Kielemme raiskaajat

Maanmainiossa Radio Suomen Kielipuolen päiväkirjassa pohdittiin kesällä, miksi nuoriso ei osaa enää kirjoittaa yhdyssanoja. Selitykset olivat niin huonoja, että yksikään ei jäänyt mieleen. Ehkä siksi, että varsinainen syyllinen, jota tietenkään ei mainittu, on niin ilmeinen.

Se on Nokian puhelimissa käytössä oleva ennakoiva tekstinsyöttö. Siinähän puhelin tarjoaa tekstin kirjoittajalle valmista sanaa parin alkukirjaimen perusteella.

Koska puhelimen muisti on rajallinen, se ei jaksa muistaa kaikkia yhdyssanoja. Siksi se tarjoaa yhdyssanan tapauksessa ensinnä sanan alkuosaa, minkä malttamaton nuori hyväksyy ja mitä myös puhelimen manuaali suosittelee.

Kun yhdyssanan ensimmäinen osa on kirjoitettu, seuraava osa kirjoitetaan samalla periaatteella. Manuaali tietenkin kehottaa jälkikäteen yhdistämään yhdyssanan osat jälkikäteen, mutta kuka sitä nyt jaksaisi tehdä, varsinkaan kun ei ole lukenut manuaalia.

Vielä joskus aikaan yrityselämässäkin arvostettiin oppineisuutta, sivistystä ja hyvää kielitaitoa. Nyt taas kansantaloutemme lippulaiva suorastaan tyrkyttäytyy opettamaan kansalle huonoa kieltä.

Se, että Kielipuolen päiväkirjan tekijät eivät ole tätä havainneet, osoittaa ikävällä tavalla kulttuuri-ihmisten surkean pientä uteliaisuutta, mikä useinkin ilmenee lauseina tyyliin ”en lue mainoksia”, ”en mene Facebookiin” ja ”en käytä Nokian ennakoivaa tekstinsyöttöä”.

Surullista. Pikemminkin pitäisi hakeutua taisteluun kaikilla näillä areenoilla. Mutta ei, tästä valittamiseen suhtaudutaan yleensä joko pitämällä valittajia nipottajina tai puhumalla sekavasti ”kielen kehityksestä”.

Kielen kehitystä ei kuitenkaan ole se, että sanojen merkitystä muutetaan mielivaltaisesti, tai hylätään osuvat ja iskevät ilmaisut epämääräisillä ja harhaanjohtavilla sinne päin -ilmaisuilla. Semmoinen johtaa vain tilanteeseen, missä punaista palloa sanotaan siniseksi, ja jopa edellytetään, että ihmiset ymmärtävät pallon olevan punainen juuri siksi, että sitä sanotaan siniseksi.

Esimerkiksi toimittajien keskuudessa on aivan tavanomaista sanoa, että joku oli kymmenyksen suurempi kuin joku toinen. Tällöin toimittaja luulee sanovansa, että joku on kymmenesosan suurempi, vaikka ei sanokaan.

Jokainen Raamattuun perehtynyt tietenkin tietää, että kymmenys tarkoittaa ensinnäkin veroluonteista maksua. Toki se on usein ollut kymmenesosan suuruinen, mutta kuitenkin luontoisvero.

Toiseksi, kymmenys tarkoittaa desimaalia. Olla kymmenyksen suurempi tarkoittaa siis kymmenkertaista. Jos taas haluaa tiivistää kymmenesosan samalla tavalla kuin viidesosa tiivistyy viidennekseen, on sanottava kymmenennes.

Miksi tämä virhe tehdään? Ehkä siksi, että kun etsii oikeaa muotoa kirjoittamalla vaikkapa ”kymmenes” maan ehkä käytetyimpään tekstinkäsittelyohjelmaan, Microsoftin Wordiin, se ei sitä yleensä hyväksy, ja tarjoaa tilalle juuri muotoa ”kymmenys”.

Kieltämme ei siis tuhoa vain suomalainen Nokia, vaan myös suomalaista teeskentelevä Microsoft.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 15.12.2010.