Metsämessuissa on ollut sekin hyvä puoli, että samalla lipulla on päässyt myös muille messuille. Parhaimmillaan se on avannut silmiä. Niin kuin lemmikkieläinmessut.
”Jos olisin kasvissyöjä, näyttäisin tältä.” Näin sanoi kissa, jolle oli istutettu jäniksen korvat.
Sama hybridi mainosti vehnätöntä valintaa. Mistä lie tullut tuo viha juuri vehnään – en tiedä.
Sitten olivat kissan-, anteeksi, seinänkorkuiset kirjaimet: Lihanrakastajille!
Kyllä voisi Citymarket, ehkä, painaa pienellä lihamainostensa yläkulmaan että ”Lihanrakastajille”, eikä koira perään haukkuisi. Mutta että Kesko laittaisi minkä hyvänsä messuosastonsa otsalautaan tämän sanan – ei kuuna päivänä.
Erityisen merkillistä tämä on siksi, että ainakin minun havaintojeni mukaan näitä lihaa syöviä kotieläimiä pitävät usein juuri erilaisiin erikois- ellei kasvisdieetteihin ryhtyneet ihmiset. Lisäksi he varsin usein perustelevat – mikä se alkuperäisen syy sitten lieneekään – omaa kasvisyöntivalintaansa ympäristösyillä.
Jos lihansyönti ylipäätään on ympäristölle haitallista, se lienee sitä riippumatta siitä, mikä otus lihaa syö. Tämä ajatus on tavoittanut muutaman vegaaninkin.
Näin ainakin, jos luotamme Helsingin Uutisiin, jossa kerrottiin (1.7.2017), että ”osa vegaaneista jättää koiran hankkimatta kokonaan”.
Juttu oli kovin hämmentävä.
Vegaani kokee siis ongelman olevan ratkaistu sillä, että hän itse ei hanki lihaa syövää lemmikkiä. Se ei kuitenkaan poista maailmasta sitä tuskallista tosiseikkaa, että siellä todella on eliöitä, jotka tarvitsevat, tai kuvittelevat tarvitsevansa lihaa, hankki vegaani sen lihansyöjän sitten lemmikikseen tai ei.
Helsingin Uutisten jutussa on muutamia todella outoja virkkeitä. Osa vegaaneista kuulemma ei halua, että heidän lemmikkinsä osallistuisivat lihansyöntiin – siis riippumatta lajinomaisista tarpeistaan. Lemmikin kuuluu elää siten kuin vegaani on päättänyt.
”Oma puolisoni olisi hankkinut koiran... mutta en yksinkertaisesti jaksanut miettiä liharuokien valmistamista...”, arvioi Vegaaniliiton ruokavastaava Petja Viitanen artikkelissa – tilanteessa, jossa kauppa on väärällään valmista koiranruokaa.
Koiran kuitenkin saa kuulemma ruokittua myös kasviksilla, ”kunhan vain ravinteista huolehditaan”. Näin sanoo artikkelissa professori Seppo Salminen. Mutta sanoo heti perään, että sekin on yksilöstä ja rodusta kiinni.
Vaan olisiko kyse kuitenkin ympäristöstä? Jos on, eikö jo tämä esimerkki osoita vegaanille, että luonnossa kaikilla otuksilla on oma roolinsa: joidenkin kuuluu syödä lihaa, koska ne ovat siinä kohtaa ravintoketjua.
Ihminen voi tietenkin pelleillä oman osansa juuri sinne, minne oma ideologia vedättää, mutta se ei muuta sitä, mikä syömisessä on ekologisinta: sekasyönti.
Täysin vastaan sanomatta, kasvinviljely tuhoaa luonnon monimuotoisuuta, kaikkialla maailmassa. Sen ratkaisuksi ei ole missään maailmassa keksitty niin luonnonmukaista keinoa kuin eläintuotanto, siis eläinten tuottama lanta.
Sen tuottaminen ei kuitenkaan ole ilmaista. Onneksi on kuitenkin yksi halukas maksaja: lihaa syövä ihminen.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 26.7.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti