Ekopiru on yksityiskohdissa

Maassa on käynnissä omituinen keskustelu, jossa väitetään, että puun poltto ei hillitsekään, vaan jopa vauhdittaa ilmastonmuutosta. Keskustelu on tyypillisen kapea-alaista eikä voi välttyä ajatukselta, että eräin osin sen tarkoitus on vain hämmentää. Näin erityisesti siksi, että juuri kapea-alaisimmat keskustelijat väittävät tuovansa esiin tavallista laajempia näkökulmia.

Ympäristöasioissa väitteet yleensä johtavat sitä enemmän harhaan, mitä pienempiä kokonaisuuksia ne koskevat. Erittäin hyvä esimerkki on väite, että puun poltto on ilmaston kannalta haitallista, koska kantojen poltto tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin kivihiilen poltto.

Metsänhoidon pitkäaikainen tavoite on ollut lisätä puuston kasvua, missä keskeisenä keinona on ollut puustopääoman kasvattaminen. Logiikka on sama kuin korkotuloissa: mitä isompi pääoma, sitä isompi kasvu.

Tavoitteessa on onnistuttu. 1950-luvulla metsissämme oli puuta hiukan runsas 1500 miljoonaa kuutiometriä, nyt yli 2200 miljoonaa, ja kasvu jatkuu yhä.

Puustopääoma on suurempi kuin koskaan sinä aikana, mistä meillä on tietoja, eli 1800-luvun alun jälkeen. Näin siitä huolimatta, että maan pinta-ala on pienentynyt viime sodan jälkeen noin kymmenesosalla.

Toisen maailmansodan jälkeen puustopääoma on kasvanut jopa 800 miljoonaa kuutiometriä. Se vastaa yli 50-kertaisesti vuoden 2008 hiilidioksidipäästöjä. Metsiin on siis toisen maailmansodan jälkeisenä aikana varmuudella sitoutunut enemmän hiiltä kuin Suomen hiilidioksidipäästöt ovat olleet samana aikana.

Puuta on kuitenkin hakattu vielä enemmän, 1950-luvun alun jälkeen yli 3200 miljoonaa kuutiometriä. Tästä jopa puolet on mennyt kaiken aikaa energiantuotantoon, millä on edellisen vaikutuksen lisäksi korvattu valtava määrä fossiilisia polttoaineita.

Kuinka paljon? Niin paljon, että se vastaa yli 25-kertaisesti vuoden 2007 fossiilisten polttoaineiden ja turpeen polton aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Infantiiliin kantokeskusteluun verrattuna nämä numerot ovat häkellyttäviä. Oleellista olisikin kysyä, johtaako kantojen polttaminen pitkällä aikavälillä puustopääoman kasvamiseen.

Tätä kysymystä ei kuitenkaan ole keskustelussa esitetty. Se pakottaa kysymään: jos edes sadan vuoden kuluessa syntynyttä varantoa ei voi ottaa väliaikaisen hiilivelan takia käyttöön, mitä muuta voimme tehdä?

Yhtä hämmästyttävää on puhe, että energian tuotto puuta polttamalla tuottaa runsaasti hiukkaspäästöjä. Tätä linjaa ajaa muun muassa entinen kansanedustaja ja ydinvoiman tunnettu kannattaja Martti Tiuri – viimeksi Suomen Kuvalehdessä 5.11.2010.

Ikään kuin puuta aiottaisiin polttaa saunanpesässä!

Tiuri innoitti samaan artikkeliin epäilyn, että päätökset metsäenergian massiiviseksi tuottamiseksi olisi tehty ensin, ja sitä tukevat laskentakaavat kehitetty vasta jälkikäteen. Näin voi tietenkin olla.

Mutta voi olla myös niin, että mihin hyvänsä energianlähteeseen on jossakin päätetty suhtautua negatiivisesti, ellei kyseessä ole ydinvoima. Voi jopa olla, että itse asiassa se onkin tämä päätös, joka on tehty ensin.

Kirjoitus on ajanmukaistettu versio Lapin Kansassa 6.3.2011 julkaistusta kolumnista.