Olin pessimisti, vaikka olinkin optimisti

Kirjoitin tälle palstalle 15. maaliskuuta 2010 (Joka härjillä kyntää…) maa- ja metsätalousministeriön seminaarista, jossa käsiteltiin talouskriisin ja metsäalan murroksen vaikutusta kansalliseen metsäohjelmaan.

Seminaarissa luonnonsuojeluryhmä oli ainoana kaikista ymmärtänyt, että metsäala on vaarassa menettää laajan yhteiskunnallisen tukensa, koska alan taloudellinen merkitys vähenee ja sen seurauksena myöskään poliitikot eivät enää pidä alan tukemista tärkeänä. Ryhmä päätteli, että pitäisi pyrkiä tukimuotoihin, jotka eivät ole riippuvaisia valtion budjetista.

Arvelin, että ryhmän johtopäätös tullaan rajoittamaan suojeluasioihin, koska sen keksi luonnonsuojeluryhmä – olkoonkin, että hyväksyttävyyden väheneminen olisi koko alan ongelma.

Vaikka olinkin pessimisti, olin optimisti. Kävi vielä pahemmin kuin olin ennustanut.

Tällä viikolla ilmestyneessä metsäpolitiikan uutiskirje Kävyssä maa- ja metsätalousministeriö kertoo, millaisia suosituksia konsultti – Itä-Suomen yliopistoon kuuluva Metsäalan ennakointiyksikkö – on kansallisen metsäohjelman kehittämiseksi kehittänyt.

Suosituksissa ”vahvistetaan Kansallisen metsäohjelman profiloitumista ja selkeytetään tavoitteita", "lisätään Kansallisen metsäohjelman joustavuutta toimintaympäristön muutoksille”, ”selvitetään”, miten lukuisien eri tahojen ”sitoutumista Kansallisen metsäohjelman toteutukseen voidaan parantaa” ja ”vahvistetaan kansainvälisen metsäpolitiikan yhteistyön vaikuttavuutta Kansallisen metsäohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi”.

Konkretiaa on siis vältetty viimeiseen asti esimerkiksi sanavalinnoilla, jotka sitovat mahdollisimman vähän, ja rakentamalla toisilleen alisteisten sanojen ketjuja niin pitkälle, että ”sitoumusten” sisältöä ei oikein pysty edes ymmärtämään.

Mukana on kyllä yksi konkreettinenkin suositus, mistä viimeistään näkee, että paperi on konsultin tekemä: "Käynnistetään ajatushautomo-hanke (think-tank), jonka tehtävänä on ideoida, arvioida ja ehdottaa… markkinaehtoisuuteen perustuvia ja muita toimintamalleja” kansallisen metsäohjelman tueksi.

Onneksi ajatushautomo on kuitenkin tarkoitettu määräaikaiseksi – sitähän sana ”hanke” tarkoittaa. Tai sitten on vain eksytty itse kehiteltyyn puppusanaviidakkoon ja käytetty vahingossa sanaa, jonka merkitys on päinvastainen kuin tarkoitettiin.

Olin siis optimisti: hyväksyttävyyden turvaamista ei rajattu suojeluasioihin, vaan jätettiin kokonaan pois. Lisäksi päätös näyttää olevan tietoinen, sillä ajatushautomoa perustellaan nimenomaan sillä vaaralla, minkä luonnonsuojelutyöryhmä ennusti: valtion tuen hupenemisella. Ajatushautomo kun pyrkii luomaan malleja juuri tätä tilannetta varten.

Ministeriö ei siis halua tehdä mitään säilyttääkseen metsäalan tuen, vaan se haluaa sopeutua alenevaan tukeen. Strategia sekin.

Jotta ympyrä olisi täydellinen, luonnonsuojeluryhmän ennuste toteutuu jo. Valtiovarainministeriö tiedotti eilen, ettei se katso enää tarpeelliseksi tukea liikenneinvestointeja ainakaan metsäteollisuuden kuljetustarpeiden vuoksi. Tämä on selvä muutos aikaisempaan, ja sitä perustellaan epäluulolla metsäteollisuuden tarpeiden tärkeydestä.

Koskaan valtiovarainministeriö ei ole näin suoraan ja julkisesti epäillyt metsäalan arvioita esimerkiksi raakapuun kuljetustarpeesta. Syyksi se mainitsee tehtaiden ja tuontipuun alasajot sekä energiapuun lisääntyvän kuljetustarpeen. Ministeriö suorastaan tyrmää alan näkemyksen raakapuun kuljetusmatkojen pitenemisestä ja varoittaa virheinvestoinneista.

Tulevaisuustyö onnistui siis jälleen hylkäämään nekin vaihtoehdot, jotka jo nykyisyys näyttää oikeiksi. Tästä jatketaan, mutta onko tästä hyvä jatkaa?