Sivut
▼
torstai 8. syyskuuta 2016
Helsingin Sanomat – myös istutettu puu tarvitsee sieniä
Arkkitehti ja tekniikan tohtori Harri Hautajärvi kirjoitti 28.8.2016 Helsingin Sanomiin kolumnin otsikolla Tarvitseeko Suomi enää aukeiksi raastettuja, monotonisia puupeltoja? Kirjoitin lehteen vastineen, jota se ei julkaissut.
Niinpä julkaisen vastineeni itse, se tulee tässä (kursivoidut kohdat ovat lisäyksiä HS:ään lähetetyn version suhteen):
"Harri Hautajärvi kirjoitti (HS, 28.8.) Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salattu elämä ikään kuin siinä kerrottaisiin kokonaan uusia asioita. Tosiasiassa se, että metsän eliöt ovat aistivia olentoja, ovat yhteydessä toisiinsa ja vaihtavat keskenään ravinteita ei ole kenellekään metsäasioita opiskelleelle mikään uutinen.
Ekosysteemin voi tulkita sosiaaliseksi verkostoksi. Ihminen voi rakentaa maailmanymmärtämismallejaan miten haluaa. Niiden paremmuuden ratkaisee ainoastaan niiden käyttökelpoisuus.
Hautajärven usko ihmisen mahdollisuuksiin manipuloida luontoa on uskomaton. Hän kuvittelee, että talousmetsä on ihmisen luomus.
Tosiasiassa luonnolla on sen luomisessa ihmistä isompi rooli. Jokaisella talousmetsänkin hehtaarilla yli neljä viidestä puusta on luontaisesti syntynyt.
Hautajärvi väittää, että ihmisen istuttamat puut eivät kykenisi verkostoitumaan. Totta kai kykenevät ‒ jos eivät kykenisi, ne kuolisivat. Yksikään puu ei elä ilman yhteyttä sienirihmastoon.
Istutetuista ja luontaisista puista kasvaa ihan yhtä tiheäsyistä rakennuspuuta, jos ne kasvavat samoissa oloissa. Torjuntamyrkkyjä ei Suomen metsätaloudessa käytetä ja lannoituskin on hyvin vähäistä: yli 85 prosenttia suomalaisista talousmetsistä ei ole lannoitettu koskaan.
Luonnonmukaiset metsänhoitotavat eivät ole koskaan olleet kiellettyjä Suomessa. Ainoa vaatimus on ollut ja on, että jos metsässä tekee päätehakkuun, on huolehdittava siitä, että tilalle syntyy uusi metsä.
Toisin kuin Hautajärvi väittää, jatkuvaa kasvatusta ei ole pystytty osoittamaan yleisesti paremmaksi kuin muita menetelmiä, eikä se liene mahdollista periaatteessakaan: kaikki riippuu paitsi metsän olosuhteista, myös siitä, mitä metsänomistaja haluaa.
Tasarakenteisen metsän puutavaraan tuottamista homesairauksista kuulisin mielelläni enemmän. Ainakin minulle ne ovat uutinen."
Paitsi virheiden oikaisemisen, kirjoituksen julkaiseminen olisi ollut tärkeää myös Hautajärven hämmästyttävän, homesairauksia koskevan väitteen suhteen.
Toivon kuitenkin, että Hautajärvi HS:n keskusteluhaluttomuudesta huolimatta jotakin kautta kertoo tarkemmin, mitä hän oikein tarkoittaa.
Kirjoitusta ei ole tätä ennen julkaistu Helsingin Sanomissa, eikä missään muuallakaan.
Kirjoitin muuten HS:ään vastineen myös tähän: http://www.hs.fi/mielipide/a1471747036236
VastaaPoistaTällaisen, jota ei tietenkään siis julkaistu:
Metsänlannoitus on hyvin pientä
Marita Salenius kirjoitti (HS, 22.8.), että metsissä levitetään kemiallisia lannoitteita kymmenille tuhansille hehtaareille vuodessa. Viime vuosina vuotuiset lannoituspinta-alat ovatkin olleet lähes 50 000 hehtaaria, mutta esimerkiksi 1990-luvun alussa lannoitusmäärät putosivat lähes nollaan 1970-luvun alun noin 300 000 hehtaarista.
Onko 50 000 hehtaaria paljon? Suomen metsäpinta-alasta se on 0,2 prosenttia. Tällä tahdilla kestäisi 500 vuotta, että kaikki metsät olisi saatu lannoitettua.
Laskin muutama vuosi sitten Metsätilastollisesta vuosikirjasta yhteen jokaisen vuoden lannoituspinta-alat 1960-luvun alusta alkaen. Yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 15 prosettia Suomen metsien pinta-alasta. Todennäköisesti näistäkin hehtaareista jotkut on lannoitettu kahteen kertaan.
Suomen metsistä ainakin 85 prosenttia on siis sellaisia, ettei niitä ole lannoitettu koskaan.
Hei hyvä Hannes Mäntyranta,
VastaaPoistaKirjoitat, että kolumnissani (HS 28.8.2016 www.hs.fi/koti/a1472096793813 ) olisi kyse minun väitteistäni ja uskomuksistani. Metsäteollisuuden viestinnän ammattilaiselta tällainen on harkittu keino suunnata kritiikki ja kysymykset minulle viestintuojana eikä niille asiantuntijoille, joiden tietokirjoja tutkimustietoineen kirjoituksessani referoin.
Päinvastoin kuin väität, kolumnissani ei ole ainuttakaan minun käsitystäni, mielipidettäni, väittämääni tai kuvitelmaani, eikä kolumnissani ole myöskään virheitä, vaan kirjoitukseni sisältö on yksinomaan mainitsemieni lähteiden tarkkaa referointia (metsänhoitaja Peter Wohllebenin, metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähteen ja kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjat).
Ne metsäasioita opiskelleet, jotka ovat seuranneet alansa kansainvälistä tutkimusta, epäilemättä tuntevat Wohllebenin kirjaansa kokoamia tutkimustuloksia. Wohllebenin tietokirjan, samoin kuin laajalevikkisessä sanomalehdessä julkaistun kolumnini, kohderyhmä on kuitenkin laaja lukijakunta, tavoitteena tieteellisen tutkimustiedon popularisoiminen eli kansantajuistaminen, faktoista tinkimättä. Kiinnostusta aiheeseen näyttää olevan, sillä Wohllebenin kirjaa on myyty yksistään Saksassa jo puoli miljoonaa kappaletta, ja kyseistä kolumniani on jaettu valtavia määriä sosiaalisessa mediassa.
Vastaan tässä samalla MTK:n Metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan Twitterissä minulle osoittamaan viestiin ”Suosittelen ostamaan metsää ja kokeilemaan kannattavuutta käytännössä ideoittesi pohjalta @HautajarviH”. Kyse ei ole minun vaan metsänhoidon ammattilaisten Wohllebenin ja Lähteen ideoista.
Tieteessä ja siihen pohjautuvissa käytännöissä, myös metsätieteessä ja metsänhoidossa, vallitsee erilaisia näkemyksiä, ja referoimani asiantuntijat Erkki Lähde ja Peter Wohlleben, kuten myös kaikki ne tutkijat ympäri maailmaa, joihin he viittaavat, kuuluvat mitä ilmeisimmin eri koulukuntaan kuin Suomen metsäteollisuuden ja siihen liittyvien tahojen edustajat, tutkijat ja toimihenkilöt. Se tässä taitaakin olla ongelmana – siis että olen tiedetoimittajana joidenkin mielestä käyttänyt vääriä Lähteitä.
Ystävällisesti Harri Hautajärvi