Epilaattori

Minulla on tapana lukea lehdet tarkkaan. Eräänä aamuna törmäsin vaaleanpunaiseen mainokseen. Väristä huolimatta se oli selvästi tarkoitettu minulle.

Halusin ostaa jotakin naiselle. Vaaleanpunaisilla mainoksilla houkutellaan miehiä, jotka haluavat hankkia jotakin naiselle.

Se oli kuulemma ”ensimmäinen keraaminen epilaattori, jossa on jäähdytyselementti ja hierontajärjestelmä”. Mainoksen mukaan se oli ”jopa 20 % nopeampi ja entistä hellävaraisempi”, mikä herätti tietenkin miehis-matemaattisia epäilyksiä: mihin verrattuna?

Mikä tämä vempele oikeastaan on? Mainostaisiko Stockmann perhelehden isolla mainoksella hieromasauvaa?

Lopuksi mainos lupasi ”hypoallergeeniset pinsettilevyt”. Hinnan ymmärsin: 75 euroa.

Meille miehille puhutaan kaikkea roskaa. Yleisen hyväksynnän saa esimerkiksi sellainen ulkomaalainen tutkimus, jossa sanotaan, että osallistumalla kotitöihin mies niin sanotusti saa pimppiä. Jos tämä olisi totta, koko Peräpohjola siistiytyisi kolmessa tunnissa.

Googlen mukaan epilaattori poistaa karvat, mikä on tietenkin aivan neuvoton ohje miehelle. Eihän mies voi sanoa naiselleen, että ”ostin tämän, jotta ajaisit karvasi” – paitsi jos ne karvat ovat jossain siellä säärien ja navan välimaastossa.

Jos nämä mainokset siis suunnattaisiin miehille, niissä kenties voitaisiin kysyä: ”Mitä sinä (siis se mies) hyödyt siitä, että naisesi saa tämän?” Sitten käyttöohjeessa kerrottaisiin – minkä luulisi olevan olennainen osa asiakaspalvelua – että mitkä ovat oikeat sanat kirjoitettavaksi lahjakorttiin.

Olisiko tämä liikaa palvelua suomalaisille miehille, joita toisaalla mennen tullen haukutaan toiskätisiksi juuri näissä naisasioissa.

Kerran taas olin uppoutuneena olohuoneen sohvalle hyvän sotakirjallisuuden pariin, kun taustakorvaani alkoi soida joku Radio Suomen kansanvalistusohjelma. ”Miehet eivät huolehdi ulkonäöstään...”.

Mutta nytpä ei ollutkaan kyse niistä tavanomaisista – läskit, parta, tukka, vaatteet – vaan ihonhoidosta. Kuulin, että en satsaa ihonhoitoon lainkaan niin paljon kuin italialaiset, siis miehet.

Onko tämä joku argumentti? Italialaiset miehet! Noh, muitakaan ei tarjottu.

Kysyin naiselta. Kysyin, että minkä takia sitä pitää käyttää tuota kosteusvoidetta? Naisen mukaan kosteusvoide vähentää ihon kiristystä.

Mutta entäs sitten, jos minun iho ei kiristä. Ei ole kiristänyt koskaan. ”Niin”, hän sanoi.

Vaan kävi, että oma naama alkoi ärsyttää. Partaa ajaessa se usein vahingossa sattuu peiliin.

Vasemmassa poskipäässä oli valkoisia palloja, jotka eivät lähteneet kynsimällä pois. Kulmakarvan alla oli paukura, jota yritin leikata halki partaterällä ja sitten puristaa, mutta eihän se saatana antautunut. Oikean korvan etupuolella oli kummallisia kyhmyjä.

Kun siis näin Jonnan ilmoituksen, alkoi tapahtua. Täydellisten Naisten keskeltä kuulin varmistuksen, että kasvohoidon hinta on kohdallaan.

Jonnan tapaista en ollut kuunaan kokenut. Jostakin tökötistä se varoitti, että tämä saattaa kirvellä. Sitten alkoi nipistely, varoittamatta.

Ajattelin Talvisotaa. Ennen nenää Jonna varoitti, että se on herkkä alue, ”sano vaan, jos sattuu”. Olin Kitelän motissa.

Sivutöinään Jonna selvitti lähimmän kuukauden suunnitelmani, tekemättömät työni, lasteni iät ja ihmiskohtalot. Jos menen Jonnalle uudestaan, hän kysyy, joko se murrosikäinen on rauhoittunut.

Jonna suositteli kosteusvoiteita. Ne ovat ikään kuin ihon vaate saasteita ja ahavaa vastaan.

Mutta mistä sen tietää, toimiiko kosteusvoide? Kysyin naiselta.

Nainen vastasi, että se pitää kokeilla. Miten, kysyin.

Nainen vastasi, että jos esimerkiksi ihoa kiristää, ”niin seuraava tieto on tietenkin, että ei kiristä”.

Ja suositteli, tietenkin, naaraseläimille tarkoitettua Tummeli-ihonhoitosarjaa. Tämä pätee siis eläinkuntaankin, vai onko joku kuunaan kuullut mistään orivoiteista?