Tunnepakkaus on ikuinen – älypakkaus kestää vain sisällön verran

Metsäpäivien alustuksessaan saksalaissyntyinen toimittaja Roman Schatz kertoi suomalaisen ja saksalaisen metsäkäsityksen eroista. Schatzin mukaan saksalainen metsäkäsitys on ennen kaikkea tunnetta, suomalainen kuutiometrejä.

Silti Schatz epäili, että tämä ei ole koko kuva. No, ainakaan saksalaisten osalta ei ole.

Mutta entä suomalaisten? Ehkä on niin kuin Schatz epäili, että siinä saattaa olla jotain pientä tunnetta, mutta se ei missään tapauksessa liity metsien käyttöön.

Ei – kun suomalainen käyttää metsiä, keskustelua käydään numeroin, ovat ne sitten kuutioita, litroja, kiloja grammoja tai euroja. Vaikka meillä puhutaan paljon uusista metsätuotteista, numeroista emme ole luopumassa.

Tämä johtuu tietenkin siitä, että kyseessä on elinkeino. Suomalainen ei ole oikein tottunut siihen, että pelkällä tunteellakin voisi elää.

Ehkä kuitenkin voi, ehkä jopa suomalainen metsäala. Tässä ja nyt.

Otetaan vaikkapa pakkaukset. Meillä kohkataan uusista älypakkauksista, joiden sensorit kertovat sisällön laadun ja mahdollisen pilaantumisen, jotka viestivät langattoman lähiverkon kautta lääkärin rannekelloon, että onko se mummo ottanut lääkkeen ja millaisella kiihtyvyydellä kädet vapisivat pakettia puristeltaessa.

Tällainen pakkaus on kallis – mahtavaa! Sillä se ei ole mitään sen säästön rinnalla, mikä syntyy, kun mummo ottaa lääkkeet ajallaan ja lääkäri saa tiedon lähestyvästä kammiovärinästä vaikka lenkkipolulle.

Tämänhän me osaamme. Älypakkaus ei kuitenkaan ole mitään tunnepakkaukseen verrattuna. Otetaan vaan vaikka viina- tai hajuvesipakkaus.

Mitä ne sisältävät? Suhteellisen yksinkertaista ja todella halvalla tehtyä ainetta, joiden laatuja ei sokkotesteissä erota toisistaan monikaan. Varsinaista bulkkia.

Kun tuote valmistetaan sekoittamalla vettä ja kotikonsteinkin syntyvää etanolia, ero muihin on tehtävä jotenkin muuten. Milläpä muulla kuin pakkauksella.

Pakkaus luo eron. Sen me ostamme, emme suinkaan viinaa. Viina tulee kaupan päälle.

Kaikkein arvokkaimmatkin viina- ja hajuvesibrändit on luotu puheella ja sen puheen oleellisin kuosi on pakkaus. Pakkaus on se viimesijainen tekijä, joka saa aikaan ostopäätöksen.

Vastarannankiiski sanoo nyt, että kyllä viina menisi kaupaksi kirkkaassa lasipullossakin, kun taas pakkausta ei ostaisi kukaan ilman sen sisältöä. En olisi tästä niinkään varma.

Kyllähän kirkas lasipullo myisi, mutta ei mihin hintaan hyvänsä. Hieno viskipaketti panee ihmisen luulemaan kolmen markan tuotetta satojen eurojen arvoiseksi. Siihen ei pääse kirkas viina kirkkaassa pullossa.

Juuri pakkaus luo suurimman osan viinan ja hajuveden arvosta.

Entä toisin päin? Hajuvesistä en tiedä, mutta eikö muka mene viinapakkaus kaupaksi ilman sen sisällä olevaa pulloa?

Kyllä menee: olen nähnyt niitä myytävän kirpputoreilla. Jotkut pitävät niitä niin kauniina, että ne käyvät sellaisenaan sisustuselementiksi.

Tai niillä halutaan kertoa hyvästä mausta ja tyylistä. Ehkä joku jopa luulee, että pakkauksessa on pullo. Siihenkään ei tarvita sitä pulloa, tai ainakaan sen sisältöä.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 21.11.2016.