Yliluutnantti taisi olla oikeassa

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero yllätti taas. Isoäitijupakan jälkeen hän palautti lakikirjan luennan tiedotusvälineiltä viranomaisille.

Vielä viime keväänä Paatero julkisuuspaineessa suostui Korkeimman oikeuden puheenjohtajan Pekka Hallbergin pyyntöön viivästyttää oikeuden päätöstä karkottaa niin sanotut isoäidit. Hallbergin toiminta on nyttemmin tuomittu, Paateron toiminta taas ei ole kiinnostanut juuri ketään.

Nyt Paatero muistuttaa Aamulehden haastattelussa kansanedustajaehdokkaana olevia poliiseja siitä, että ehdokkuus ei oikeuttanut heitä hyökkäämään maahanmuuttoministeriä vastaan. Paatero sai tietenkin arvostelijoita, joiden mielestä sananvapaus kuuluu kaikille. Tosisiassa heistä useimmat ajattelevat vain, että sananvapaus kuuluu niille, jotka arvostelevat maahanmuuttoministeriä.

Rajoittamaton sananvapaus on tietenkin aivan pöljä idea. Jokainen voi miettiä, miksi ihmiset yleensäkään eivät käy peitset tanassa julkisuudessa oman työnantajansa kimppuun.

Juuri niin teki Karjalan prikaatin yliluutnantti, joka äityi kertomaan varusmiehille käsityksensä Tarja Halosen kelpoisuudesta Puolustusvoimien ylipäällikön tehtävään. Seuraukset yllättivät: näyttää siltä, että armeijassa sananvapaus on poliisiakin suurempi.

Lähes vaille huomiota on jäänyt, että perinteisesti politikointi on tässä maassa sotilailta kielletty. He eivät esimerkiksi saa kuulua poliittiseen puolueeseen.

Syy on selvä: kaikissa vähänkään kehittyneissä maissa sotilasvalta katsotaan toimeenpanovallaksi. Armeija on poliittisen koneiston työkalu. Politikointi ei sille kuulu, mitä korostaa, että kansa on hankkinut armeijalle aseet.

Näin ajateltiin jopa Neuvostoliitossa, missä sotilaiden poliittista vaikutusvaltaa rajoitettiin koko maan historian ajan – puhumattakaan niin sanotusta vapaasta lännestä.

Sananvapaus upseereilla kuitenkin on. Mutta vapauteen kuuluu aina myös vastuu. Erityisen suuri vastuu on silloin, kun kasvatetaan nuoria.
Voisi kuvitella, että juuri armeijassa tuohon vastuuseen kuuluu, että esimiehiä ei arvostella. Eikä ainakaan julkisuudessa. Eikä ainakaan ylipäällikköä.

Kun yliluutnantti sanoi, että Seksuaalinen tasavertaisuus ry:ssä toiminut ”kommunistinainen” ei käy ”puolustusvoimien komentajaksi”, on käynnistetty selvitys puolustusvoimissa vallitsevista tasa-arvoasenteista. Se on hyvä asia.

Kaikesta päättäen ylipäällikköä ei tässä asiassa kiinnosta kuitenkaan mikään muu. Kun hän kommentoi asiaa Radio Helsingissä, hän jopa korosti ilmaisunvapautta ja sanoi olleensa huolestunut vain lausunnon sisällöstä.
Punakaartia on aina pilkattu siitä, että se äänestää joka kadunkulmassa.

Suomen armeija on samalla tiellä: yliluutnantit saavat jo levitellä osana työtehtäviään poliittisia mielipiteitään vaikka nyt ylipäälliköstä, kunhan eivät loukkaa hänen sukupuoltaan, kommunismiaan tai seksisuuntiin liittyviä mielipiteitään?

Tämä nimenomaan on nykyisen ylipäällikön linjaus. Kun yliluutnantti sanoi häntä pätemättömäksi, on pakko kysyä: oliko hän ehkä oikeassa?

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 22.3.2011.