perjantai 21. heinäkuuta 2017

Miksi Kiina haluaa osata sotaa juuri Itämerellä?


Otetaan ensin muutama uutinen.

Helsingin Sanomat kertoi äskettäin Kiinan rakentamasta rautatiestä Keniaan. Hanke nähtiin hyvänä, josko kuvattiin ongelmiakin.

Yksi oleellinen asia jäi epäselväksi: kuka omistaa rautatien.

Tiedän, että Keniassa on suuria epäluuloja kiinalaisia kohtaan. Rautatiehakkeesta sanotaan, että se tulee kokonaisuudessaan Kiinasta.

Siis ei vain rata ja kalusto, vaan myös työntekijät, heidän asuntonsa ja ruokansa, ja myös omistus. Kysymys kuuluu, mitä Kenia hyötyy tästä.

Samaan aikaan kerrotaan, että Kiina on avannut ensimmäisen toisella mantereella olevan sotilastukikohtansa lähistölle, Djiboutiin.

Sitten kerrotaan, että Kiina on aloittamassa sotaharjoitukset Venäjän kanssa Itämerellä.

Siis todellakin, Itämerellä, missä Kiina ei ole ollut koskaan. Miksi, siis miksi Kiina haluaa harjoitella sotaa Itämerellä?

Toistaiseksi tämä on esitetty julkisuudessa ”luonnollisena jatkumona” Venäjän ja Kiinan yhteisille sotaharjoituksille – jotka ennen ovat olleet toisella puolella maailmaa.

Ihmettelen ja epäilen. Sen, mikä laivastoharjoituksissa on yhteistä kaikille merille, kiinalaiset ja venäläiset voivat hyvin ja halvemmalla harjoitella muuallakin.

Itämerellä ne voivat harjoitella talouden kannalta järkevästi vain sitä, mitä on sopivaa harjoitella juuri Itämerellä. Jää siis kysymys: miksi Kiina haluaa harjoitella sotaa juuri Itämerellä.

Samaan aikaan kiinalaiset ovat vetäytymässä yhdestä biopolttonestehankkeestaan Suomessa. Yksi sanoo syyksi oljen puutteen – kukoistavalla viljanviljelyalueella – toinen sen, että ei saatu rahaa kokoon.

Kolmas syyttää suomalaisosapuolta, Aate Laukkasta, ahneudesta. Hän kun halusi yhtiöstä liian suuren osan.

Nyt täytyy peruuttaa sen verran, että en vastusta kiinalaisten sijoituksia, en kiinalaisia enkä edes venäläisiä. Haluan vain reilun kaupan.

Katsotaan esimerkiksi Kemijärven biojalostamoa, joka on tulossa, uskoisin, kohtalaisen varmasti. Tämä tehdas tuottaisi sellua ja korkeammalle jalostettuja tuotteita.

Kuitenkin, useat analyytikot ovat sanoneet, että niillä Suomen metsäsektorin jalostusastetta ei nosteta lähellekään vaikkapa vuoden 2003 tasoa.

No hyvä. Jos ei sillä saada nostettua jalostusastetta, voitaisiinko sitä nostaa jalostamalla Kemijärven tehtaan mikrokristallia eteenpäin?

Tuskin. Kiinalainen omistaja nimittäin aikoo viedä sen sellun ihan sinne Kiinaan.

Juuri tästä syystä pidän Finnpulpin hankkeesta Kuopiossa: se luultavimmin tekee markkinasellua, jota saavat ostaa ihan kaikki, myös suomalaiset.

Ainakin tähän asti Finnpulp on ainoa uusista hankkeista – Äänekosken lasken nyt vanhaksi -- jonka takana ei ole kerrottu olevan kiinalaista rahaa.

Mutta ehkä se Kiina löytyy Finnpulpistakin. Silloin kysymys kuuluu, onko Finnpulpilla omaa aatelaukkastaan.

Olemmeko siis alistumassa Kiinan siirtomaaksi? Emme tietenkään!

Sen tietää Kiinakin – sillä on kokemusta monelta puolen maailmaa. Tuskin se meihin suhtautuu sen kunnioittavammin.

En tiedä Kiinan investointisuunnitelmista Itämeren muhin rantavaltioihin. Miksi ne kuitenkaan olisivat sen pienemmät?

Siksikö Kiina harjoittelee sotaa Itämerellä?

Luultavasti Kiina tuntee Venäjän todellisen sotilaallisen kyvyn ihan yhtä hyvin kuin länsimaatkin. Kiinalle Venäjä lienee ennen kaikkea Troijan hevonen päästä uusille alueille maailmalla.

Kohta meillä on yhteinen kiinalais-venäläinen sotilastukikohta Kaliningradissa.