Rakentamisen puukaasu on löytymässä

Suomi on puurakentamisen mallimaa, ainakin mitä tulee pientaloihin. Jopa 90 prosenttia pientaloista on puurakenteisia. Osuutta tuskin voi kasvattaa.

Mutta Suomi on puurakentamisen mallimaa myös suurempien rakennusten suhteen. Suuret puurakennukset ovat säännönmukaisesti rakennusmarkkinoiden ulkopuolella rakennettuja, tuettuja malliesityksiä.

Puurakentamisen osuutta erityisesti suurissa rakennuksissa ei ole saatu nousemaan. Moni kysyy, miksi pitäisikään.

Vastaus on yksinkertainen: jos ihmiskunnan suuret ympäristöongelmat – kuten kasvihuoneilmiön kiihtyminen ja luonnon monimuotoisuuden uhat – on tarkoitus ottaa vähänkään tosissaan, ei ole kyse siitä, haluammeko rakentaa puusta vai emmekö halua. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, niin ylivoimainen puu on ympäristöominaisuuksiltaan.

Puurakentamista on kyllä yritetty vauhdittaa. Esimerkiksi valtiojohtoisia ohjelmia on nähty peräkanaa vaikka kuinka monta. Silti ensimmäinen vakavasti otettava esitys rakentamisen standardien yksinkertaistamiseksi nähtiin vasta joulukuussa 2010.

Ruotsissa on vedetty hyvin samankaltaisia kampanjoita, mutta tuloksellisesti: 15 prosenttia uusista kerrostaloista, 35–40 prosenttia teollisuuden ja kaupan käyttämistä halleista ja 20 prosenttia silloista rakennetaan Ruotsissa puusta.

Myös täydennysrakentamisessa puu jyrää: vanhan kerrostalon päälle voi runkoa vahvistamatta rakentaa kolmekin uutta kerrosta, jos ne tehdään puusta. Betonista voi tehdä vain yhden. Kolme puukerrosta syntyy murto-osassa siitä ajasta, mitä yksin betonikerros, ja asukkaat voivat asua talossa koko rakentamisen ajan.

Miksi tätä ei tapahdu Suomessa? Vastaus on yksinkertainen, ja paljastava: Suomessa asia on jätetty markkinoille, Ruotsissa ei. Näin sanoi ainakin Ruotsin elinkeinoelämän perustaman Träbyggnadskanslin johtaja Niclas Svensson suomalaisille toimittajille viime lokakuussa Tukholmassa.

Viesti oli hyvin selvä: puurakentamisohjelmien toimeenpanossa kunnalliset rakennuttajayhtiöt ovat olleet avainasemassa.

Entä kuinka ruotsalaiset ovat saaneet suuret rakentajat, kuten Skanskan ja Peabin puurakentamiseen mukaan? Svenssonin mukaan niitä ei olekaan saatu mukaan. Nämä yhtiöt osaavat kyllä viestinnässään vedota ympäristövastuuseensa, vaikka ne todellisuudessa ovat viimeiseen asti jarruttaneet puurakentamista.

Sen sijaan pienet yhtiöt ovat oivaltaneet saavansa kilpailuedun. Suuret ovat tulleet mukaan vasta sitten kun niillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.

Ruotsissa tämä on ollut mahdollista, sillä siellä ei ole epäröity käyttää poliittista voimaa hyvän asian edistämiseen. Suomessakin tämä olisi voitu tehdä, mutta merkkejä kuntien innostumisesta asiaan alkaa näkyä vasta nyt.

Samaan aikaan Ruotsissa rakennetaan jo passiivienergiataloja, jotka eivät tarvitse ostolämpöä lainkaan. Silti ne ovat saman hintaisia kuin perinteisetkin talot, niissä kun ei ole lämmitysjärjestelmää.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 8.2.2011.