Luonnonhoidon tulos on laatua tärkeämpi

 

Mikä on kansanopiston tarkoitus, kysyi kirjailija Erno Paasilinna taannoin itseltään ja vastasi: kansanopiston tarkoitus on tehdä ihmisistä kansanopiston käyneitä. Tämä tuli mieleeni, kun Metsäpäivillä puhuttiin luonnonhoidon laadun seurannasta.

On hyvä, että luonnonhoidon laatua seurataan. Se kuitenkin tarkoittaa luonnonhoitotöiden tekemisen ja sen laadun seurantaa.

 

Täytyy kysyä, mikä on luonnonhoidon tarkoitus. Sekö, että luonnonhoidon työt tehdään?

 

Luultavasti talousmetsien luonnonhoidon tarkoitus kuitenkin on kohentaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Sen osalta metsäala pitää jokseenkin yksimielisesti ja hyvästä syystä luonnonhoitoa tehokkaimpana keinona.

 

Sitäkin käsittämättömämpää on, että kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi lähteä hakemaan tälle arviolle tutkimusperusteita.

 

Vanha viisaus sanoo, että sitä saa, mitä mittaa. Kun mitataan töiden tekemistä mutta ei tuloksia, eli sitä monimuotoisuutta, metsäala on täysin neuvoton mitä hölmöimpienkin syytösten edessä.

 

Etenkin kun tiedämme, että useimmat monimuotoisuudesta kertovat rakennepiireet ovat parantuneet selvästi etenkin Etelä-Suomessa.

 

Yleisradio uutisoi 18. marraskuuta 2020, että Metsähallitus aikoo hakata uhanalaisten lajien esiintymiä. Tätä pidettiin huonona, vaikka olisi voinut tulkita niinkin, että oli onnistuttu.

 

Nimittäin, jos luonnonhoito onnistuu, siitä tietenkin seuraa, että uhanalaisten lajien esiintymiä on talousmetsissä ja siis myös hakkuualueilla yhä enemmän.

 

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Erkki Annila laski jo kymmenen vuotta sitten, että talousmetsistä löytyy elinympäristöjä jopa 90 prosentille metsien uhanalaisista lajeista: vajaalle puolelle lahopuulta ja runsaalle 40 prosentille metsälain määrittelemiltä erityisen tärkeiltä elinympäristöiltä.

 

Molempia on luonnonhoidon keinoin systemaattisesti lisätty ja parannettu ainakin 25 vuoden ajan.

 

Paljon oleellisempaa olisi ollut kysyä, miten niille uhanalaisille käy hakkuissa. Siihen voi vaikuttaa ja joillekin voi käydä hyvinkin.

 

Jo kauan on tiedetty, että esimerkiksi kovakuoriaislajien ja -yksilöiden, niin uhanalaisten kuin elinvoimaistenkin määrä suorastaan räjähtää säästöpuilla tehdyn avohakkuun jälkeen. Korkeampi taso myös säilyy vuosikausia.

 

Tällaisesta Yleisradio ei kertonut. Sen sijaan se väitti, tutkimustiedon vastaisesti, että metsien uhanalaistilanne pahenee kaiken aikaa. Näin ei ole, mutta miksi, sitä voimme vain valistuneesti arvailla.

 

Jokin metsissä toteuttaa luonnonhoidossa tavoitetta, mutta varman päälle ei voi sanoa, mikä.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 22.2.2021. Sittemmin on selvinnyt, että luonnonhoidon tuloksia toki on selvitetty, mutta tulokset ovat hajallaan pitkin tietomaailmaa. Selvitämme asiaa.

Eiko Schulman näe kuin metsää?

 

...natural, semi-natural, pristine, native, recent, primary, secondary, indigenous, virgin, mature, old, old-growth, ancient, frontier, snow, native, high conservation value…

 

Tällaisia suomalaisia metsiä on vaadittu suojeltavaksi, enimmäkseen ulkomailta, ilman täsmällisempää määrittelyä. Kuten hollantilaisen Milieudefensie-järjestön Arjan Alkema 1990-luvulla totesi: ”Jokainen kyllä tunnistaa vanhan metsän sydämessään.”

 

Suomeksi nimivaihtoehtoja on esitelty vähemmän. Kummallisesti kaikki vaikenevat esimerkiksi vanhojen metsien suojeluprosesseissa 1990-luvulla kehitetyn, ainakin minun mielestäni hyvin vakuuttavan pisteytyssysteemin.

 

 

Siksi yllätti, kun Suomen ympäristökeskuksen uusi pääjohtaja Leif Schulman vaati Uutissuomalaisen jutun ingressissä tammikuussa, että ”luonnontilaisten metsien suojelua (on) parannettava”. Ylen Ykkösaamussa 18.1. hän sanoi, että ”metsää ei pidä hyödyntää kuin peltoa”.

 

Jäi vaikutelma, että niin Suomessa tehdään, mikä panee epäilemään Schulmanin tietoja joko pellon tai metsän käytöstä. Vaikutelmaa korosti, että Schulman myös antoi muutamia metsänhoito-ohjeita, joista jokainen on ollut käytössä jo pitkään.

 

Mitä luonnonmetsiin tulee, vuonna 2018 Diversity and Distributions -julkaisun artikkelissa Where Are Europe’s last primary forests kerrottiin, että Suomen luonnonmetsistä on suojeltu 98,9 prosenttia. Niitä on lähes miljoona hehtaaria, mikä on yli kaksi kolmasosaa Euroopan luonnonmetsistä.

 

 

Mitä Schulman oikein haluaa? Uutissuomalaisen jutun tekstissä hän sanoi saman kuin MTV3:lla 21.1., että hän haluaakin lisää luonnontilaisia metsiä.

 

Toivottavasti ei kuitenkaan ympäristöjärjestöjen I want more -hengessä – mitä hyvänsä, kunhan saadaan pois talouskäytöstä.

 

On käynyt selväksi, että Schulmanin mielestä ainoa mainitsemisen arvoinen ympäristöongelma Suomessa on metsä, koska eihän hän muusta puhu. Metsissä kuitenkin on, verrattuna mihin hyvänsä suomalaiseen elinympäristöön, tehty systemaattisinta työtä monimuotoisuuden hyväksi jo pitkään.

 

Eikä ilman tuloksia. Metsien uhanalaiskehityskin on saatu tasaantumaan – toisin kuin yhdessäkään muussa elinympäristössä.

 

Niistä muista näissä Schulman-jutuissa ei ole puhuttu.

 

 

Uutta pääjohtajaa voisi valaista muutenkin. Esimerkiksi valtionmetsien hakkuut määritellään luonnonvarasuunnittelussa. Metsähallituksen tuottotavoite ei vaikuta niihin mitenkään, mistä löytyy myös näyttöä.

 

Se voisi jopa kannustaa, jos kritiikki kohdistuisi siihen mitä on ja jos se sisältäisi kiitoksen edes joskus, jos aihetta on.

 

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 27.1.2021.

 

Luuletteko, että kaikki on kalliimpaa kuin ennen – ehei, ei ole

 

En tiedä, kauanko tiliotteita pitäisi tai kannattaisi säilyttää, mutta itse päätin tuossa laittaa rodeen vuoden 2011. Vaan enpäs laittanutkaan. Numerot alkoivat kiinnostaa.

 

Ihan ensimmäinen maksu oli vapauttava. Se oli lapsen elatusmaksu, jota en enää maksa. Toivon, ettei se ollut turha, että ne eivät olleet turhia. Tietää ei voi, en ainakaan minä.

 

Sitten tuli sähkömaksu mökiltä. Se oli maksettu joulukuussa 2011 ja koski edeltävää marraskuuta, jolloin mökillä ei kulutettu sähköä.

 

Perusmaksu oli 22,55 euroa, kun se viime joulukuussa, koskien siis edellistä marraskuuta, jolloin sähköä ei käytetty, oli 24,18 euroa. Ei hirveä nousu.

 

Joulukuussa 2011 olin maksanut tästä asunnosta, missä tätä kirjoitan, yhtiövastiketta 239,40 euroa kuussa. Viime joulukuussa maksoin 234,20 euroa. Nyt siihen kuuluu myös laajakaista, mitä vuonna 2011 ei ollut.

 

Mutta ei huolta: koska Helsingin kaupunki haluaa alentaa asumiskustannuksia, sen on pakko korottaa asuintalomme tontinvuokraa niin paljon, että yhtiövastikkeeni kaksinkertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.

 

Jostainhan on otettava rahat esimerkiksi Raide-Jokeriin, mikä onkin ihan hyvä hanke, ja on myös nostanut asuntoni arvoa noin 100 000 eurolla, mikä toisaalta on minulle täysin hyödytöntä, koska asun tässä enkä ole tätä ajatellut myydä.

 

Mutta minun on myös maksettava pompöösi Laajasalon silta, vihreän pröystäilyn jatkuvasti kallistuva kruununjalokivi, jonka päällä tuomasrantaset ja annisinnemäet varmaankin marraskuun viimassa fillaroivat tiineesti, kun muutenkaan ei pääse, jos on päästävä, mutta heidänhän ei tarvitse.

 

Tämän oman kotini sähkömaksu oli 47,53 euroa vuoden 2011 laskutusjaksolla, mitä ilmeisimmin kahdelta kuukaudelta. No kas, se on aivan ennallaan. Silläkin on yhteys Helsingin kaupungin talouteen ja Kruunuvuoren siltoihin, mutta se on vähän pidempi juttu, jonka tietenkin kerron halukkaille koska vaan.

 

Sitten olin maksanut henkivakuutusta melkein 170 euroa vuodessa. Sen lopetin myöhemmin, koska arvelin, että pystyn muutenkin jättämään lapsilleni millä mällätä. Varsinkin, kun molemmat, joista toinen on enää laskuissa, sanoivat, että ei me sun rahojasi tarvita, yritä nyt selvitä edes itse.

 

Olin ostanut Venäjän viisumin, mitä ilmeisimmin vuodeksi, hintaan 138 euroa. Päätellen muista merkinnöistä, Venäjällä on myös käyty.

 

Nyt sen saisi hintaan 130 euroa. Ainakaan kuuluisa kysynnän ja tarjonnan laki ei vaikuttane tähän.

 

Huomaan aika usein ostaneeni Alkosta jotakin hintaan 17,74 euroa. Väittäisin, että sama tuote maksaa Alkossa tätä nykyä 21,48 euroa. Tuossa onkin jo havaittavaa nousua.

 

William K:ssa olin ostanut oletettavasti oluen hintaan kuusi euroa. Häikäisevät ne oluen hinnat nytkin, ainakin Kampin keskuksessa, jota silloin ei ollut. Mutta ovatko nousseet? Olisiko varaa?

 

Noiden aikojen erikoisuutta kuvaa, että Stockmann maksoi osinkoa 55,80 euroa.

 

Bussilippuja olen ostanut. Menolippu Lohjalle on maksanut 11 euroa. Nyt hinta on 11,50–11,70 euroa.

 

Samoin olen ostanut aika usein lipun Helsingistä Köyliön Ristolaan, hintaan 35,60 euroa. Sieltä on pitänyt pummata vielä kyyti perille Säkylään, vajaan kymmenen kilometrin matkalle. Onpa se menty taksillakin.

 

Nykyään matkustan Säkylään Turun kautta ihan perille. Lippu maksaa noin 20 euroa.

 

Palkkakin on noussut, vaikka ei kauhean paljon. Tiliotteesta tunnetusti näkee vain käteen jäävän palkan, mikä onkin monessa mielessä merkittävä.

 

Silloin se oli noin 2700 euroa, nyt nippa nappa yli 3000.

 

Palkastani en ole koskaan valittanut ja olen myös sanonut, että jos jotakuta kiinnostaa, minulta saa periä veroja enemmänkin, jos se vain tehdään edes jollakin tavalla tasapuolisesti.

 

Valtion kalastuskortin olen ostanut. Sillähän saa perusoikeuden kalastaa, mutta se ei riitä. Sen lisäksi pitää olla vielä vesialueen haltijan lupa kalastamiseen.

 

Vuonna 2011 valtion kalastuskortti maksoi 22 euroa. Juuri äsken maksoin vastaavasta luvasta 45 euroa. Näin kannustamme nuorisoa lailliseen kalastukseen.

 

Niiden vesialueiden haltijoiden luvat, missä kalastan, eivät ole kallistuneet ainakaan kymmeneen vuoteen ja ovat aika vaatimattomat. Yhdellä järvellä maksan 25 euroa viideltä verkolta ja toisella kolme euroa per verkko.

 

Vakuutusmaksua maksoin 286 euroa vuonna 2011, nyt 443 euroa. Vakuutettavan omaisuuden ja vastaavan määrä on pienentynyt ainakin yhden mopon verran.

 

Vuonna 2011 maksoin Viestintävirastolle TV-maksua 224,90 euroa vuotta kohti. Nyt maksan Yle-veroa noin 150 euroa vuodessa.

 

Ohjelmien laatu on laskenut jotakuinkin vastaavasti, mutta toisin kuin ennen, nyt minulla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta irtaantua tästä. Siihen nähden on aika kornia, kun Ylen toimittajat vastaavat kritiikkiin, että onhan siinä vastaanottimessa se on/off-nappula. Kehtaisiko minkään markkinoilla toimivan yrityksen edustaja sanoa näin?

 

Maksoin myös junamatkan jonnekin, 212 euroa. On vaikea ymmärtää, kuinka kauas tuolla summalla pääsisi nykyään.

 

Tilin palvelumaksua olen maksanut 1,50 euroa kuussa. Nyt se on 5,50 euroa. Aikamoinen nousu.

 

Toisaalta arvopapereiden säilytysmaksu oli vuonna 2011 täsmälleen sama kuin nyt, 22,50 euroa kuussa. Ketähän tässä suositaan?

 

4. marraskuuta olin mitä ilmeisimmin ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta kirjan hintaan 27,95 euroa. Viime joulun tienoilla ostin Kari Hotakaisen kirjan jokseenkin samaan hintaan ja Helena Immosen Operaatio Punaisen Ketun alle 20 eurolla – tosin jälkimmäistä on väitetty propagandaksi, niin että en tiedä, kuka on maksanut ja mitä, mutta kirja on kyllä hyvä. Niin hyvä, ettei pysty lukemaan kuin pari kappaletta kerrallaan.

Sitten olen ostanut aikaa Helsingin seudun matkakorttiin, joskaan en muista, mikä se organisaatio silloin oli nimeltään. Vapaa matkustusoikeus Helsingissä alkaen lokakuun lopusta 2011 ja päättyen seuraavan maaliskuun loppuun maksoi 210 euroa. Viimeksi, kun ostin vastaavaa aikaa joulukuun alusta maaliskuun loppuun, hinta oli 198 euroa, ja matkustusalue on aivan valtavan paljon laajempi kuin kymmenen vuotta sitten.

 

Kiinteistöveroakin on tullut maksettua, siis kesämökistä. Vuonna 2011 sitä meni 81,06 euroa, viime vuonna noin 110 euroa.

 

Ostin myös kameran – mitä hulluutta! Maksoin siitä kokonaista 523 euroa. Hyvä se on, ei siinä mitään, mutta silti, puhelin ottaa parempia kuvia.

 

 

Mutta hei, rahan lisäksi tiliotteesta löytää myös ystävyyttä ja yhteistä matkaa. Katsokaapa vaan vaikka seuraava maksujen ketju:

 

• Kuhmon musiikkiyhdistys
• Raatteen portti
• Kaisan kotileipomo
• Pyhä Safaris Kemijärvi
• Kylmänen Lipunmyynti Pyhätunturi
• Tokka Gourmet Vuotso
• Camping Lapinkylä Utsjoki
• Jakobselv Norgen Hesseng
• Vardö hemstigs
• Uulan Säästö Utsjoki
• Lapin liha Rovaniemi
• Kauppahallin kahvila Oulu
• Food Rantsila.

 En tehnyt matkaa yksin. Kiitokset matkatoverille.