Suomi-kaupunki vieroo vihreyttä

Metsäkaupunkeja on kyllä olemassa. Mutta ei niitä Suomessa ole.

Nyt kriittinen maakuntalukija terhentyy ja alkaa vastaväitteille: ainakin meidän maakuntapääkaupunkimme on. Mutta ei se ole.

Ei ole Joensuu, ei Jyväskylä, ei Kajaani eikä Oulu, eikä myöskään Rovaniemi. Päinvastoin, metsä on niistä pyritty viemään mahdollisimman kauas.

Ei ole Helsinkikään. Voisi kuvitella, että niin paljon kuin helsinkiläispoliitikot kurmoottavat muuta Suomea huonoista elintavoista, he sentään pitäisivät takapihansa kunnossa.

Voisi ajatella, että kun he haukkuvat metsäalaa haluttomuudesta rakentaa hiilivarastoja metsiin siten kuin kaupungin viisaat haluavat, he rakentaisivat, vilpittömyytensä osoittimena, omille takapihoilleen edes jotain hiilivarastoa muistuttavaa.

No, eivät he rakenna. Sen sijaan he sanovat, että sellaisen merkitys olisi kuitenkin olematon. Kummasti tämä argumentti kelpaa, jos vastuuta pakoilee oikealla tavalla ajatteleva ihminen.

Mutta metsäkaupunkeja on olemassa. Kannattaa vaikka googlata seuraavat sanat: World First Forest City ja pääsee tänne.

Löytyy kiinalainen kaupunki, joka tekee kaikkensa kasvattaakseen kasveja. Eikä pelkästään ilmastonmuutoksen takia, vaan myös siksi, että se lisää kaupungin viihtyisyyttä.

Meilläpäin tällaiseen ei ole havahduttu.

Esimerkiksi minun työmatkallani Mannerheimintiellä on katupinnoitteeseen jätetty kymmenittäin aukkoja puiden istuttamista varten. Voisi ajatella, että jos ilmastonmuutoksesta kannetaan Helsingissä pientäkään huolta, näissä paikoissa kasvaisi puu.

Mutta ainakaan kolmasosassa aukkoja ei kasva yhtään mitään.

Itse asiassa Helsingissä on suuret määrät pinta-alaa, jolla ei ole mitään käyttöä. Miksi niitä aareja ei panna kasvamaan? Siksi, että Helsinki ei ole kiinnostunut ilmastonmuutoksen torjunnasta – paitsi joillakin mediaseksikkäillä höpötavoilla.

Ja kasvien kasvattaminen taas, se ei ole kovinkaan seksikästä, vaan pitkäjänteistä ja vaativaa työtä.

Minun mielestäni Helsingissä – ja muissakin kaupungeissa – pitäisi olla viherkasvatusvastaava. Hänen tehtävänään olisi aktiivisesti etsiä kaupungista paikkoja, joissa voi lisätä kasvillisuutta.

Ja kaikkialta, ei vain julkisista tiloista. Minulle on esimerkiksi kerrottu, että Helsingin kerrostalokortteleiden sisäpihoista on asemakaavan vastaisesti rakennettu parkkipaikkoja. Eikö olisi paljon järkevämpää rakentaa sisäpihoista puutarhoja ja alkaa vasta sen jälkeen suunnitella niitä kerrostalojen katoille?

Ei, pihaa ei Helsinki viherrä, kun taas ne kerrostalojen viherkatot, niin hankalia ja riskialttiita kuin ovatkin rakentaa ja käyttää, ne ovat kaikkien edistyksellisten ihmisten lempilapsia. Ehkä auton kimppuun käyminen on liian vaativa hanke.

Entä pitääkö kaupunkipuistojen olla niin vähäpuisia? Katsokaa esimerkiksi Joensuun yliopistokampuksen ympäristöä, katsokaa Rovaniemeä melkein mistä kohtaa vaan, tai Oulua, joka on yhtälaista kasvitonta aavikkoa kuin mikä hyvänsä siperialainen kaupunki.

Ja kyllä löytyisi Jyväskylästäkin aika monta puun paikkaa siitä keskustan ja Jyväsjärven välistä, noin esimerkiksi.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 24.8.2018.