Propelli haudalla

Tämmöinen jumalankieltäjä kuin minäkin olen, haluaisin kuitenkin peräänkuuluttaa niin sanottuja kristillisiä arvoja. Olen nimittäin sitä mieltä, esimerkiksi, että Neuvostoliitto romahti siksi, että se hylkäsi kristinuskon.

Lopun päältä kuvio on aika yksinkertainen. Ensin oli tsaari, joka oli paitsi maallisen vallan ylin, myös kirkon johtaja ja itse asiassa jumalan edustaja maan päällä.

Oleellista on kuitenkin tämä: tsaari ei ollut kaikkein ylin – hän oli vain jumalan edustaja. Oli siis myös jumala, joka oli tsaaria ylempänä.

Sitten tuli Josif Stalin, joka otti tsaarin paikan. Stalinin ideologiassa ei ollut jumalaa ensinkään. On vain loogista ajatella, että Stalinista tuli uusi jumala.

Venäläiset ottivat tämän valitettavan konkreettisesti. Vankileirien saaristossa oltiin aivan varmasti oikeusmurhan uhreja. ”Kunhan vain saisin asiani Stalinin tietoon, tämä korjattaisiin”, oli aikalaistodistajien mukaan vankileirien suosituimpia ajatuksia.

Myös neuvostoinsinöörit elivät kaikkivoipaisuudessa. Suunnitelmat kääntää Siperian joet eivät onneksi toteutuneet. Paljon koko maailmalle tärkeää kuitenkin ehdittiin tuhota, kuten kalaisuudestaan kuulu Aral-järvi.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun kuulin vapa-ajattelijoiden hankkeesta, missä otettiin vastaan raamattuja ja annettiin tilalle pornolehtiä. Ensi kuulemalta uutinen järkytti, jälkikuulemalta se järkytti enemmän.

Jos vapaa-ajattelijat ovat halunneet markkinoida aatteensa tyhjyyttä, he ovat onnistuneet hyvin. Mieleeni tulee neuvostoliittolainen hautausmaa, missä edesmennyttä lentäjää muistettiin propellilla. Minun haudalleni tällainen maailmankuva varmaan tuottaisi läppärin.

Pornohankettaan vapaa-ajattelijat perustelivat Helsingin Sanomissa otsikolla ”Vapaa-ajattelijoilla on oikeus provosoida”. Voi hyvänen aika, kenellä ei olisi! Mutta onko se järkevää, ei liene muljahtanut provosoijien mieleen ensinkään.

Kirjoittajien mukaan palaute sinällään kertoo, että hanke oli tärkeä. Loogisuutta ylistävältä liikkeeltä väite on kummallinen; kai nyt palautteen sisällölläkin on jotakin merkitystä.

Kirjoittajien mukaan on: heidän kampanjansa on verrattavissa siihen, missä uskovaiset ottavat vastaan pornolehtiä ja antavat tilalle raamatun. Näin vähäinen suhteellisuudentaju lyö ällikällä.

Eivätkö vapaa-ajattelijat ymmärrä, mitä kaikkea pornoon oikeasti liittyy – vaikka se yksityisenä harrastuksena olisikin hyväksyttävää.

Kirjoittajien mukaan ”yhteiskunnissa, joissa pornoon suhtaudutaan vapaamielisesti, tehdään vähemmän seksuaalirikoksia kuin pornoon kielteisesti suhtautuvissa”.

Entä sitten? Jo tilastotieteen alkeilla ymmärtää, että tästä ei voi päätellä syy-seuraussuhdetta.

Kyseessä on aika lailla vastenmielinen keino kaapata vapaamielisten yhteiskuntien todellisuus oman ideologian tueksi. Eivätkö vapaa-ajattelijat todellakaan kykene parempaan?

Lakia vapaa-ajattelijoiden hanke ei sentään rikkonut, mistä kerkeästi muistutettiin. Eikö sekin ole osoitus vapaamielisestä yhteiskunnasta? Salliihan se tällaisenkin hulluuden.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 14.7.2010.