Esittelen tässä muutamat eläimet, joita kohtasimme. En kaikkia. Nimet pyrkivät olemaan ensiksi suomeksi, sitten englanniksi ja latinaksi ja jos on selvinnyt, swahiliksi, mutta nimien eläintieteelliseen täydellisyyteen ei voi luottaa.
Afrikanpuhveli/African Buffalo/Syncerus caffer/Nyati, mbogo
Tämä kasvissyöjä on vaarallinen vastustaja jopa leijonalle, eikä leijona mielellään käykään afrikanpuhvelin kimppuun, sillä nämä puolustautuvat laumana. Leijonia tarvitaan 3–4, ennen kuin ne uskaltavat hyökätä. Sarven heilautus, ja leijona saattaa olla vainaa. Afrikanpuhveli elää symbioosissa muutaman lintulajin kanssa: ne syövät sen selästä loisia.
Arovaraani/Savannah monitor/Varanus exanthematicus
Arovaraani oli krokotiilin lisäksi ainoa mainittavan kokoinen lisko, jonka havaitsimme. Eläin asui keskellä savannia virtaavan joen synnyttämässä kosteikossa ja meidän tiirailuamme aikansa seurattuaan se lähti hitaasti oikomaan poispäin. Arovaraani syö lihaa ja raatoja, mutta ei ole ihmiselle vaarallinen vaikka voikin häirittynä puraista ikävästi.
Flamingo/Greater flamingo/Phoenicopterus roseus
Näitä kavereita näkyi Nakuru-järvellä. Flamingo syö levää ja pikkueläimiä. Flamingo on erityisen kranttu veden laadun suhteen ja muuttaa helposti.
Gepardi/Cheetah/Acinonyx jubatus/Duma
Gepardi on maailman nopein nisäkäs. Se saattaa kiihdyttää huippunopeuteen, 115 kilometriin tunnissa jopa neljässä sekunnissa, mikä on alle puolet siitä, mihin parhaat autot pystyvät. Niinkuin kansakoulun eläinopista muistamme, gepardi on siitä harvinainen kissaeläin, että se ei kykene vetämään kynsiään tassujen sisään.
Gnuantilooppi/Blue wildebeest/Connochaetes taurinus/Nyumbu
Tässä on varmastikin gnuantilooppiuros, koskapa talvisaikaan gnuantilooppinaaraat ovat lapsenteossa etelämpänä Tansanian puolen Serengetissä, joka käytännössä on yhtä ja samaa suojelualuetta Masai Maran kanssa, välissä on vain valtionraja.
Kun gnuantilooppiurokset tulevat syksyllä Masai Maraan, alue kasvaa metristä heinää. Parissa kuukaudessa heinä katoaa, ja melkeinpä pelkästään tämän eläimen suuhun. Gnuantilooppien vaellus Itä-Afrikassa on maailman suurin maaeläinten vaellus. Matkaa kertyy vuodessa 800 kilometriä ja eläimiä on 2,5 miljoonaa, joista gnuantilooppeja kaksi miljoonaa ja loput jonkinlaisia hang aroundeja, kuten seeproja.
Gnu-uroksilla on erikoinen tapa selvittää, kuka sen naaraan saa: ne juoksevat kilpaa. Tämä menettely yksinkertaistaisi ihmistenkin maailmaa huomattavasti ja saisi varmaan talouden taas kasvamaan, olkoonkin että jamaikalaiset ja kenialaiset saisivat valita parhaat.
Juoksemisessa gnuantiloopit ovat hyviä, mutta tyhmiä, kas kun niillä on tapana pysähtyä noin sadan metrin välein katsomaan, että jäikö ne muut kauaskin, ja jos se onkin leijona siinä takaa-ajossa niin siinähän sitten gnu jää kiikkiin. Tästä syystä gnu on leijonille helpohko saalis, ainakin juoksuun lähdettyään. Tarun mukaan gnuantilooppi on maailman alussa koottu muilta elämiltä ylijääneistä varaosista.
Hyeena/Spotted hyena/Crocuta crocuta/Nyangao, fisi
Kuvan täplähyeena on raadonsyöjä. Sadankin yksilön laumoissa elävä hyeena käy silti myös elävien kimppuun ja on itse asiassa leijonan jälkeen alueen voimakkain peto ja usein jopa kilpailee leijonien kanssa samasta saaliista. Hyeenan ruoansulatus on lähes vänrikki Koskelan luokkaa: se syö luuta ja paskantaa brikettejä. Vain karva jää siltä sulattamatta.
Hyeenan ruumiinrakenne on erikoinen. Toisin kuin yleensä nelijalkaisilla nisäkkäillä, sen etujalat ovat takajalkoja vahvemmat ja eturuumis muutenkin on voimakasrakenteinen. Erityisesti sen leuat ovat voimakkaat. Hyeena ulvoo ja urahtelee öisin.
Impala/Impala/Aepyceros melampus/Swala pala
Impala viihtyy sadankin eläimen laumoissa ja yrittää sekoittaa saalistajien päät hyppimällä eestaas ja sinne tänne. Impalauroksella on yleensä joko ei yhtään tai paljon naaraita, siis kokonainen haaremi. Naaraatta jääneet taas muodostavat poikamieslauman, jonkalainen tässäkin kuvassa oppaan mukaan on, mikä epäilyttää, sillä eihän noilla ole sarvia.
Kattohaikara/White Stork/Ciconia ciconia
Kas kummaa, haikarakin vielä. Kattohaikara talvehtii muun muassa Keniassa. Tarun mukaan kattohaikara tuo lapsen perheeseen silkkinyytissä, mutta tämän tarun täytyy olla tuontitavaraa, sillä vanha suomalainen nimi kattohaikaralle on valkea tuonenkurki.
Kirahvi/Giraffe/Giraffa camelopardalis/Twiga
Kirahvista riittäisi tarinaa. Se syö vain puun lehtiä, missä hommassa sillä ei juuri ole kilpailijoita. Mutta eukalyptuspuun piikit repivät sen suun limakalvoja yhtenään. Siksi sillä on syljessä antiseptistä ainetta, joka parantaa haavat nopeasti.
Kirahvin viholliset ovat vähissä. Esimerkiksi leijona ei normaalisti käy sen kimppuun, koska yksikin kirahvin potkaisu saattaa tappaa leijonan. Mutta kun kirahvi on juomassa, se joutuu levittämään etujalkansa oikein leveälle, että yltäisi veteen, ja silloin leijona saattaa käydä kirahvin kurkkuun. Kirahvinkin huippunopeus on 45 kilometriä tunnissa.
Sanomatta selvää on, että kirahvin sydän on erittäin vahva, nisäkkäistä vahvin, mutta mitä luulette, onko kirahvilla pitkä kaula jo silloin kun se syntyy? No onpa tietenkin, itse asiassa jopa paljon aikaisemmin. Kaula on kohdussa semmoisella somalla rullalla. Kannattaa googlata giraffe ja embryo.
Korppikotka/Lappet-faced vulture/Orgos tracheliotos
Tämä lintu piti nähdä, niin paljon on Edgar Rice Burroughs siitä kirjoittanut. Vaikka savannilla oli raatoja paljon, korppikotkia näkyi harvoin. Ehkä ne ehtivät raadolle ensimmäisenä, mutta joutuvat sitten perääntymään vahvempien tieltä. Onpahan kumminkin Afrikan suurin raadonsyöjälintu ja sitä sanotaan jopa maailman vahvimmaksi lentäjäksi, jonka näkökyky on lyömätön.
Kruunukurki/Black Crowned Crane/Balearica pavonina
Kruunukurki tosiaankin on meikäläisen kurjen sukulainen, ja matkan ehdottomasti korein lintu. Kruunukurki asustelee savannillakin, mutta pesii kosteammilla seuduilla ja on siitä erikoinen kurki, että se pesii puussa. Metrisen kruunukurjen siipien kärkiväli on lähes 1,9 metriä ja se painaa kolme ja puoli kiloa. Kruunukurki syö sitä mitä meikäläinenkin kurki: hyönteisiä, matelijoita ja pieniä nisäkkäitä.
Lehmäantilooppi/Hartebeest/Alcelaphus buselaphus
Näitä antilooppeja oli tosiaan niin monenlaisia, että luvut menee sekaisin. Kohta tulee lisää. Niitä odotellessa, tässä kuvassa on ilmeisestikin punalehmäantilooppi. Se elää laumoissa ja molemmilla sukupuolilla kasvaa sarvet. Häiriintyessään voi olla vihainenkin.
Leijona/Lion/Panthera leo/Simba
Jokainen kuva leijonasta oikeastaan tekee sille vääryyttä, sillä niitä on kolmea täysin erinäköistä sorttia: uroita, naaraita ja pentuja. Nämä ovat pentuja. Aikuisena naaras painaa 200, uros 250 kiloa. Leijona saalistaa laumassa ja on ainoa afrikkalainen peto, joka pystyy tappamaan itseään neljä kertaa suuremman eläimen.
Kun saalis on tapettu, urosleijona saa ensimmäisenä syödä parhaat palat. Niihin kuuluvat sisäelimet ja aivan erityisesti mahalaukku ja siitä aivan erityisesti mahalaukun sisältö. Siis oksennus. Makunsa kullakin. Yhdellä saaliilla leijonat saavat pidettyä nälän poissa nelisen päivää.
Leijonien iskuhommissa naaras on yleensä se innokkaampi osapuoli. Jos uros on paikalla, poikasia ei kannata tähyillä: jos niitä olisi, naaras ajaisi uroksen kauas. Naaraat metsästävät yhdessä, mutta jättävät aina yhden vahtimaan pentuja lähinnä urosleijonan takia. Naaraat taas imettävät paitsi omia, myös naapurin akan poikasia.
Leopardi/Leopard/Panthera pardus/Chui
Leopardin näkeminen ei ole ihan helppoa ja yleistä, mutta me onnistuimme näkemään niitä kahteenkin otteeseen. Ensiksi maassa ja sitten puussa. Leopardi on hyvin laajalle levinnyt eläin ja on elinympäristönsä ja ravintonsa suhteen erittäin mukautuva.
Leopardi on muuten sitten sama laji kuin pantteri, kuten tuosta latinankielisestä nimestä voi päätellä. Nimitys leopardi tulee vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan eläin olisi leijonan (lat. Leo) ja mustan pantterin (pard) risteytys. Pohjois-Amerikassa pantteri taas viittaa usein puumaan ja Etelä-Amerikassa sillä saatetaan tarkoittaa jaguaaria, joka on eri juttu kuin jagulaari.
Mustan leopardin eli pantterin väri sopii hyvin hämärään sademetsään, kun taas kuvan leopardi sulautuu hyvin savanniympäristöön. Mustan muunnoksen aiheuttaa vain yksi geeni ja usein samassa pentueessa on sekä täplikkäitä että mustaturkkisia yksilöitä. Leopardi on tukevampi, tummempi ja värikkäämpi kuin gepardi ja uros painaa 80 kiloa, naaras 20 kiloa vähemmän.
Leveähuulisarvikuono/White rhinoceros/Ceratotherium simum
Leveähuulisarvikuonoa ja huuliltaan kapoisempaa serkkuaan näimme vain Nakurussa, ja sielläkin vain kaukaa. Englanninkielinen nimi tulee hollannin kielen leveää tarkoittavasta sanasta weit, joka tarkoittaa leveää ja viittaa huuliin. Suomenkielinen nimi on siis oikea ja englanninkielinen väärä, mutta tarina kertoo myös sen, että ennen aikaan leveähuulisarvikuono eli paljon laajemmalla alueella, siis myös siellä, missä hollannikkaat laidunsivat, mutta muuallakin.
Makkarapuu
Makkarapuu ei ole eläin eikä sen hedelmä ole lihaa, vaan masaiden oluen raaka-ainetta. Aivan siskonmakkaran näköinen, siis tuo hedelmä, mutta olueksi jalostetussa muodossa kielletty siskoilta, jos ovat masaita.
Mangusti/Banded mongoose/Mungos mungo/Nkuchiro
Kuvan seepramangusti oli niitä harvoja eläimiä, jotka juoksivat meitä pakoon. Mangusti elää parinkymmenen yksilön laumoissa ja syö pikkueläimiä ja hyönteisiä.
Marakatti/Vervet monkey/Chlorocebus aethiops/Tumbili
Näiden vihermarakattien katselemisessa ei ollut oppaamme mielestä mitään kiinnostavaa. Eläintä ei selvästikään oikein arvostettu, vaan pidettiin pikemminkin maanvaivana. Yksi tällainen hyppäsi automme korotetulle katolle, siitä etuosan katolle ja oli vahvasti tulossa autoon sisälle, kunnes mottasin sitä turpaan. Siitä se onneksi säikähti ja häipyi.
Oppaamme mukaan toimin ehdottomasti oikein, sillä hellyttävästä ulkomuodostaan huolimatta se olisi autoon päästessään saattanut tehdä huomattavaa tuhoa: repiä penkit, vaatteet ja kassit vain ruokaa etsiessään. Itse vähän mietin, että olisihan se saattanut perhana minuakin puraista, mutta eipä pöljä tajunnut. Marakatti on maailman runsaslukuisin kädellinen, jos ihmistä ei lasketa. Marakatin häntä voi olla yhtä pitkä kuin muu vartalo, mikä auttanee oksistossa tasapainoillessa.
Pahkasika/Warthog/Phacochoerus africanus/Ngiri
Tätä eläintä taas tunnuttiin arvostavan Afrikassa, jos nyt ei paljon niin ainakin aivan normaalina eläimenä sitä pidettiin. Sikamaisesti pahkis rypee mielellään kuralammikoissa ja syö ruohoa polvillaan, siis niin että etupää on etujalkojen polvien varassa.
Paviaani/Olive baboon/Papio anubis/Nyani
Myöskään kuvan oliivipaviaani ei tuntunut nauttivan kovin suurta arvostusta paikallisten keskuudessa. Suku lienee pahin. Paviaani on kuitenkin jopa 45-kiloisena Afrikan suurimpia kädellisiä. Paviaanin tunnistaa U:n muotoon taipuvasta hännästä ja koirankuonosta.
Pelikaani/Great white pelican/Pelecanus onocrotalus
Pelikaani, joka siis on kuvassa keskellä, viihtyy vesistöjen äärellä 6–12 yksilön laumoissa. Tämä pelikaani oli Nakuru-järvellä.
Pyhä pillerinpyörittäjä/Scarab/Scarabeus sacer
Wikipedian mukaan Pillerinpyörittäjä on Katariina Sourin teos, jonka Tammi kustansi vuonna 2010, mutta se ei olekaan pyhä, niinkuin tämä sittisontiainen tässä, vaikka sitä ei oikeastaan oikein edes näy mutta kyllä se siellä pallon varjossa on. Sen pyhyys johtuu siitä, että muinaiset egyptiläiset arvelivat näin: ensiksi auringonjumala Ra loi maailman, minkä jälkeen Apopis-käärme varasti auringon, kun taas pyhä pillerinpyörittäjä pelasti homman kokoamalla uuden auringon ja pyörittämällä sen taivaan rannan yli.
Nämä tavalliset pillerinpyörittäjät tekevät lantakikkareista tämmöisiä palloja ja kierittävät niitä syrjemmälle varmistaakseen, etteivät ne joudu parempiin suihin. Tämä pitäisi kyllä nähdä videona, mutta kun en osaa linkittää. Tässä kuoriainen tosiaan pyörittää norsunkakasta kokoamaansa palloa, johon lisäksi on kiinnittynyt vapaamatkustaja. Vauhti oli melkoinen.
Puhelinpuu/Telephone tree/Arboris telephonos
Tämä paikallinen puulaji on alkuperäinen kenialainen puulaji eikä sitä esiinny missään muualla kuin Kenian suojelualueilla.
Savannikoira/African wild dog/Lycaon pictus/Mbwa mwitu
Tässäpä eläin, jota en tiennyt olevan olemassakaan, mutta onko ihme: niitä on vain noin 2500. Erittäin vaarallinen ihmisellekin. Metsästää laumoissa yleensä antilooppeja ja käyttäytyy monella tavalla aivan kuin kotoinen koiramme. Savannikoira tunnettiin aiemmin nimellä hyeenakoira.
Ronsu eli efelantti/African bush elephant/Loxondonta africana/Tembo
Norsu on ihmeellinen eläin. Kun se vanhenee, se ei suinkaan mene vesiputouksen alle kuolemaan, vaan koska sen hampaat alkavat putoilla, se siirtyy vetisemmille alueille, missä ruoho on pehmeämpää ja helpompaa syödä vähin hampain. Kun loputkin hampaat putoavat eikä se kykene syömään enää pehmeää ruohoa, se lopulta kuolee nälkään.
No, se ei ole vielä ihmeellistä, mutta entäs tämä. Jos norsu kuolee aiemmin kuin vanhuuttaan, norsulauma hautaa kuolleen keräämällä sen päälle oksia ja muuta tavaraa. Sitten pidetään hautajaisseremonia, jonka aikana norsut kiertävät vainajan ympäri ja soittavat torvea. Jos norsulauma sattuu samalle paikalle vaikka jopa 40 vuotta myöhemmin, hautapaikan ympärillä tehdään jälleen muutama seremoniakierros torvia töräytellen. (Mitenkähän tämäkin kaikki on saatu selville?)
Norsu saattaa painaa jopa kuusi tonnia ja elää kymmeniä vuosia. Poikasta se odottaa kaksi vuotta ja hoitaa sitä kolmivuotiaaksi. Sukukypsäksi se tulee vasta 25-vuotiaana. Norsun näköaisti on huono ja esimerkiksi sadan metrin päässä olevan hiassin se näkee vain valkoisena läikkänä, mutta hajuaisti sillä on todella hyvä.
Rototiili/Nile crocodile/Crocodylus niloticus/Mamba
Tammikuussa krokotiilit eivät tehneet paljoakaan. Mutta kun eläinten muutto koittaa, krokotiilillä on kissanpäivät, sillä syötävää riittää ja sitä on helppo saalistaa. Siinä auttaa, että eläimellä on kokonaista 80 hammasta.
Krokotiii on paloitellut muita eläimiä jurakaudelta saakka eli 150 miljoonaa vuotta ja se on nykyään elävistä lajeista lähinnä dinosauruksia. Krokotiili kasvaa kahdeksanmetriseksi tonnin painavaksi järkäleeksi ja elää yhtä kauan kuin ihminen. Enimmäkseen krokotiili syö kylläkin kalaa, mutta esimerkiksi Mara-joella riittää lihaakin.
Seepra/Common zebra/Equus quagga/Punda milia
Tiesittekö muuten, että maailmassa ei ole kahta raidoitukseltaan samanlaista seepraa? Entä tiesittekö, miksi seepralla on raidat? No en tiedä minäkään, eikä itse asiassa kukaan, mutta se tiedetään, että seepra on valkoinen eläin, jolla on mustia raitoja eikä päinvastoin. Seepra on melko arka eläin, joka liikkuu pienissä ryhmissä. Se pitää kiljahtelevaa haukuntaa ja nyökyttelee päätään edestakaisin, kun on hyvällä tuulella.
Sihteerilintu/Secretary Bird/Sagittarius serpentarius
On kaksi kilpailevaa teoriaa siitä, mistä puolitoistametrinen sihteerilintu on saanut nimensä. Ensimmäisen mukaan se muistuttaa viktoriaanisen ajan sihteerinasuun pukeutunutta naista. Toisen mukaan nimi taas on väännös linnun arabiankielisestä nimestä saqr-et-tair, joka tarkoittaa yksinkertaisesti metsästävää lintua. Toisin kuin sihteerit, syö käärmeitä ja liskoja, jotka se tappaa polkemalla ne maahan jonkinlaisella tanssirituaalilla. Viihtyy myös puussa, mutta ei lennä muuten kuin siellä käydäkseen ja tultuaan häirityksi.
Strutsi/Common ostrich/Struthio camelus
Strutsi eli kamelikurki, kuten latinalaisesta nimestä voi päätellä ei sitten työnnä päätään minnekään kun vaara uhkaa, vaan juoksevien lintujen lailla se yleensä – juoksee niin vimmatusti. Päänsä se työntää maahan etsiessään kiviä ruoansulatuksensa avuksi. Parimetrinen ja satakiloinen strutsi on maailman suurin lintu.
Suippohuulisarvikuono (pensassarvikuono)/Black rhinoceros/Diceros bicornis/Faru, kifaru
Tämän näimme Nakurussa. Sarvikuonoja katsellaan yleensä kaukaa, sillä ne eivät todellakaan pidä häiriöistä. Ja kun se sen osoittaa, kaikki tapahtuu äkkiä: eläin kiihdyttää nopeasti yli 55 tuntikilometrin nopeuteen. Suippohuulisarvikuono painaa jopa 1400 kiloa. Sen onnettomuus on, että jotkut luulevat saavansa sen sarvesta seksuaalista kykyä. Niinpä niiden määrä on pudonnut 1990-luvun alun 100 000 yksilöstä ällistyttävään 2500:een. Nyt metsästysvartijoita lahjovat jo kiinalaisetkin.
Termiitti/Termite/Isoptera
Tai siis oikeastaan termiitinpesä. Näitä oli kaikkialla, isoja ja pieniä, osa käytössä, osa hylättyjä. Termiittiä sen sijaan emme nähneet eikä sekään oikeastaan edes tarkoita eläintä, vaan eläinryhmää.
Thompsonin gaselli/Thomson's gazelle/Eudorcas thomsonii/Swala tomi
Taas yksi antilooppi. Tätä sanotaan Tommyksi ja se elää vain Itä-Afrikassa Masai Maran ja Serengetin alueilla.
Topiantilooppi/Topi/Damaliscus lunatus/Nyamera, topi
Topillakin on siis oma antilooppi. Topi on ainoa tummanruskea ja sileäkarvainen antilooppi. Sen paras tuntomerkki on metallinsiniset lavat ja lonkat. Topi elää muutaman yksilön ryhmissä.
Vesiantilooppi/Waterbuck/Kobus ellipsiprymnus/Kuru
Ja vielä tämäkin partasuu. Vesiantilooppi viihtyy seisovan veden ääressä kymmenen samanlaisen laumassa, jota johtaa agressiivinen uros. Vesiantiloopin hännän ympärillä tai alapuolella on valkoinen kuvio.
Virtahepo/Common hippopotamus (hippo)/Hippopotamus amphibius/Kiboko
Last but not least. Vaikka ei ole peto, virtahepo tappaa Afrikan eläimistä eniten ihmisiä. Miksi? Oppaan selityksen mukaan se johtuu korvien välistä: nähdessään ihmisen sillä ei tule päähän mitään muuta ajatusta kuin että tuo on saatava hengiltä. Tosiasiassa se taitaa olla niin, että se hermostuu, jos ihminen menee sen ja veden väliin, jolloin se menee suorinta tietä veteen ja kaikki mikä jää väliin, on silloin vaarassa.
Virtahepo elää muutaman kymmenen yksilön laumoissa ja painaa jopa 3000 kiloa. Se on aika vikkelä maallakin, saavuttaa kevyesti yli 30 tuntikilometrin nopeuden. Päivät virtahepo lilluu vedessä, nukkuukin, eikä huku, koska seisoo pohjaa vasten, mutta osaa tehdä jopa eskimokäännöksen. Yöt se taas kulkee maalla heinää syömässä. Leijona pystyy tappamaan virtahevon.
Muun ohella lähteenä on käytetty Wikipediaa ja verkkosivua osoitteessa http://www.ntrautanen.fi/safari/maaelaimia.htm. Kävin molemmilla sivuilla 9.2.2014.
Jäljellä on vielä yksi Kenia-juttu, jossa kerrotaan käytännön ohjeita safarille haluaville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti