Sivut

tiistai 4. huhtikuuta 2023

Kuunteleminen ei koske metsäpuhetta

 

Valtioneuvoston helmikuisessa kyselytutkimuksessa havaittiin ongelma: ihmisten hyväksyntä ilmastotoimille oli laskenut. Kuin ratkaisuna suuri joukko kansalais- ja ammattijärjestöjä vaati pari päivää myöhemmin Finnwatchin johdolla oikeudenmukaisuutta vihreään siirtymään.


Jo oli aikakin.


Tilaisuudessa kerrottiin monin esimerkein, kuinka tavalliset ihmiset oli ilmastotoimissa sivuutettu. Selvin esimerkki oli turvetuotannon alasajo.


Tarvittavista ilmastotoimista oltiin yksimielisiä. Ennenkin on kuultu, että se kyllä tiedetään, mitä pitäisi tehdä. Vähemmälle huomiolle tuppaa jäämään ja jäi, että tutkimuksen antama tieto keinoista on usein ristiriitaista.

 

Tilaisuudessa korostettiin monin puheenvuoroin kuuntelemisen tärkeyttä. Turvealan ongelmaksi sanottiin vastarinta, kun muutos kuitenkin on väistämätön. Siksi muutokseen ei valmistauduttu.


”Ja sama näyttää olevan edessä metsäsektorilla”, sanottiin.


Siitä on kuitenkin tutkimukseen perustuva erimielisyys, miten ilmastonmuutosta pitäisi torjua metsien avulla.


Tilaisuudessa kannatettiin hakkuiden vähentämistä, mikä ei yllättänyt. Sillä saakin Suomen ilmastotilastot nopeasti paremmiksi. Kääntöpuoli on, että ilmasto ei siitä juuri hyötyisi, koska suurin osa hakkuista vain siirtyisi muualle.


Kyse olisi selvästi viherpesusta.


Eikä keino toisi kuin väliaikaisen hyödyn. Vuonna 2050 lapsemme olisivat pahemmassa tilanteessa: metsien kasvu, eli nielu, olisi pienentynyt hakkuurajoitusten vuoksi entisestään ja osa metsistä olisi kokonaan pyhitetty käytön ulkopuolelle hiilivarastoksi, jollaisen voi yhteen metsään perustaa vain kerran.


Entäpä yhteiskunnan yleinen sähköistys? Se vaatisi mineraaleja jopa monikymmenkertaisesti varantoihin nähden. Vaikka olisi kuinka muutosmyönteinen, yhtälö on mahdoton.


Mitä jos viime aikoina kovasti hypetetty vety onkin sähköistystä parempi vaihtoehto? Käykö innolla rakennettu sähköautojen latausinfra turhaksi?

 

Toin esiin muitakin näkökantoja: hakkuurajoitukset aiheuttavat menetyksiä myös metsien ulkopuolella, työpaikoissa kuusin- ja kansantuotteessa kolminkertaisesti metsiin nähden. Rajoitukset eivät kannustaisi hyvässä vauhdissa olevaa metsäteollisuuden tuotekehitystä ja rakennemuutosta, mitä tilaisuudessa kuitenkin vaadittiin ”vastustuksen” vaihtoehtona.


Halusin keskustella, mutta se tyrmättiin – muutosvastarintana. Sellaisen kuulemista oikeudenmukaisuus ei edellytä.


Lopulta turvealakin sai syyttää itseään, koska ei ollut kuunnellut. Kuuntelun velvollisuus kaiketi kuuluu vain meille muutosvastarinnoille.

 

 Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 31.3.2023.