Maailman paras ilmastopolitiikka on osoittautunut paitsi tuulentuvaksi, myös hämäykseksi. Suomi sitoutui takavuosina rehvakkaasti hiilineutraaliuteen jo vuonna 2035 – maailman ensimmäisenä. Tavoite nojautui ratkaisevasti metsien hiilinieluihin.
Nyt on tullut pää vetävän käteen,
kun metsien kasvu on hidastunut. Tämä on se tuulentupa, joka toki oli
nähtävillä kaiken aikaa ja olisi pitänyt ajankohtaa lukuun ottamatta pystyä
ennustamaankin.
Hämäys taas paljastui Ukrainan
sodan takia asetettujen pakotteiden myötä. Kun puun tuonti Venäjältä
lopetettiin (ks. esim. täältä), hölmöimmällekin paljastui, että maailman paras
ilmastopolitiikka perustui tuontihiileen – siis tuontipuuhun – joka siirsi ilmastohaitat
maailman huonoimman, venäläisen ilmastopolitiikan taakaksi.
Ilmastokeisari paljastui alastomaksi,
mutta kaikki eivät ole havainneet sitä vieläkään. Ilmastopaneelin uusi puheenjohtaja
Jyri Seppälä on esittänyt maailman parhaan ilmastopolitiikan pelastajaksi –
tuontihiiltä, haketta Etelä-Amerikasta.
Hämäystä halutaan jatkaa, hinnalla
millä hyvänsä. Toinen kikka on pienentää hakkuita, mikä sekin vain siirtäisi melkeinpä
koko pienennyksen, eli vähentyneet hakkuut, muualle maailmaan. Ilmasto ei siitä
siis hyötyisi, mutta Suomen hiilitase toki saataisiin kuntoon, ehkä juuri tavoitevuodeksi
2035.
Minusta tämä hämäys on viherpesua. Ennen kaikkea siksi, että tavoitevuoden jälkeen metsien kasvu ja
hiilinielu kuihtuisivat juuri niiden hakkuiden pienennysten takia.
Verkkohuijarin taktiikka on luoda
kiireen tuntu. Samaa noudattavat ilmastoalarmistit, vaikka kiire on heikoiten
perusteltu seikka ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Metsäasioissa kiireellä
perustellaan alkeellista silmänkääntötemppua: puuta ei saisi kaataa, koska kestää
70 vuotta, eli liian kauan, ennen kuin sen tilalle on kasvanut uusi puu.
Lieneekö yllättävää, että tämäkin harhautus menee tiedotusvälineissä sukkana
läpi?
Mistä tulee tämä kummallinen
kuvitelma, että kaadetusta puusta vapautuneen hiiliatomin pitäisi siirtyä juuri
sen saman kannon, mistä atomin aiempi kotipuu oli kaadettu – tämän kannon ääreen
kyttäämään, että josko tähän kasvaisi uusi puu, niin voisin sitten sitoutua
täsmälleen siihen samaan paikkaan kasvavaan uuteen puuhun?
Tosiasiassa, jos hiilen poistuma metsistä
kokonaisuutena on sama kuin kasvu, kaadettua puuta vastaava määrä hiiltä
sitoutuu metsään samalla hetkellä kuin puu kaadetaan. Ja jos kasvu on poistumaa
suurempi, niin kuin Suomen metsissä, voi sanoa hiilen sitoutuvan metsään jopa
ennen sen kaatamista.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.4.2024.
Sain kirjoitukseeni seuraavan, Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistun vastineen:
VastaaPoistaMäntyrannan väitteet kaipaavat täsmennyksiä – Suomen hiilineutraaliustavoitteelta ei vienyt pohjaa puuntuonnin loppuminen Venäjältä
Suomen kannattaa pitää kiinni ilmastopolitiikastaan, jos haluamme varmistaa vihreän siirtymän hyödyt, kirjoittavat Jyri Seppälä ja Raisa Mäkipää.
Hannes Mäntyranta esitti kolumnissaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen pohjan pudonneen pois Venäjän puuntuonnin loputtua. Kolumnin väitteet vaativat täsmennyksiä.
Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteemme lähtökohtana on saavuttaa ensin EU:n vuoden 2030 maankäyttösektorin tavoitteemme. Reilun nettonielun sijasta Suomen maankäyttösektori on ollut vuosina 2021–2022 nettopäästölähde. Mäntyrannan mielestä puuston hidastunut kasvu olisi pitänyt pystyä ennakoimaan. Suomen metsästrategia on perustunut uskoon metsien kasvun jatkumisesta ja metsänhoidon tehosta. Tämä on rohkaissut puun lisääntyvään käyttöön jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa.
Nielujen romahdukseen on vaikuttanut myös tekemättömyys maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi ojitetuista suometsistä vapautuu hiilidioksidia yhä enemmän ilmaston lämmetessä. Ei riitä, jos metsässä kasvu on hiilen poistumaa hieman suurempi. Tarvitaan merkittävää nettohiilensidontaa metsissä, jotta koko maankäyttösektorimme ilmastotavoite toteutuu.
Hakkuiden vähentäminen ei johda siihen, että metsien kasvu ja hiilinielu kuihtuvat. Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista, mikä on nähtävissä Metsäbiotalouden tiedepaneelin huhtikuussa julkaistusta raportista. Venäjän tuontipuun korvaaminen muulla tuontipuulla olisi yksi ratkaisu tehtaiden puutarpeeseen. Ilmastopaneeli on suositellut vain tuontia EU:sta, koska tällainen puu on mukana EU:n ilmastotavoitteissa. Kestäväksi todennetun kaukopuun tuonnin tulisi korvata ainoastaan se osa puunkäyttöämme, jota emme voi saada kotimaasta ja EU:sta.
Suomen hallituksella ei ole suunnitelmaa, kuinka puun käytön ja ilmastotavoitteiden välinen ristiriita ratkaistaan. Suomi yrittää paikata maankäyttösektorin nieluvajettaan jatkossa ostamalla nielu- ja päästöoikeuksia muilta EU-jäsenmailta. Tällä on kuitenkin rajansa ja hintansa. Suomen ja EU:n hiilineutraaliustavoitteet perustuvat siihen, että päästöt ja nielut ovat yhtä suuret. Ruotsi on samalla määritelmällä hiilineutraali ennen vuotta 2030. Suomen ilmastopolitiikka ei ole siis maailman paras, mutta siitä kannattaa pitää kiinni, jos haluamme varmistaa vihreän siirtymän hyödyt.
Jyri Seppälä
Ilmastopaneelin puheenjohtaja
Professori, Suomen ympäristökeskus
Raisa Mäkipää
Ilmastopaneelin varapuheenjohtaja
Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus
Kaikella kunnioituksella, enhän toki väittänyt, että puuntuonnin loppuminen olisi vienyt pohjan Suomen hiilineutraalisuustavoitteilta, vaan vain että sen perusteella jonkun olisi pitänyt ymmärtää jotakin.
VastaaPoista