Toimittajapaimenkoirista

Paimenkoirien suku käyttäytyy monella tapaa yhtenäisesti, mikä ei ole yllättävää, onhan niiden kaikkien tarkoitus paimentaa jotakin, arvatenkin laumaa. Kaikkein tärkeintä paimenkoirille onkin tunnistaa laumansa, mikä on useimmille roduille helppoa, lähes luontaista.

Kun lauma on tunnistettu ja laumaan kuulumattomat tätä kautta määritelty, kaikki paimenkoirat rodusta riippumatta käyttäytyvät hyvin samalla tavalla.

Lauman ollessa vapaana paimenkoiran tehtävänä on pitää se koossa ja ohjata sitä haluttuun suuntaan. Tämän paimenkoira tekee juoksemalla uutterasti lauman reunimmaisten jäsenten luota toisen luokse, lempeästi räksyttäen ja muristen jokaisen kohdalla tarkoituksella saada reunimmaiset siirtymään kohti lauman keskustaa.

Lauman jäsenet taas suhtautuvat paimenkoiraan kuin välttämättömään pahaan. Ne tietävät, että paimenkoira on vaaraton, sillä eihän olisi mieltä siinä, että paimenkoira tekisi työtään suorastaan vahingoittamalla lauman jäseniä.

Laitumella oleva lauma tietää myös, että lauman tehtävänä on syödä, ja toisinaan juoda. Siksikään ne eivät välitä paimenkoiran uhittelusta kuin korkeintaan siirtymällä laiskasti seuraavan ruohotupon kohdalle. Siinä vaiheessa paimenkoira onkin ja rähjäämässä naapurille.

Kun lauma on asettunut paikoilleen, myös paimenkoira asettuu, mutta erehtymättömästi paikkaan, josta se voi yhdellä silmäyksellä valvoa kaikkia niitä suuntia, mistä laumaa voi uhata vaara tai minne lauman jäsenet voisivat yllätyksellisesti pyrkiä. Pettämättömien aistiensa ansiosta paimenkoira voi jopa nukkua yhdessä laumansa kanssa, sillä pienikin risahdus herättää sen.

Paimenkoiria on monia rotuja. Maa-alueista oma paimenkoirarotunsa on esimerkiksi Slovakialla, Australialla, Etelä-Venäjällä, Sveitsillä, Anatolialla, Appenzellilla, Bernillä, Espanjalla, Estrela-vuoristolla, Garafíalla, Islannilla, Iso-Sveitsillä, Karstilla, Kaukasialla, Keski-Aasialla, Kreikalla, Lancashirellä, Leónilla, Pyreneillä, Picardeilla, Belgialla, Lapilla, Karpaateilla, Tshekkoslovakialla, Kroatialla, Saksalla, Mallorcalla, Katalonialla, Vanha-Englannilla, Serra de Airesilla, Shetlannilla, Walesilla, Puolalla, Hollannilla ja Romanialla.

Toisinaan paimenkoirat lajitellaan karvankasvun perusteella, kuten partacollie, pitkäkarvainen collie ja lyhytkarvainen collie. Jopa jotkut kansat, kuten baskit ovat saaneet oman paimenkoirarotunsa.

Vähemmän tunnettu paimenkoirarotu on toimittajapaimenkoira.

Toimittajapaimenkoiran työmaata ovat erilaiset toimittajille tarkoitetut retket. Näillä retkillä toimittajapaimenkoiran tehtävä on huolehtia, että lauma pysyy koolla ja saapuu ajallaan ohjelmassa merkittyyn kohteeseen, sekä yleinen lauman tyytyväisyydestä huolehtiminen.

Toimittajapaimenkoiran kyky määrittää oma laumansa on ilmiömäinen. Vaikka toimittajapaimenkoiralla on yleensä tiedossa jopa laumansa yksilöiden nimet, hän oppii nopeasti tunnistamaan laumansa ulkonäöltäkin, mitä helpottaa lauman muusta ympäristöstä yleensä erottuva pukeutuminen.

Toimittajapaimenkoiran käyttäytyminen muistuttaa muiden paimenkoirarotujen käyttäytymistä monella muullakin tavoin. Aivan samalla tavalla se, lauman edetessä verkkaan kohteelta toiselle, siirtyy lauman peräpäässä jäsenen luota toisen luokse yrittäen erilaisin käsimerkein ja ärhennelleen saada laumaan liikettä.

Lauma taas suhtautuu toimittajapaimenkoiraan tyypilliseen tapaan, keskustellen lauman muiden jäsenten kanssa ja oikoen jäseniään matkan suuntaan korostetun välinpitämättömästi.

Ajoittain toimittajapaimenkoira joutuu ylivoimaisen tilanteen eteen, kun lauman jäsenet suorastaan katoavat näköpiiristä. Silloin toimittajapaimenkoiran osaaminen joutuu puntariin. Karkulainen on löydettävä nopeasti, ettei muu lauma katoa kokonaan näkyvistä. Esimerkiksi hajuaistista ei välttämättä ole suurta iloa, jos ollaan tehdasympäristössä tai vaikkapa kaupungissa.

Ongelma ratkeaakin pettämättömällä kokemuksella, jossa on kaksi peruselementtiä: kannattaa etsiä mahdollisimman päinvastaisesta kuin toivotusta kulkusuunnasta, ja useimpien kohdalla kannattaa miettiä, missä voisi olla se pisin jono, jonka hännille lauman jäsen on asettunut olettaen oikeutetusti, että muiden on vain odotettava kunnes jonotus päättyy, sillä onhan hänen saatava lapsukaiselleen se suklaapatukka tuliaisiksi juuri tästä kaupasta, vaikka samanlaisia on jokaisessa R-kioskissa.

Toimittajapaimenkoiran tehtävä on löytää lauman jäsen ja toimittaa hänet oikeaan suuntaan, jotta muun lauman ei tarvitsisi häntä odottaa. Tämä muu lauma kuitenkin paheksuu syvästi tällaista toimintaa ”virkaintoisena”.

Kun toimittajapaimenkoira sitten saa laumansa kohteeseen, se asettuu paikkaan, josta koko lauma on helposti valvottavissa. Jos lauman määränpäänä on esimerkiksi kokoushuone, toimittajapaimenkoira asettuu kokoushuoneen oven lähettyville salin takaosaan ja laskee huolellisesti ne, jotka menevät vessaan.

Bussiin saavuttaessa toimittajapaimenkoira asettuu yleensä etupenkille. Ei ole tavatonta, että toimittajapaimenkoira pyrkii estämään kokonaan bussin keskiosassa olevan oven aukaisun. Se tietää, että kun lauman saa yhdestä ovesta sisälle yleensä ainakin yksi lauman jäsenistä on jo ehtinyt puikahtaa toisesta ovesta esimerkiksi tupakalle.

Bussin ollessa liikkeessä toimittajapaimenkoira saattaa uskaltautua valvontapaikaltaan lauman keskuuteen. Hän saattaa jopa osallistua lauman keskusteluun, jolloin kuitenkin laumassa mahdollisesti ns. vapaalla olevat muut toimittajapaimenkoirat kokevat hänet kilpailijakseen.

Myös toimittajapaimenkoiran lauma eroaa hieman muiden paimenkoirien laumasta. Siinä missä laumojen tehtävä tavallisesti on syödä ja juoda, toimittajapaimenkoira paimentaa laumaa, jonka tarkoitus hyvinkin usein on pelkästään juoda.

Paimenkoiran tehtävänä onkin usein johdattaa lauma juomapaikan ääreen. Voisi kuvitella, että tällainen tehtävä on helppo, ja niin se onkin, heti sen jälkeen kun on saatu näköetäisyys juomapaikkaan, sillä valtaosa lauman jäsenistä on erikoisen viehättynyt juomapaikkoihin.

Toisaalta jokaisessa laumassa on myös niitä, joita minkäänlainen juominen ei kiinnosta vähääkään. On siis pidettävä huoli siitä, että viimeinenkin lauman jäsen saadaan perille.

Juomapaikalla toimittajapaimenkoiran tehtävät ovat ratkaisevasti erilaiset kuin muiden paimenkoirarotujen. Siinä, missä normaalin paimenkoiran lauma osaa aivan oma-aloitteisesti mennä veden ääreen ja alkaa juoda, toimittajapaimenkoiran laumassa on merkittävä määrä niitä, jotka odottavat paimenkoiran paitsi tuovan juoma-astian heidän eteensä, myös maksavan siitä ja vielä iloisesti ja reippaalla mielellä.

Toisaalta tämä juomistapahtuma on myös toimittajapaimenkoiran työn harvoja luontaisetuja, sillä tottahan hänen on itsekin osallistuttava tapahtumaan säröttömän ilmapiirin luomiseksi.

Ja vaikka tämä juomistapahtuma ei varsinaisesti ole koskaan lauman vaelluksen päätarkoitus, juuri tällä kohtaa toimittajapaimenkoiran on helpointa pilata paitsi oma, myös retken maine. Ei tarvitse muuta kuin toimittaa tämä juomatarjoilu hieman haluttomasti, puhumattakaan että ei tee sitä lainkaan, niin lauman kaikki jäsenet – myös ne jotka suhtautuvat koko juomistapahtumaan haluttomasti – muistavat mainita siitä aina kollegojaan tavatessaan.

Mutta maineen voi menettää myös toisella tavalla. Toimittajapaimenkoiran ei missään tapauksessa pidä päästää syntymään edes etäistä epäilystä siitä, että juomatarjoilu, jota lauma siis edellyttää, voisi johtaa minkäänlaiseen vastapalvelukseen. Ei toki, seuraavana aamuna toimittajapaimenkoiran tehtävä on taas paimentaa lauman jäsenet – tarpeen vaatiessa makuusijalta aamusyönnöksen kautta ensimmäiseen kohteeseen – nurkumatta ja väsyneisyyttään näyttämättä.

Ja kun retki viimein saavuttaa loppunsa, toimittajapaimenkoiran tulee kiittää laumaansa asiallisesti. Myös lauma saattaa tässä vaiheessa taputtaa käpäliään yhteen, kerätä keskuudestaan jonkinlaisen lahjan ja ojentaa sen kiitokseksi esimerkiksi bussinkuljettajalle.

Kirjoitus on tiivistelmä Vihtavuori-palkinnon jakotilaisuuden lukupiirissä pidetystä puheesta Nuuksion Kattilassa 30.11.2009. Vihtavuori-palkinto luovutettiin Metsähallituksen aluejohtaja Kii Korhoselle hänen ansioistaan metsärauhan saavuttamiseksi Lapissa. Fyysiseltä muodoltaan palkinto oli tyhjennetty ilmatorjuntatykin ammus.