Sivut

torstai 24. helmikuuta 2022

Messiaanista luonnonsuojelua


”Siitä ei ole niin pitkä aika, kun avohakkuu oli lainsäädännön edellyttämä hakkuutapa. Eikö näin?”

”Vajaa kymmenen vuotta sitten uusittiin metsälaki, missä jatkuva kasvatus tehtiin mahdolliseksi.”

”Eli tätä ennen se ei ollut edes mahdollista Suomen lainsäädännön nojalla.”

Sitaatit kuvastavat metsäkeskustelua. Tärkeää on puhua oikeansuuntaisesti, ei välttämättä niin totta. Vääränsuuntaista puhetta taas kuurnitaan millimetrimitalla.

Tosiasiassa laki ei ole koskaan edellyttänyt minkäänlaista hakkuuta eikä kieltänyt jatkuvaa kasvatusta. Vuoden 2014 metsälaki ei tehnyt jatkuvaa kasvatusta ”mahdolliseksi”, vaan määritteli, missä rajoissa sitä tulee harjoittaa.

Mutta kun ympäristöministeriön Ilmastokriisi- jaluontokatoinfossa näin sanottiin, se lienee parin kolumnirivin arvoinen asia.

 

1990-luvulla vihreissä keskusteltiin, että valtiovarainministeriön sijaan ympäristöministeriön pitäisi olla superministeriö, jolla on veto-oikeus muiden ministeriöiden asioihin. Luontokatoinfon YouTubesta löytyvän tallenteen perusteella on pakko kysyä, onko Luontopaneeli, joka käytännössä teki infossa kaikki linjaukset, uusi työkalu tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Luontopaneeliin on koottu etupäässä ekologian ja ympäristöalan osaamista. Se ei estä paneelin puheenjohtajaa Janne Kotiahoa ottamasta kantaa paneelin tuottaman tiedon edustajana lähes mihin tahansa. Hän on tuominnut jopa kestävän kehityksen – eli käytännössä YK:n Kestävän kehityksentavoitteet – vaatimalla, että ekologia asetetaan etusijalle, edes yrittämättä kommentoida kolmen tukipilarin kestävän kehityksen perusteita.

Siis sitä, että ekologia ei toteudu, jos ihmiset köyhtyvät. Jos elinkeinot viedään, teknologia ja taito jäävät eikä niitä jätetä käyttämättä, kun kylmä ja nälkä tulevat nurkista.

Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa suuret metsien suojelupäätökset 2000-luvun alussa johtivat huumeviljelyn räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikan talouskriisin aikaan Akropoliin puut katosivat kaupunkilaisten uuneihin. Samoin kävi laajoilla alueilla Neuvostoliiton romahdettua.

 

Vihreiden vaalitappioiden syyksi on sanottu messiaanista ja oikeassa olevaa asennetta. Luontokatoinfoa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta, kuka on messias ja kuka apostoli.

Se vetoaa varmasti joihinkin. Epäilen silti, saako ympäristötoimille näillä keinoin sitä kansalaishyväksyntää, mitä Kotiaho on vaatinut.

Saattaapa joku vastata niinkin kuin Talvisota-elokuvan komppanianpäällikkö, että ”meiltä voi kyllä vaatia, mutta voi olla paha tulla mitään ottamahan”.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 22.2.2022.

 


keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Luontopaneelilta halutaan luonnontutkimuksen asiantuntemusta – politiikkasuositukset ovat sivuosassa


Luontopaneeliin ei haettu eikä saatu luonnonvarojen käytön asiantuntemusta, vaikka juuri kestävä käyttö nähdään yhä useammin välttämättömäksi keinoksi luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen eloonjäämisen kannalta.

 

Heti aloitettuaan ympäristö- ja ilmastoministerinä Emma Kari (vihr.) teki sen, mitä ympäristöliike Elokapina oli vaatinut: julisti ilmastokriisin. Se tehtiin aloittamalla säännölliset ”Ilmastokriisi- ja luontokatoinfot”.


15. joulukuuta pidetyn ensimmäisen infon aiheena oli Suomen metsien tila ja Euroopan unionin biodiversiteettistrategian toimeenpano.


Harvoin, jos koskaan, on ministeriön etätiedotustilaisuuden alussa ja myös tallenteessa näytetty ”odotuskuvana”, ennen tilaisuuden alkua, jotakin muuta kuin ministeriöön liittyvää kuvaa. Nyt ei muuta näytettykään.


Syntyi vaikutelma, että kyseessä ei ollutkaan ympäristöministeriön eikä Emma Karin, vaan Luontopaneelin tiedotustilaisuus, jonka esittelysivu näkyy ruudulla yli minuutin ajan.

 

Mikä on tämä Luontopaneeli? Vastausta voi etsiä ympäristöministeriön tiedotteesta 21.4.2020. Se kertoo ministeriön nimittäneen ”uuden luontopaneelin koostamaan, tarkastelemaan ja erittelemään luonnon monimuotoisuutta koskevaa tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi”.


”Uusi” viittaa tässä paitsi uusiin jäseniin, myös uusiin tehtäviin. Luontopaneelin pääsihteerin, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Olli Ojalan mukaan tavoitteena oli samanlainen rakenne kuin ilmastoasioissakin.


Kun Luontopaneeli aiemmin oli toiselta nimeltään Suomen IBPES-paneeli, uudessa rakenteessa hallitustenväliseen luontopaneeliin (IBPES) liittyvät asiat siirrettiin uuteen IBPES-työryhmään. Se osallistuu työhön, kun Suomen näkemyksiä kootaan ja esitetään paneelin arviointiraportteihin. Se myös osallistuu paneelin täysistunnoissa käsiteltävien asioiden valmisteluun.


Luontopaneelin tehtäväksi määriteltiin kotimaisen luonnon monimuotoisuutta koskevan tieteellisen tiedon käsittely. Ilmastopaneelilla on vastaava tehtävä ilmastoasioissa, kun taas ilmastopuolella Kansainväliseen ilmastopaneeliin IPCC:hen liittyvistä asioista vastaa IPCC-työryhmä.


Luontopaneelille on myönnetty 355 000 euron vuotuinen rahoitus. Hallitusohjelman mukaisesti sen asema aiotaan sementoida säätämällä siitä valmisteilla olevassa Luonnonsuojelulaissa.

 

Huhtikuun 2020 tiedotteessaan ympäristöministeriö korostaa, että Luontopaneelissa on ”jäseniä monipuolisesti eri tieteenaloilta”. Mutta yksi puuttuu: luonnonvarojen käyttöön liittyvä tutkimus.


Ilmastopaneelissa, jonka Ojala esittää Luontopaneelin esimerkkinä, kuitenkin on ilmatieteen ja ilmastonmuutoksen lisäksi myös maatalous- ja metsätuotannon, energiantuotannon, lainsäädännön, kansanterveyden, käyttäytymistieteiden, rakentamisen, maantieteen, kulutuksen, liikenteen ja ympäristötalouden tutkimuksen edustus.


Jos monipuolisuudella tarkoitetaan samaa kuin YK Kestävän kehityksen tavoitteissaan, vaikutukset elinkeinoihin pitäisi ottaa huomioon. Mutta myös toisinpäin: elinkeinojen osallistumista monimuotoisuustyöhön pidetään yhä tärkeämpänä. Se katsotaan usein ainoaksi tavaksi saada suojelulle kansalaisten tuki.


Hyväksi esimerkiksi käy talousmetsien luonnonhoito, joka on oleellinen osa nykyaikaista metsänhoitoa. Maatalouden suurin monimuotoisuusongelma löytyy perinneympäristöistä, jotka eivät säily ilman hoitoa. Monimuotoisuus heikkenee nopeiten tunturipaljakoilla, mutta voidaanko ongelmaa korjata, jos porotalouden tuntijoilta ei kysytä mitään? Myös vesiekosysteemien monimuotoisuusongelmat liittyvät useimmiten luonnonvarojen käyttöön.


Luontopaneelissa tällainen ajattelu lienee hylätty, ainakin päätellen puheenjohtaja Janne Kotiahon lausunnosta Audiomedian haastattelussa 26. tammikuuta 2021, missä hän katsoo sen vanhentuneeksi.

 

Ojalan mukaan ajatus elinkeinotutkimuksen osallistamisesta on kaunis. ”Mutta reaalimaailmassa monimuotoisuustietoakin on jo niin paljon, että resurssien kannalta tehtävä voi olla mahdoton”.


Silti Luontopaneelissa on edustettuna myös ympäristökasvatuksen, oikeustieteen, kansantalouden ja yhteiskuntatieteiden tutkimusta. Luontopaneelin tehtäväksi on myös asetettu politiikkasuositusten antaminen.


”Kyllä, nekin ovat mahdollisia, mutta niitä ei edellytetä eivätkä ne ole tärkein tehtävä”, sanoo Ojala.


Silti ainakaan Luontopaneelin puheenjohtaja ei tässä roolissaan epäröi vaatia jopa YK:ssa hyväksyttyjen periaatteiden hylkäämistä ja ilmoittaa, paljonko Suomeen sopii metsäteollisuutta.


Ojala kuitenkin huomauttaa, että tuli Luontopaneelilta politiikkasuosituksia tai ei, päättäjien on joka tapauksessa itse arvioitava päätöstensä vaikutukset eikä sitä voi ulkoistaa millekään paneelille.

 

Luontopaneelin jäsenet valittiin pyytämällä ehdotuksia tutkijayhteisöistä. Edellytyksiä olivat esimerkiksi tohtorin tutkinto, aktiivinen tutkimustyö ja mahdollisuus osallistua paneelin työhön. Mitään tieteenaloja pyynnössä ei erikseen mainittu.


Ojalan mukaan täydentäviä pyyntöjä ei tarvittu. Valinnat tehtiin ympäristöministeriössä ja puheenjohtajan tieteelliset ansiot arvioi Suomen Akatemia.


Luontopaneelia täydennettäessä sen edustajat ovat ottaneet kantaa mukaan tarvittaviin tutkimusaloihin.


Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 12.2.2022.