Taivaan tulet ja Twin Peaks

Vaikka olin jo noin kolmikymppinen, kun Twin Peaks tuli telkkarista, sarja vaikutti minuun aika tavalla. Tiedän myös, että en ole ainoa, en edes ikäluokassani.

Vuosia myöhemmin päädyin työhön metsäalalle. Jonkun ajan kuluttua Twin Peaks tuli telkkarista uusintana.

Pyörivien sirkkelisahan terien symbolinen merkitys avautui uudella tavalla. Se tuli uniinkin. Yhtäkkiä tajusin, mikä oli metsän mystinen tausta tuossa kanadalaisessa kylässä – ja Kemijärvellä.

Kummallekin metsän ja metsäteollisuuden asema oli sama – sillä tavalla itsestään selvä, että siitä ei tarvitse puhua, mutta kaiken perusta, rahan tuoja. Samalla kuitenkin reunaehto, se, jonka olemassaoloa ei vaan kannata uhata, koska jos se kaatuu, koko elämä kaatuu.

Twin Peaksista syntyi jopa vaikutelma, että jos nuorten naisten murhien selvittely uhkaa sahateollisuutta, riski on murhien selvittäminen eivätkä murhat. Jos kohta kukaan ei sano niinkään, että ne pitää painaa villaisella.

Twin Peaks on fiktiota. Jos se tuo assosiaatioita omaan maailmaamme, se on vain hyvästä, mutta ei tarkoita, että Twin Peaks kertoisi siitä jotain.

Minulle Twin Peaks ei kuitenkaan ole viime aikoina tuonut assosiaatioita faktaan, vaan toiseen fiktioon, Kari Väänäsen loistavasti ohjaamaan Taivaan tuliin.

Taivaan tulet on Suomen Twin Peaks.

Molemmissa syrjäiselle paikkakunnalle saapuu poliisi pääkaupungista. Kanadalaisessa mies selvittämään synkkää rikosta, suomalaisessa tietenkin nainen, eikä selvittämään rikosta, vaan suvun kohtaloita.

Molemmissa syrjäinen paikkakunta on täynnä kaupunkielämälle selittämättömiä mysteerejä ja pääkaupunkilaisten – ei halveksuntaa, vaan kokeillepanoa. Tarkoituksena on näyttää, että täällä kaikki on toisin.

Molemmissa kummittelee kaksi selittämätöntä taustavaikuttajaa: paikkakunnan ikiaikaiset perinteet ja tavat toimia erämaan ja sivistyksen välimaastossa, ja koko paikkakuntaa pystyssä pitävä teollisuuslaitos, joka tietenkään ei voi elää mistään muusta kuin puun käytöstä, koska mitään muuta raaka-ainetta alueella ei ole.

En tiedä, mitä Stora Enso ajatteli Taivaan tulista nyt, tai silloin kun se valmistui. Todennäköisesti ei mitään, sillä yhtiöt eivät ajattele – niillä ei ole aivoja – mutta yhtiön ihmiset ajattelevat.

Kiintoisaa on, että kummassakin sarjassa yhtiötä edustaa pintajournalismin tapaan vain toimitusjohtaja, vaikka kummallakin paikkakunnalla on täytynyt olla paljon yhtiön duunareita – ainakin Kemijärvellä oli.

Nyt Kemijärvellä on tehdas, joka ainakin teknisesti muistuttaa enemmän Twin Peaks -sahaa kuin lopetettu sellutehdas. Luulisi kuitenkin kiinnostavan, että jo sellutehtaan aikana tehty Taivaan tulet antaa metsäteollisuudesta täsmälleen samanlaisen kuvan kuin Twin Peaks.

Se kuva ei ole negatiivinen, mutta se on mystinen. Siinä teollisuus on yhteisössä kiinni monilla, selittämättömillä, mutta harvoin julkisilla siteillä.

Se on leivän isä, josta kaiken ajatellaan riippuvan. Nyt tiedämme, että paljon siitä on riippunutkin, mutta ei sentään aivan kaikki.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 21.11.2010.