Miksi ekologit hylkäävät ekosysteemit

Otsikossa ei ole kysymysmerkkiä. Se johtuu siitä, että luulen tietäväni vastauksen.

Nykyinen keskustelu metsäluonnosta on hämmentävää. Kaikki se, mihin minut nuorena toimittajana opetettiin, tuntuu kääntyvän päälaelleen. Se alkoi jo siitä, miten opiskeluaikaisen soluasuntoni biologian opiskelijat minua kasvattivat.

Etenkin ihmettelen yhtäkkiä täysin hyväksytyksi tullutta asioiden, kuten ekosysteemien pilkkomista mielivaltaisiin osiin ja kokonaisuuksien selittämistä näiden osien toiminnalla. Tätä insinööritieteellistä näkökulmaa biologit ovat osanneet pilkata aina ja korostaneet, että ainakaan ekosysteemien toimintaa ei voi tällä tavalla ymmärtää.

Ekosysteemien suhteen kuvittelin oikeaksi tieksi kokonaisuuksien tutkimisen. Tämä on ekosysteemeissä mielestäni myös kiinnostavinta.

Mutta hämmästyttävää kyllä, tämä ei olekaan enää tärkeää.

Olen ehkä vaarallisella alueella. En ole metsänhoitaja, en biologi, vaan vain toimittaja. Mutta jatkan.

Ennen aikaan sanottiin, että pitää nähdä metsä puilta. Tämä tarkoitti kokonaisuuksien tavoittelua yksityiskohtien yli.

Suomen ilmastokeskustelu käy toiseen suuntaan, vaikka kyse on yhteisestä ilmastosta. Nyt katsotaan vain Suomen metsiä, ja niidenkin osalta usein vain puita. Metsää ei haluta nähdä.

Jotkut keulakuvat ja sitä useammat seuraajat haluavat katsoa metsien käytön ilmastovaikutuksia jopa peräti yhden puun tasolla. Heidän mielestään on järkevää kysyä, milloin kaadetun puun tilalle on kasvanut uusi.

Voin vakuuttaa: ei milloinkaan. Puut eivät koskaan kasva samaan paikkaan kuin edelliset.

Jos tutkii metsää ekosysteeminä, ymmärtää katsantotavan järjettömyyden. Pilkkomalla luonto tarpeeksi pieniin osiin ajallisesti tai paikallisesti siitä voidaan väittää mitä hyvänsä näennäisen järkevää ja jättää ymmärtämättä kokonaisuus.

Siihen kuuluvat esimerkiksi kaatamatta jätetyt puut. Ne sitovat kaatamisessa vapautuneen hiilen välittömästi.

Tärkeää ei ole se, paljonko juuri tässä paikassa kasvavaan puuhun sitoutuu hiiltä, vaan paljonko sitä sitoutuu metsään.

Miksi ympäristön puolesta puhuvat ihmiset hylkivät tässä kohtaa kokonaisvaltaista ja ekosysteemistä ajattelua? Miksi he juoksevat insinööritieteellisen ajattelun perässä, jota Suomen ympäristökeskuksen diplomi-insinööri Sampo Soimakallo puolusti taannoin sanomalla, että teknosysteemien toiminta vastaa hyvin pitkälle ekosysteemien toimintaa.

Jos tämä on ekologien mielestä totta, niin olkoon. Sen verran olen kuitenkin asiaan perehtynyt, että voin sanoa väitettä vähintäänkin yllättäväksi.

Vaikka eihän biologiakaan lopun päältä tutki luontoa, vaan luonnosta rakentamiamme malleja ja niiden vastaavuutta havaintojen kanssa. Tämä periaate on aivan sama kuin insinööritieteissä ja jos se toimii, niin kaikki on hyvin.

Mutta toimiiko se? Siksikö ekologit hylkäävät ekosysteemit, että ei toimi?

Enpä usko. Luulen sen johtuvan pikemminkin siitä, että heille ovat alkaneet kelvata kaikki syyt, millä voi perustella metsien poistamista talouskäytöstä, riippumatta – esimerkiksi – metsien ekologisista arvoista.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 27.1.2020.

Ostapa maalainen, kaupungista kesämökki

Elämme aikaa, jolloin aiemmin ylittämättömiksi katsotut rajat rikotaan mennen tullen. Siinä mielessä kaikki on normaalia.

Kuvittelemme, että ajassamme on jotakin ihmeellistä. Silti harva meistä kykenee edes ajatuksissaan ylittämään vaikka sitä, mihin Stalinin Gulagissa päästiin.

Siinä mielessä nyt on kuitenkin toisin, että Gulagissa piittaamattomuus lähimmäisestä oli useimmiten elinehto. Kun taas nykyaikana keneltäkään ei vaadita naapurin kiroamista alimpaan helvettiin vain jotta henki, tai edes toimeentulo säilyisi.

Nykyään ei tarvitse edes yrittää lähimmäisen tuntemista. Sellainen vaatii ymmärtämistä ja ymmärtäminen vaatii ajattelua. Eikä ajattelu ole järin muodikasta.

Sen sijaan muodikkaita ovat mielipiteet, joita kannamme kuin oikein valittuja vaatteita. Mielipiteet eivät maksa mitään – eivät ainakaan vaivaa – ja siksi erityisen suosittua on niiden mahdollisimman kärjekäs julistaminen.

Olen kehittänyt mittarin maalaisten ja kaupunkilaisten vertaamiseen, samoin kuin tavoiteltavan mittarinlukeman: siinä vaiheessa kun maalaisella on varaa ostaa kaupungista kesämökki siten kuin kaupunkilaisella maalta, puntit ovat tasan.

Korostan sanaa kesämökki. Kaupunkiasunto kakaralle on eri juttu.

Kuvittelin tätä mittaria jokseenkin vastaansanomattomaksi, kunnes näin erään helsinkiläisvihreän viestin. Hän kummasteli sitä, että jos siellä maalla on talvella niin kamalaa, mikseivät maalaiset muuta talveksi kaupunkiin.

Niin, miksi eivät?

Mikä on ihmisen kyky asettua lähimmäisen asemaan, jos hän kysyy näin? Tai kun hän ykskantaan ilmoittaa lypsykarjan omistajalle, että ”eikö sinunkin kannattaisi seurata aikaasi ja alkaa viljellä härkäpapua”.

Mutta eivät maalaiset sen parempia ole. Takavuosina Savon suunnasta närkästyttiin minulle, kun kommentoin postiluukusta tullutta Kuopio-esitettä.

Sen mukaan Kuopiossa kaikki on hyvin ja jokainen ymmärtäisi sen, kun vaan kerran kävisi Kuopiossa. Ihmettelin, koska minä olin käynyt.

Minulle todisti enemmän se, että kun Lääkelaitosta yritettiin hajasijoittaa Kuopioon, laitoksen henkilökunta ei halunnut sinne lähteä. Jostain tämäkin kertoo.

Kuopiolaisten mielestä se kertoo siitä, että helsinkiläiset ovat tyhmiä. Tätä samaa rallattaa alueellistamisen ihmisuhreista täysin piittaamaton ykkösveturi Suomen Keskusta.

Ei silti, alueellistaminen voi hyvinkin olla hyvä juttu. Alan uskoa siihen välittömästi sen jälkeen kun Suomen Keskusta alueellistaa oman pääkonttorinsa jonnekin… no joo, minne vain Pori-Tampere-Lappeenranta-linjan pohjoispuolelle.

Helsinkiläisten tyhmyys tiivistyy hiililämmityksessä. Siitä pitää luopua ja luovutaan, vaikka se tulee suunnattoman kalliiksi, sillä aikansa parhaalla ekologisella tietämyksellä rakennettu hiililämmitys olisi toimintakykyinen vielä kauan.

Tilalle tulee ainakin hakkeen polttoa ja hirveä poru, kun Helsinki alkaa ostaa haketta ulkomailta. Mutta näin on pakko tehdä, koska Suomen hake ei riitä ja kilpailulait kieltävät oman maan suosimisen.

Kuka tästä kaikesta hyötyy? En minä etkä sinä. En keksi muita kuin näennäisillä ilmastohyödyillä briljeeraavat poliitikot.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 26.12.2019.