Metsäkritiikki on syvän tietämätöntä

Radion Luontoretki toisen juhannuspäivän aamuna sai minut raivon partaalle. Ei niinkään taas jatkuneen systemaattisen metsätalouden arvostelun takia, vaan siksi, että tämä arvostelu perustuu lähes aina tietämättömyyteen nykymetsätalouden käytännöistä.

Tällä kertaa äänessä oli linturengastajana tunnettu luontoaktivisti Heikki Lokki. Hänen mukaansa ”talousmetsässä puut on aikalailla yhdenikäisiä” ja ”talousmetsän kehitys päättyy kerralla väkivaltaisesti”, millä tarkoitettaneen päätehakkuuta, kun taas ”vanhassa metsässä elämän uusiutuminen tapahtuu arvokkaasti”.

Toimittaja Juha Laaksonen löi lisää löylyä sanomalla, että ”40-vuotiaassa tasaisessa mäntymetsässä” puuston ikähaitaria ei näy ollenkaan. ”Joku voi tykätä, että mäntymetsä on kaunis, mutta se on tietyn ajanjakson metsä eikä siinä ole kerroksellisuutta.”

Luontoaktivisteille saa jankata vaikka kuinka, että metsätalous on meillä jo pitkään pyrkinyt monikerroksiseen ja monipuulajiseen sekametsään jo yksin taloudellisista syistä. Yleensä saa vastaansa tietämättömän tai suorastaan valehtelijan leiman.

Jos herrat Lokki ja Laaksonen kävisivät joskus myös talousmetsässä, he kyllä pystyisivät tämän havaitsemaan. Monikerroksisuuden takaa yksin se, että joka ikisellä suomalaisella metsähehtaarilla yli neljä viidestä puusta on luontaisesti syntynyt. Laaksosen kuvailemaa tasaista mäntymetsää toki löytyy, mutta se ei synny metsätalouden keinoin, vaan sen on tehnyt luonto itse.

Suuria puita on yhä enemmän
Luontotutkijoiden into mollata metsätaloutta on päällekäyvää. Siinä käytetään häikäilemättä hyväksi oppiarvoja ja tutkimuksia, jotka kuitenkin on tehty jostakin aivan muusta. Tiedotusvälineet toistavat kaiken iloisesti ja kritiikittä.

Helsingin yliopisto tiedotti kesäkuussa, että ”tekopesä talousmetsässä on haukalle huono vanhan metsän korvike”. Näin varmaan on, koskapa nyt pesä olisi metsän vaihtoehto.

Tutkija Heidi Björklund puhui asiastaan hyvin, mutta vähän. Enimmän osan tiedotteesta veivät kummalliset selitykset haukan kärsimyksille: varttuneet metsät ovat vähentyneet 1990-luvun alusta vuoteen 2010, talousmetsissä suositaan suorarunkoisia ja pienioksaisia puita, metsäteollisuudelle ei ole hyötyä järeistä oksista.

Metsätilastoista kuitenkin tiedetään, että varttuneiden metsien määrä on lisääntynyt jo pitkään, samoin järeiden puiden määrä. Talousmetsässä kyllä suositaan suorarunkoisia puita, mutta miksi haukka siitä kärsisi?

Ja jos metsäteollisuus ei oksia tarvitsekaan, luulisi Björklundin kuulleen metsäenergiasuunnitelmista, jotka nojautuvat ratkaisevassa määrin hänen itsensäkin ihailemaan, ja haukoille ilmeisen sopivaan vanhojen kuusikoiden oksistoon.

Jos siis haukat kärsivät, roskapuheellako niiden tilanne korjataan?

Helsingin yliopiston tiedote käyttää propagandistista ja sisällyksetöntä sanaa ”tehometsätalous”. Sellainenko toiminta, joka vuosikymmenten ajan jättää systemaattisella työllä rakennetusta tuotantokapasiteetistaan 15–20 prosenttia käyttämättä, on yliopiston mielestä tehokasta.

Jos on, se selittää yliopiston toiminnastakin aimo osan.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuus -lehdessä 20.7.2015.