Miksi ulkomaille ei saa investoida?

Stora Enso ilmoitti tammikuussa investoivansa paljon rahaa Etelä-Amerikkaan. Tarkoitus on rakentaa sellutehdas Uruguayhin.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä asiaa kommentoitiin laajasti ja murheellisesti: meiltä ne sulkevat tehtaita, sinne ne perustavat uusia. ”Metsäteollisuus siirtyy halpamaihin.”

Toimittajien vahvin argumentti oli, että uusia sellutehtaita ei ole perustettu Suomeen enää aikoihin. Näin on.

Muistellaanpa aikaa, kun Venäjän-puutullit viimein tulivat todeksi. Useat tiedotusvälineet kiirehtivät ilmoittamaan, että tuontipuun varaan tehdyt metsäteollisuusinvestoinnit olivat olleet strateginen virhe.

Näin ne sanoivat, sen jälkeen kun nämä investoinnit olivat tuottaneet vähintään 20 vuotta runsaasti hyvinvointia, verotuloja ja myös puun ostoja laajalti Suomeen. En muista yhdenkään journalistin arvostelleen kyseistä toimintaa silloin, kun sitä harjoitettiin.

Voisi ensinnä kysyä, mistä se Suomeen perustettava sellutehdas hankkisi raaka-aineensa. Jos kerran tuontipuu oli strateginen virhe, olisiko puuta kotimaassa?

Ehkä on, ehkä ei. Tästä on monenlaisia mielipiteitä, mutta yksi asia on varma: puun käyttö on kaikkialla Suomessa jotakuinkin samalla tasolla kuin se oli ennen metsäteollisuuden alasajoja ja äskeistä lamaa – myös siellä, missä metsäteollisuuden laitoksia on suljettu – eikä sitä ostettua puuta suinkaan viedä raakapuuna ulkomaille, vaan se jalostetaan kotimaassa.

Tämän ei pitäisi olla yllätys. Jos toimittajat viitsisivät esimerkiksi lukea tiedotteita, he havaitsisivat, että metsäteollisuus on viime vuosina investoinut Suomeen runsaasti, ja 10–20 prosenttia näistä investoinneista on mennyt uuden kapasiteetin luomiseen. Joka vuosi.

Se tarkoittaa, että teollisuus kuvittelee, uskoo ja luottaa siihen, että tässä maassa on edelleenkin tulevaisuutta paitsi metsäteollisuudelle, myös metsätaloudelle, joka tuottaa uuden kapasiteetin tarvitseman raakapuun.

Millaiseen tilaan Suomen puumarkkinat olisivat joutuneet, jos Stora Enson investointi olisikin tehty Suomeen? Jos vastaa, että kaaokseen, siinä tuskin olisi paljon liioittelua.

Entä olisiko Stora Enson pitänyt jättää Uruguayn-investointi tekemättä? Olisiko ollut parempi, jos sen olisi tehnyt vaikka joku kiinalainen firma?

Ainakin siinä mielessä se olisi ollut huono juttu, että Suomessa olisi jouduttu keksimään parempia uutisia. On nimittäin täysin selvää, että kiinalaisyhtiön tekemänä tästä investoinnista olisi kirjoitettu korkeintaan yksipalstainen juttu joihinkin lehtiin.

Tämä on se merkillinen asia: miksi samoilla pääoma-, energia-, raakapuu-, sellu- ja paperimarkkinoilla täysin samoilla ehdoilla toimivista firmoista yhden investointi Etelä-Amerikkaan on suomalaisten journalistien mielestä lähes rikos, mutta toisen firman investointi tuskin merkittävää.

Vai olisiko sillä sittenkin jotain merkitystä juuri meille, että sen tehtaan perustaa juuri Stora Enso? Voisiko siinä olla ehkä jopa jotakin positiivista?

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 21.2.2011.