuorokauden aikana oli ”täällä” – siis Facebookissa – perussuomalaisista kirjoitettu.

Mainitun kommentin kirjoittaja esimerkiksi oli halventanut persuja aivan yleisesti ja yksilöimättä täysin lapsellisilla renkutuksilla ja haukkumasanoilla, jotka alkoivat naudasta ja päätyivät ties minne. Valitettavasti en pysty niitä tarkistamaan, koska kommentin heittäjä todellakin poisti minut sivultaan.

On hyvä huomata, että kun HS:n tiedustelussa kysyttiin mielipiteitä muista kansallisuuksista, rasismia oli äärettömän vähän. Sitä löytyi vain kun kysyttiin, tunnistaako vastaaja sitä itsessään.

Nimenomaan perussuomalaiset tunnistivat. Voisiko heitä syyttää edes rehellisyydestä?

Esimerkiksi vihreä suvaitsevaisto ei tunnistanut. Eikö sitä siis ole, vai eivätkö he tunnista sitä?

Olisiko pitänyt kysyä, mitä mieltä ollaan suomalaisista? Olisiko suvaitsevaisto tunnistanut edes sitä, että suureen osaan suomalaisista se suhtautuu täysin rasistisesti.

Ei , sillä sitä oli kysytty juuri aikaisemmin HS:n teettämässä 5. marraskuuta julkaistussa mielipidetiedustelussa ‒ joka kuitenkin piilotettiin vain verkkolehteen. Siinä vihreiden äänestäjistä joka neljäs myönsi nimitelleensä ja loukanneensa itselleen vastenmielisiä ihmisiä julkisesti. Muista suomalaisista vastaavaan katsoi syyllistyneensä 18 prosenttia.

Näyttää siis siltä, että vihreät hallitsevat vihapuheen oikein hyvin, mutta he tunnistavat sen vain muissa. Itse he taas ovat ylimielisyyden perikuva.

Sen he myöntävät itsekin. Esimerkiksi viime vaalien alla Vihreä liitto tunnisti ylimielisyyteen lankeamisen suurimmaksi esteeksi vaalivoitolle. Virheellistä tässä oli vain puhe lankeamisesta, mitä ei tietenkään tarvitse vältellä, jos ei havaitse langenneensa jo aikaa sitten.

Mitä arvoa on suvaitsevaisuudella, jos se tarkoittaa sitä, että vain vihreitä ja heidän suosikkejaan pitää suvaita, mutta eri tavalla ajattelevat eivät ansaitse edes villi-ihmisten oikeutta?

Esimerkiksi alun sitaatissa perussuomalaisten ja halla-aholaisten pilkkaamista perustellaan sillä, että he aloittivat. Mitä muuta tämä on kuin kakaramainen versio Hammurabin laista: lelu lelusta, hiekkakakku hiekkakakusta, silmä silmästä, hammas hampaasta?

Kun vihreät toisaalla ovat useinkin vaatineet Soinia irtisanoutumaan milloin mistäkin, olisi ehkä aika vaatia samaa myös vihreiden johdolta. Sitä ei kuitenkaan ole Ville Niinistöltä vaadittu eikä sitä koeta tarpeelliseksi, olkoonkin että esimerkkejä vihreiden vihapuheista on aivan riittämiin.

Facebookissa olin ihmetellyt myös Guardianissa julkaistua kirjoitusta, jonka mukaan Soini on Euroopan menestynein äärioikeistolainen poliitikko. Kysyin, olikohan toimittaja perehtynyt kohteeseensa ollenkaan.

Miksi Soinia pitää sanoa oikeistopopulistiksi, kun hän ei sitä ole? Eikö vasemmistopopulisti olisi aivan yhtä vastenmielinen leima?

Eipä tietenkään, vasemmistolaisen mielestä. Vasemmiston on aivan mahdotonta tunnustaa, että myös vasemmistossa esiintyy muukalaisvastaisuutta, pinnallista argumentointia ja kansan kosiskelua. Sellainen on ikään kuin määritelmän mukaan oikeistolaista – näkemys, jota ei voi perustella ainakaan historialla.

Jopa tutkimustieto osoittaa, että kannanotoiltaan perussuomalaiset muistuttavat eniten vasemmistoa ja heillä on myös kannattajinaan enemmän työväestöä kuin esimerkiksi SDP:llä. Demareille tämä on niin vaikea asia, että esimerkiksi puoluesihteeri Mikael Jungner on kertaalleen tuominnut tällaisen tutkimuksen roskaksi.

Eikö se ole populismia, että tutkimusta arvotetaan sen mukaan, mihin maailmankuvaan sen tulokset sopivat?

Eikä tämä ole millään tavoin sosiaaliselle medialle tai Facebookille ominainen ilmiö. Riippumatonta toimittajaa teeskentelevä, tunnettu sosiaalidemokraatti Hannu Lehtilä kirjoitti viime Kanavassa näin (kielioppivirheet jätetty):

”Vuoden 2012 presidentinvaalit käydään erikoisessa tilanteessa; eduskuntavaaleissa 2011 oikeistopopulistinen puolue mursi 20-prosentin kannatuksellaan perinteisen poliittisen kentän…”

Eikö sosiaalidemokraatti voi edes eläkkeellä rauhoittua tunnistamaan ympäröivää todellisuutta, johon todellakin voi kuulua myös vasemmistolaista populismia? Ei kai todellisuuden tunnistamisen sentään pitäisi syöstä ihmistä paremmaiston ulkopuolelle.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kotikasvatuksen aakkosia


Onko tavuttaminen vaikeampaa kuin veden, alkoholin, poreen ja mausteiden sekoittaminen? Jos on, mitä ajatella juomafirmasta, joka ylpeilee sillä, että se ei osaa tavuttaa?

Tuntuuko sellainen viestintää myyvä firma uskottavalta, joka joko ei osaa tai ei välitä osata suomea? Mitä voi päätellä siitä, että firma lupaa lähettää vahvistuksen kurssille osallistumisesta ”emailitse”? Kuka ostaisi tällaiselta firmalta käytetyn kielen?

Suomalaisen suuhun ja mieleen tuntuu kummalliselta, että se sana, jonka perään pitäisi kirjoittaa sähköpostiosoite – ”email” – muistuttaa eniten taloustavaroiden pinnoituksessa käytettyä menetelmää. Silti eräskin täysin suomalainen ja suomalaisten rahoja kärttävä ja käyttävä firma katsoo asiakseen käyttää tätä outoa sanaa – eikä vaikkapa sen täydellisen hyvää suomenkielistä vastinetta ”sähköposti”.

Eikö sillä tosiaan ole mitään väliä, millaisia kielipieruja yritykset ilmoille päästävät?

Minusta kyse on halventamisesta. Missään muualla maailmassa tähän ei suostuttaisi. Kaikkialla muualla ymmärretään itsestään selvästi – jokamies ymmärtää – että kulttuurin, eli olemassaolon, yhdistävin tekijä on kieli.

Meillä Suomessa taas on jopa politiikassa liike, joka väittää itseään suomalaiskansalliseksi, mutta jonka edustajia nämä kielipierut eivät ärsytä lainkaan. He eivät ymmärrä, että kieli elää heidän mielessään, kun taas ”vääränvärinen” ihminen pysyy korkeintaan näkökentässä.

Heitäkään ei ärsytä suomalainen, suomalaisten osuuskunta, joka ylpeilee suomalaiskansallisilla juurillaan ja jonka kohdeyleisö Suomessa koostuu vain ja ainoastaan suomalaisista, mutta joka kutsuu autonpesua nimellä CarWash, ravintolaa nimellä Restaurant, herkkumyymälää nimellä Deli.

Tämä on emailiakin ihmeellisempää, sillä ”iimeiliä” kuulee sentään joskus käytettävän, mutta eihän kukaan suomalainen koskaan puhu kaarvossista, vaan autonpesusta tai biltvättistä, eikä restaurantista, vaan ravintolasta tai restaurangista.

Eikä se ole edes englanniksi oikein kirjoittaa, että CarWash!

Ei kukaan suomalainen käytä sanaa trak (kirj. truck), jos hän haluaa puhua kuorma-autosta, mutta niin vain ovat tienvarret täynnä näitä truck-kylttejä. Kenelle nämä kyltit puhuvat?

Valtameren takana oleville ihmisille, kenties? Miksi vain Suomessa on tarvetta tällaiseen mielistelyyn, jonka kohdetta ei edes tunneta?

Tässä kirjoituksessa mainittujen firmojen nimet ovat Hartwall, Genisys, Matkahuolto, SOK ja erityisesti sen ABC-huoltamot, sekä Neste Oil.

Erityisesti kummastuttaa ”demokraattisella” hallintotavallaan ylpeilevä SOK. Kuinka jopa sen vaaleilla valitut hallintoneuvostojen jäsenet hyväksyvät tällaisen suomalaisuuteen kohdistuvan häväistyksen.

Eikö tätä osuuskuntaa kiinnosta edes, että merkittävä osa sen asiakkaista – siis niistä suomalaisista – ei ehkä ihan oikeasti ymmärrä, mitä nämä sanat tarkoittavat, ja pesettävät sitten autonsa muualla.

Ennen aikaan ABC viittasi lukutaitoon. Nyt se viittaa lähinnä kotikasvatuksen puutteeseen.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 31.10.2011.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Norsunluutornin katolla


Kasvihuoneilmiön torjunta saa aina vain hullumpia muotoja. Uusimpana on ehdotettu, että kaupungeissa pitäisi alkaa peittää talojen katon kasvillisuudella.

Tällaista ovat esittäneet ”tutkijat”, jotka edustavat Helsingin yliopistoa ja Luonnontieteellistä keskusmuseota.

Miksi tällaiseen pitäisi ryhtyä? Ensimmäiseksi syyksi mainitaan, että se on maailmalla ”trendikästä” (esimerkiksi HS, 26.8.2011). Lisäksi se sitoo kosteutta ja sateita, viilentää ilmanalaa ja eristää kylmää. Viherkatot myös auttavat uhanalaisia perhosia ja hyönteisiä.

Katoille voisi perustaa puutarhoja. Ne vähentävät stressiä.

Toisaalta tiedetään, että Suomen talvessa viherkatto on vaikea rakentaa ja ainakin se tulee kalliiksi. Mutta kun Saksassa ja Japanissa laki velvoittaa niitä tekemään, niin kai siihen on meilläkin mentävä.

Tutkijat eivät ole norsunluutornissa, vaan sen katolla. Jos sieltä näkyisi alas, tulisi ehkä mieleen, että vihreätä voisi rakentaa maallekin. Se on takuuvarmasti halvempaa, se onnistuu varmemmin ja tuottaa aivan varmasti samat hyödyt kuin kattorakentaminenkin, mutta paremmin.

Esimerkiksi Helsingin kaupungissa kannattaisi keskittyä siihen, että pihat saatettaisiin asemakaavan edellyttämään kuntoon. Nythän kaavat useimmiten kieltävät latistamasta kerrostalojen sisäpihat parkkipaikoiksi, mitä ne kuitenkin ovat.

Pihojen vihertäminen lisäisi viihtyvyyttä paljon enemmän kuin kattojen. Tutkijoille tiedoksi: piha näkyy ikkunasta ja sen läpi on useinkin kuljettava, jos haluaa käydä jossakin. Katolla käydään harvemmin.

Mutta eihän tällaista voi tehdä, sillä se vähentää autojen ylivaltaa. Siihen ei voi mennä, ei edes ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Autolla on päästävä ovelle, se on kansalaisoikeus.

Asfalttia on muuallakin. Jos tutkijat piipahtaisivat siellä, missä enin osa kaupunkilaisia asuu ‒ siis lähiöissä, he havaitsisivat hehtaarikaupalla tylsiä, usein asfaltoituja joutomaita. Jos niistä tekee puutarhoja, eikö se lisäisi viihtyisyyttä ja sitoisi kosteutta ja sadevesiä?

Katoille taas on helppo keksiä vähäiselläkin ponnistelulla paljon puutarhaa järkevämpää käyttöä. Ne voisi esimerkiksi peittää aurinkopaneeleilla.

On esimerkiksi arvioitu, että jos maan kaikki katot peitettäisiin aurinkopaneeleilla, sähkövoimaloita ei sen enempää tarvittaisikaan. Se maa vain ei ole Suomi, sillä eihän meillä kukaan tuollaisia ala arvioimaan. Se maa on Saksa.

Kuulen heti huomautettavan, että ei toimi Suomessa, koska meillä on niin kylmää ja pimeää. Eikä se niin hyvin toimikaan, mutta yksi väärinkäsitys on syytä korjata.

Aurinkopaneeli toimii valolla, ei lämmöllä. Esimerkiksi kirkkaana talvipäivänä valo riittää oikein hyvin niin kauan kuin sitä on.

Tietenkään homma ei ole nykytekniikalla kannattavaa, mutta on se takuuvarmasti järkevämpää kuin puutarhojen perustaminen katolle. Ja jonakin päivänä se muuttuu kannattavaksi.

Pitääkö meidän siinä vaiheessa alkaa lapioida yltiötutkijoiden katolle kantamaa multaa alas?

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 27.9.2011.