Sivut

torstai 11. elokuuta 2022

Erillisiä ajatuksia

 

Kun suomalaiset maaseutuelinkeinot yrittävät puolustautua, ne tietenkin tuovat esille hyviä puoliaan. Mutta näin ei saisi tehdä.


Meitä opetetaan, että Suomi voisi hyötyä ilmastonmuutoksesta myymällä muita parempaa teknologiaa. Sitä meillä kai sitten on, mutta toisaalta, samojen ihmisten mielestä tämä kuitenkaan ei päde maaseutuelinkeinoihin. Niiden suhteen on vain hölmöä väittää, että olisimme muita parempia.


Viimeksi havaitsin tätä Ulkopolitiikka-lehdessä (1/2022), missä Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön pääsihteeri Rosa Meriläinen oli sarkastinen ilmastonmuutoksen vastustamisessaan: ”…meillä on sekä ilmastoystävälliset erillislehmät että suojelua kaipaamattomat erillismetsät”.


 

Kun Suomen nautakarjasta väitetään jotakin perustuen Yhdysvalloissa tai Keski-Euroopassa tehtyyn tutkimukseen, lukijan – esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehden kolumnistin – kannattaisi ehkä perehtyä siihen, mitä eroja amerikkalaislehmän elossa ja vaikkapa ruokavaliossa on meikäläiseen nähden.


On fakta eikä retoriikkaa, että erot ovat olennaisia. Jos asiaa ei tunne, pitääkö tietämättömyyttään kaikille kuuluttaa?


Meriläisen teksti ”suojelua kaipaamattomista erillismetsistä” on erityisen typerää siksi, että juuri metsien suojelun suhde ilmastonmuutokseen on ainakin Suomen metsäalan viestinnän mukaan tasan sama, oltiin sitten missä vaan maailmassa. Kuvaavaa on, että Meriläinen pitää itsestään selvänä sitä, että ilmastonmuutos vaatii metsien suojelua, mikä ei ainakaan tutkimuksen valossa ole lainkaan selvä asia.


Sitä paitsi, jos meidän metsämme jossakin ovat erillisiä, niin kiistatta huippuunsa vedetyssä tiukan suojelun prosentissa.

 


Mutta ehkä kyse onkin erillisestä ajattelusta, eikä erillismetsistä. Siinä ajattelussa omaa maata kohdellaan johdonmukaisen kaltoin. Tästä erittäin hyvä esimerkki on Luonto-liiton sekä Euroopan parlamentin jäsenten Ville Niinistö, Sirpa Pietikäinen ja Silvia Modig vetämä Ei polteta tulevaisuutta -kampanja.


Täysin vastoin tosiasioita kampanja yrittää tuoda Suomen metsäalan osaksi joidenkin muiden maiden tapaa polttaa raakapuuta teollisesti. Kampanja tekee sen häpeämättä ja tietäen, että Suomessa näin ei tehdä; meillä puuenergia syntyy lähes kokonaan muun metsätuotannon sivuvirroista. Kaikki nämä sivuvirrat olisivat olemassa ilman puun polttoakin.


Jos niitä ei poltettaisi, ne lahoaisivat metsiin ja ilmastovaikutus olisi sama, mutta ilman talteen otettua energiaa. Myös niiden merkitys monimuotoisuudellekin on suhteellisen pieni.


Juuri tällaista ”energiapihiyttä” vihreät ovat vaatineet aina.


Kampanja väittää sumeilematta, että Suomessa valtio tukee puun polttoa. Näin ei tietenkään ole.


Suomessa kyllä maksetaan tukea esimerkiksi nuoren metsän hoidolle, mistä kertyy tavarantuotantoon kelpaamatonta pienpuuta, joka useimmiten poltetaan. Tuen maksamisen syy on kuitenkin metsänhoito ja puut kaadettaisiin, oli tukea tai ei.


 

Surullisesti kampanja juuttui jo alkumetreillään menneisyyteen. Uusin tutkimus nimittäin osoittaa, että puun energiakäyttö vähenee seuraavien vuosien aikana niin paljon, että sen korvaaminen vaatisi – esimerkiksi – 3–5 uutta Olkiluodon ydinvoimalaa.


Tämä johtuu siitä, että metsäteollisuuden tuotanto monipuolistuu juuri siten kuin vihreät ovat vaatineet. Polton sijaan puu ohjautuu yhä enemmän uusiin tuotteisiin, mutta ihan markkinatalouden keinoin, koska puun polttamisesta saatava arvonlisä on – tuki valtio sitä tai ei – todella pieni verrattuna tavarantuotantoon.


Tämänkin ongelmat hoitavat markkinat. Vihreät tempaukset vain vaikeuttavat toivottua muutosta.


 

Kirjoituksen lyhyempi versio on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 11.7.2022.

tiistai 2. elokuuta 2022

Maailman toimivin kaupunki


Helsinki mainostaa itseään maailman toimivimpana kaupunkina. Katsotaanpa, miten se toimi tämänpäiväisellä pyöräretkelläni.

Ensiksi ajoin Meilahteen HUSin Uniapneapoliklinikalle. Valitsin alkumatkalle Pitäjänmäentien, koska halusin nähdä, miten Raide-Jokeri on kesän aikana edistynyt.

Kutomotie-Valimotien risteyksessä jatkoin suoraan Pitäjänmäentien oikean reunan pyörätietä, koska mustakeltainen työmaaliikennemerkki neuvoi niin.

Mutta ei, umpikuja. Eikun takaisin ja oikeaa reittiä arpomaan. Nyt satuin arpomaan oikein.

Sitten menikin hyvin, kunnes pääsin klinikalle. Sen toki jo tiesin, että klinikka on pystytetty niin jyrkän ja korkean mäen päälle, ettei sinne voi pyörällä ajaa. Ei kun työntämään.


Klinikalta päätin ajaa Varustelekaan Hankasuontielle Konalan ja Malminkartanon välimaastoon. Reitin ja pyöräteiden piti olla selviä: suoraan vaan Huopalahdentietä ja sen jälkeen Vihdintietä. Ison S-marketin kohdalle oikealle ja vähän päästä vasemmalle Hankasuontielle.

Kaikki meni hyvin, kunnes tulin Munkkivuoreen. Jatkoin Pitäjänmäentien oikeaa reunaa Pohjolan entisen pääkonttorin kohdalla, kunnes tulin kohtaan, jossa rakennusyhtiö SRV oli talotyömaansa takia saanut oikeuden katkaista pyörätien.

Se on tietenkin ihan oikein ja kohtuullista, mutta sitä en ymmärrä, miksi minua ei ohjattu vaihtamaan Huopalahdentien vasemman puolen pyörätielle silloin kun sen aika oli, eli Lapinmäentien ja Huopalahdentien risteyksessä.

Ei kun taas takaisin.


Sitten kohtasin Raide-Jokerin työmaan. Päätin yrittää työmaan ohi normaalia reittiä, luottaen siihen, että jos se ei ole käytössä, siitä kerrotaan.

Mitä sitä tyhjää! Kun kiersin Vihdintien liikenneympyrää oikealta, tie katkesi tykkänään, siis ilman mitään selitystä. Eliel Saarisen tieltä ei ollut mitään reittiä Vihdintielle. Ainoa vaihtoehto oli ajaa Huopalahden asemalle, minne minä en tietenkään ollut menossa.

Tämähän se on se pyöräilijän useimmin kohtaama työmaaviitoitus: nuoli näyttää jonnekin, minne minä en nyt vaan ole menossa. Mitään muuta ohjetta ei ole, ellei sitten kolmen metrin korkeuteen nostettu kartta, jota ei kunnolla näe ja josta ei ymmärrä mitään alle puolen tunnin tutkiskelun. Nyt ei ollut sitäkään.

Vaihtoehtona oli taas palata takaisin ja arpoa uutta reittiä, minkä tulos oli epävarma. Onneksi tiesin, että läheisen puiston läpi menee polku Vihdintielle (olin sen edellisellä kerralla eksyessäni löytänyt), niin että tarvitsi vain päästä Eliel Saarisen tien yli.

Pääsinkin. Vihdintie löytyi, paikallistuntemuksen turvin. Maailman toimivin kaupunki sen kun sekoitti pakkaa.

 

No, sitten Vihdintietä pohjoiseen. Menee hyvin Kehä ykkösen risteykseen asti. Heti sen jälkeen pyörätie on työmaan takia katkaistu ja nuoli näyttää tylysti oikealle. Vähän niin kuin ajatuksella että menkää te nyt vaan tuonne, pois jaloista ja äkkiä.

Sinne meninkin, ajatuksella että siellä menee joku Vihdintien suuntainen tie. Sellainen löytyi, Ruosilankuja, joka myöhemmin muuttui Ruosilantieksi.

Sitten se muuttui Ruosilanmutkaksi ja kääntyi oikealle, siis poispäin Vihdintiestä, kun taas Ruosilantie jatkui suoraan. Sinne.

Päädyin Ahlsellin pihaan, jonka kolusin perusteellisesti. Aidattu alue, umpikuja.

Olin jossakin määrin eksyksissä. En ollut nähnyt yhtään jatko-opastetta sitten Vihdintien nuolen.

Jos autoilijoille tehdään kiertotie, tällaista ei mitenkään hyväksyttäisi. Heille varataan joka mutkaan iso kyltti, joka näyttää oikean suunnan eikä ole puhettakaan, että joku johdettaisiin umpikujaan ja pitäisi palata.

Ilmeisesti autoilijoita pidetään jotenkin muita tyhmempinä, tai fillaristeja tavattoman viisaina.


Minun piti palata, kolmatta kertaa tällä retkellä. Ainoa keino oli jatkaa Ruosilanmutkaa ja kääntyä vasemmalle heti kun se on mahdollista.

Mahdollisuus tulikin melko pian: Kartanonkaari. Sitä vasemmalle, sillä ajatuksella, että heti vasemmalle kun mahdollista, sillä siellä sen Vihdintien täytyy olla.

Malminkartanonkujan kohdalla sitten käännyin ja Vihdintie tuli vastaan melkein heti. Siinä oli alikulkukäytävä, niin että kävin tarkistamassa toisen puolen (autoilijoille tarkoitettuja) kylttejä ja olin taas kartalla.

Ei kun eteenpäin, sitten oikealle Malminkartanontielle ja siitä Hankasuontielle – vain huomatakseni, että kääntyminen Malminkartanonkujalle oli yksi lukuisista virheistäni: jos olisin ajanut suoraan, olisin päätynyt Hankasuontien päähän.

Puolen tunnin matkaan oli kulunut tunti.

 

Kirsikkana kakun päällä: poikkesin loppumatkasta Pitäjänmäen S-marketissa. Siihen on kaupan eteen Raide-Jokerin rakentamisen jälkeen saatu telineet jopa kuudelle pyörälle.

Mutta taas oli joku haalaripukuinen päättänyt, että otetaanpa nämä pois käytöstä ja laittanut työmaa-aitoja ihan tyhjän pantiksi, lähinnä kai varastoidakseen niitä, pyörätelineitten eteen niin että puolia niistä ei voinut käyttää lainkaan.

Ellei sitten todellakin ollut tarkoitus estää telineiden käyttö, mikä olisi outoa, sillä mitään syytä siihen ei selvästikään ollut.


Näyttää siis siltä, että Maailman toimivimman kaupungin toimivuus useimmiten perustuu siihen, että kaupunkilaiset toimivat, kuka mitenkin, mutta ei kaupunki.