Sivut
▼
perjantai 17. syyskuuta 2010
Ruotsi-viha osuu omaan nilkkaan
Paavo Lipponen jyrähti Helsingin Sanomissa 17.6. kaksikielisen Suomen puolesta. Suomi-friikit ryhtyivät vastustamaan pohjoismaista yhteyttä mitä moninaisimmin perustein.
Eläkeläinen Reino Karhu Ruokolahdelta kirjoitti, että ajalla ennen 1800-lukua Ruotsi alisti Suomea. ”Aina kun Ruotsilla oli napit vastakkain jonkin maan kanssa, Suomesta haettiin sotaväki eturintamaan.” Karhun mukaan jopa 1990-luvun alun pankkifuusiot todistivat ruotsalaisten ylivaltapyrkimyksiä.
Voisi ajatella toisinkin. Voisi ajatella, että suomalaiset olivat ja ovat hyviä sotilaita. Voisi ajatella, että yritysfuusioissa ruotsalaiset jäivät järjestään toiseksi, mitä tulee asioiden hoitoon käytännössä – Telia-Soneraa ehkä lukuun ottamatta.
Mutta tämä ei ole tärkeää. Tärkeämpää on, että alistavaksi mainittu 1700-luvun Ruotsi elää nykyaikana Suomessa, ei Ruotsissa.
Yhtä tärkeä reunahuomautus on, että 1700-luvulla ei edes ollut mitään Suomea, mitä alistaa. ”Suomi” keksittiin myöhemmin, eikä sitä ollut olemassa sen kummemmin sorron kuin muunkaan kohteena sitä ennen.
Mitä 1800-luvun alussa todella tapahtui? Suomi tuli Venäjän tsaarin alaisuuteen suuriruhtinaskunnaksi. Suomea ei siis liitetty Venäjään.
Tsaari halusi kuuliaisia alamaisia, ja viisaalla tavalla. Niinpä hän päätti, että Suomessa saavat olla voimassa mahdollisimman monet Ruotsin-aikaiset lait.
Näin myös tapahtui. Luvuton määrä käytännön suomalaista nykyoikeutta maanmittauksesta oikeudenkäyntikaareen asti periytyy 1700-luvun Ruotsista.
Mutta mitä tapahtui Ruotsissa? Siellä tehtiin asiallisesti ottaen vallankumous. Miltei kaikki lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö muutettiin.
On siis täysin oikein sanoa, että 1700-luvun Ruotsi elää Suomessa, ei Ruotsissa.
On myös sanottu, että Suomi oli 1700-luvun Ruotsissa takapajulaa. Väite on äärimmäisen väärä. Erityisesti Suomen rannikko Vaasan ja Porvoon välillä oli tuolloisen Ruotsin ydinaluetta.
Otan kuvaavan esimerkin. Se kertoo, miten taannoisen MTK:n puheenjohtajan ja ministerin Heikki Haaviston tila, Hintsa, perustettiin.
Mies, jonka nimeä en tiedä, lähti Pohjois-Ruotsista rahatukun kanssa maksamaan sovittua kauppaa tilasta, joka sijaitsi lähellä Tukholmaa. Mutta tila olikin myyty toiselle.
Mies päätti katsoa, josko löytyisi muuta ostettavaa. Lopulta hän päätyi Raisioon (på svenska: Reso) ja osti Hintsan.
Viesti lähtöpaikkakunnalle saapui aikanaan, eikä sitä pidetty huonona, koska muutto alkoi heti. Näin tuskin olisi käynyt, jos Varsinais-Suomea olisi pidetty Ruotsin syrjäseutuna.
Itse asiassa syrjäseutu oli aivan muualla. Eräs Helsingissä töissä oleva Ruotsin edustaja kertoi olevansa kotoisin Hallandista, joka on jotakuinkin Göteborgin pohjoispuolella.
”Ette voi kuvitella, kuinka vaikeaa sieltä oli päästä valtakunnan pääpaikoille Tukholmaan. Hevosvedossakin päiväkausien matka huonoja teitä pitkin. Se oli verrattomasti hankalampaa kuin vaikkapa vesitie Porvoosta Tukholmaan”, hän kertoi.
Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 22.7.2010.
Hyvä kirjoitus. Uskon tosin, että suurimmalle osalle "Suomi-friikeistä" riittäisi ruotsin pakollisesta opiskelusta luopuminen. Tämä ei mielestäni olisi minkäänlaista historian kieltämistä: maailma muuttuu ja lakien ja tapojen tulee muuttua sen mukana. Ei meillä latinaa tai venäjääkään opiskella, vaikka joissain historian vaiheissa se on varmasti ollut tarpeen. Ns. pakkoruotsin säilyttämisen puolesta ei taida enää 2010-luvulla puhua mikään muu argumentti kuin tuo "ikiaikainen yhteys", ja se on oikeastaan aika heikko argumentti.
VastaaPoistaVapaaehtoisuuteen perustuvalle kaksikielisyydelle minulta peukkua, "pakkoruotsille" keskisormea.
Tuota noin - tavallaan asian vierestä, mutta Halland on kylläkin Göteborgin eteläpuolella. Sehän on niitä maakuntia (Skoonen ja Blekingen lisäksi), jotka jossain vaiheessa kuuluivat Tanskalle.
VastaaPoistaMuuten on kyllä todella hyvä muistuttaa kaikkia siitä, että Suomea EI LIITETTY Venäjään. Venäjän itsevaltainen tsaari oli Suomessa perustuslaillinen monarkki (käsittääkseni), ja todellakin, Suomessa vallitsivat aluksi aivan toiset tuulet kuin itärajan takana. Samoin on totta, ettei 'Suomea' ollut olemassa oikeastaan missään vaiheessa Ruotsin-vallan aikana.
Pakkoruotsiin en ota kantaa, koska olen aina hulluuksissani halunnut opetella kaikki maailman kielet. Lisäksi olen huomannut, että ruotsin taidosta on ollut minulle pelkkää hyötyä. Asia on tietenkin erilainen niille, joille jo yhden vieraan kielen opettelu on tuskaa.
Asia on tietenkin erilainen niille, joille jo yhden vieraan kielen opettelu on tuskaa. >>
VastaaPoistaNiin, itselleni eivät kieliopinnot tuottaneet tuskaa, mutta monelle muulle tuottivat.
Empaattisena ihmisenä taistelen noiden simputettujen puolesta, pakkoruotsia vastaan, oikeudenmukaisuuden ja kielivapauden puolesta.
Tarkoitatko siis sitä, että on väärin vaatia tekemään mitään, mikä on vaikeaa?
VastaaPoistaVoi olla, että tarkoitti, mutta voi olla myös, että tarkoitti sitä, että miksi pakottaa kaikki tekemään saman verran kaikkea, vaikka ihmiset ovat kallellaan erilaisiin osaamisiin. Jos ihmistä kiinnostaa eläinlääketiede/astrofysiikka/arkeologia/jne. eikä kielet, niin olisi järkevää, että saisi valita vaikka englannin ja saksan. Ruotsin kieli ei kai millään kriteerillä kuulu edes yleissivistykseen? Paitsi ehkä Ruotsissa?
VastaaPoistaJa, sitä paitsi (kuten taisin jo aiemminkin sulle ehdottaa), jos aletaan ruotsin kielen asemaa Suomessa perustella historiallisilla syillä, niin voidaan kai saman tien esimerkiksi poistaa naisilta äänioikeus.
No mä olen kyllä sitä mieltä, että ihmistä ei tarvitse päästää kamalasti valitsemaan vielä ennen kuin se on 15-16-vuotias, koska ei sillä ole semmoiseen eväitä. Ja se, mitä kuuluu yleissivistykseen, on kai mielipideasia. Minusta vähemmistöjen oikeuksia voi puolustaa "historiallisilla syillä", mutta sillä ei voi perustella ei-vähemmistöjen oikeuksien poistamista. Sukupuolten tasa-arvoon taas löytyy historiasta mitä vaan ohjetta, riippuen ajasta ja paikasta, Suomestakin.
VastaaPoistaSattuipa silmiini blogisi jossa siteerasit kirjoitustani ruotsalaisuudesta ja ruotsin kielestä.
VastaaPoistaHistoriallisesti olen saanut aivan toisenlaisen kuvan siitä mitä oli ja miten elettiin alueella jossa nykyisin Suomii on ja voi hyvin. Totta on että Suomi nimistä valtiota ei valtiona ollut mutta kansa joka siellä asui oli itseään elättävä lihaa ja verta. Vieras valta tuli ja alkoi määrätä yhteiskunnallisia asioita yhdessä kirkon kanssa ja keräämällä köyhältä kansalta veroja. Tämän seurauksena nykyiset mm lappalaiset vetäytyivät verottajan ulottumattomiin pohjoiseen, Lappiin. Lukuisa määrä talonpoikia ja muita siirtyi metsäisiin korpiin pakkovallan alta. Myöhemmin suomalaisen kirkon omaisuuskin siirrettiin ( varastettiin ) ruotsin kirkon omaisuudeksi Ruotsiin. Virka ja pappisvalta oli ruotsalaista hegemoniaa. Samoin maaomaisuudet. Ruotsalaiset valtasivat parhaat ja tuottavammat maat itselleen.Talonpojat ja rengit joutuivat elääkseen pakkotyöskentelemään näiden herrojen eteen.
Lisäksi talonpojat joutuivat antamaan kruunulle miehen ja hevosen sotaväkeen ja kustantamaan hänen elantonsa. Tietenkään tätä sotamiestä ei käytetty Suomen etujen ajamiseen vaan ruotsin kuninkaan etujen turvaamiseen.
Olisiko Suomi itsenäinen valtio jos ei Venäjä voittanut taistelussa ruotsalaisia. 600 vuotta olimme palvelleet vierasta isäntää. Vasta Aleksanteri II antoi Suomelle käytännössä itsemääräämisoikeuden ja saimme ruveta itse säätämään lakejamme.
Nyt eletään tätä päivää. Historiallisten tosiaisioiden hyväksyminen pitää nähdä myös meidän suomalaisten silmin eikä pelkästään ruotsalaisena totuutena.
Minulla ei tänä päivänä ole ruotsalaisia mitään vastaan. Kunhan pakkoruotsista luovutaan ja siirrytään vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun.
Vetoaminen menneeseen on naurettava. - Maailma muuttuu Eskoseni
Kirjoituksesi antaa sen kuvan, kuin edelleen olisimme alisteisia toiselle valtiolle ja kulttuurille. Otsikossasi määrittelet että ammumme ruotsivihalla omaan nilkkaan. Päin vastoin sinun kirjoituksesi osuu meidän omiin jalkoihimme.
Mieluummin näen tämän kansan alistetusta asemasta nousseen menestyväksi kansaksi toisten kansojen joukkoon omin avuin. Uskotaan itseemme eikä aina ruotsalaisiin.
Olenpa oikeastaan kaikesta suurin piirtein samaa mielta Reino Karhun kanssa, mutta en tuosta viimeisestä kappaleesta. Päinvastoin, me annamme Ruotsille sen mikä Ruotsia on. Olkaamme siitä ylpeitä. Ruotsalaiset toki hyväksyvät tämän.
VastaaPoistaNäkemyksemme lähentyvät ja hyvä niin.
VastaaPoista