Kun Suomessa suunniteltiin maailman parasta ilmastopolitiikkaa,
työssä nojattiin paljolti metsien hiilinieluihin. Ne ovat kuitenkin yhtä
pysyviä kuin tuulentuvat.
Syy on yksinkertaista matematiikkaa. Jos metsien kasvu on
sata ja poistuma 90, nielu on 10. Jos hakkuut kasvavat ihan tavanomaisen määrän
niin, että poistuma kasvaa 91:een, poistuman kasvu on 1,1 prosenttia, mutta nielu
väheneekin suhteellisesti liki kymmenkertaisesti, 10:stä 9:ään, eli 10
prosenttia.
Jos laskelman numerot ajattelee miljooniksi kuutioiksi, ei edes
olla kovin kaukana todellisuudesta.
Jonkun olisi pitänyt osata kertoa tämä ilmastopolitiikan
suunnittelijoille. Metsäalasta siihen ei ollut, lieneekö vieläkään.
Metsillä olisi kuitenkin tarjolla nieluja parempi väline ilmastopolitiikalle,
nimittäin hiilivarasto ja sen muutokset. Ne kertovat metsien hiilitaseen
todellisen vaikutuksen ilmakehään: mitä isompi on varasto, sitä vähemmän hiiltä
on ilmakehässä.
Hiilivarasto ei vaihtele lyhyiden
suhdanteiden mukaan niin kuin nielu. Toisin kuin nieluun, varastoon voi
vaikuttaa metsäpolitiikalla ja metsänhoidolla.
Nieluun taas vaikuttavat eniten
puumarkkinat – ja jos siihen halutaan vaikuttaa politiikalla, keinojen pitäisi
olla niin rajuja tai kalliita, että ne luultavasti rikkoisivat perustuslakia eivätkä
niitä hyväksyisi kansalaisetkaan.
Monet haluaisivat rajoittaa
hakkuita sillä perusteella, että metsänielu on ”romahtanut”. Nämä ihmiset
jättävät aina huomiotta, kun nielu sitten jossakin vaiheessa taas kohenee.
Isossa kuvassa metsien
hiilivarasto on kuitenkin kasvanut koko ajan jo 50 vuotta. Edellisestä, vuonna
2018 päättyneestä Valtakunnan metsien inventointikaudesta puuston määrä oli kokonaista 70 miljoonaa kuutiota suurempi verrattuna
uusimpaan, vuonna 2022 päättyneeseen mittausjaksoon.
Yllättävintä uusissa tiedoissa oli
metsien kasvun eli hiilinielun kasvu Ylä-Lapissa. Kertoisiko tämä puuston
kasvusta nimenomaan suojelualueilla, koska niitähän Ylä-Lapissa riittää?
Luonnonvarakeskuksen mukaan
Ylä-Lapin 13,1 miljoonan kuution kasvunlisäys jakautui suurin piirtein tasan
suojelualueiden ja talousmetsien kesken. Mutta kun alueen metsäpinta-alasta
vain neljännes on talousmetsää, todellisuudessa talousmetsien hehtaarikohtainen
kasvunlisäys oli suojelualueita paljon suurempi.
Osaltaan asiaan vaikuttaa metsä-
ja kitumaan pinta-alan 71 000 hehtaarin lisäys, joka saattaa johtua
ilmaston lämpenemisestä, toipumisesta takavuosien hyönteistuhoista tai vain
otosvaihtelusta. Pinta-alan lisäys oli kuitenkin talousmetsissä selvästi pienempi
kuin suojelualueilla.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus
-lehdessä 18.9.2023.
Nielu on varaston muutos. En oikein ymmärtänyt kirjoituksen kokonaisuutta. Vaikka meillä olisi iso hiilivarasto, mutta joka pysyy saman kokoisena, sillä ei ole vaikutusta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen eikä sillä voi kompensoida fossiilisia päästöjä.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Ehkä tässä on ilmaistu hieman liian epäselvästi se, että vuotuinen hiilinielujen seuraaminen on tyhmää, koska se johtaa sen tyyppiseen uutisointiin, että "hiilinielut ovat romahtaneet", kun ne kuitenkin ovat koko ajan silti olemassa - ja siihen, että kun vuotuinen hiilinielu kohenee, siitä ei puhuta lainkaan. Vuotuisten hiilinielujen heilahtelu on suurta eikä siihen voi vaikuttaa esimerkiksi metsänhoidolla, mutta pitkän ajan nielukehitykseen eli hiilivarastoon voi.
VastaaPoistaMinä sanoisin, että nielu on varaston tilavuus. Siis hyllykapasiteetti, joka muuttuu jatkuvasti.
VastaaPoistaPalaan vielä Markon kysymykseen, joka osoitti, että tein kirjoitustani metsällisessä kuplassa ja oletin kaikkien ymmärtävän lauseideni merkityksen siten kuin ne metsäalalla ymmärretään, mikä oli tietenkin ihan tyhmää. Mutta, esitän asian vielä vertauksin. Kirjoituksessani on kysymys mittareista, ei itse asiasta, jonka suhteen Marko on tietenkin oikeassa. Mutta millaisella mittarilla tätä asiaa kannattaa mitata? Ajatellaan vesiämpäriä, jossa on asteikko reunassa ja kaksi putkea, toista pitkin tulee vettä ja toista pitkin menee. Jos nyt kysyttäisiin, paljonko ämpärissä on vettä, Marko ja minä luultavasti katsoisimme sen siitä asteikosta. Mutta ilmastopoliitikko tekee toisin, hän alkaa laskea toisesta hanasta tullutta ja toisesta mennyttä vettä ja vertaa sitä määrään jossakin historiassa ja alkaa pauhata tulo- ja menoveden erotuksesta romahduksena, koska eilen vielä vesi lisääntyi nettona desilitran verran mutta tänään vain puoli. Romahdus on siis 50 prosenttia, vaikka ämpärin vesimäärä on noussut kumpanakin päivänä. Siksi kannattaisi seurata vesimäärää, eli varastoa, eikä tulo- ja menoveden erotusta, eli nielua, kun vielä kaiken lisäksi siihen nielun heilahteluun ei voi politiikkatoimin vaikuttaa, mutta varaston kokoon voi. Pelkkää nielua tarkastellessa tämä keskimääräinen pitkän kantaman varaston kasvu jää havaitsematta, se hukkuu kohinaan. Ja siksi se on huono mittari kertomaan sen, mikä on merkityksellistä, vaikka varaston pitkän aikavälin kasvu toki on sama kuin pitkällä aikavälillä, ei siis vuosittainen niin kuin nyt, laskettu keskimääräinen tai oikeakin nielu.
VastaaPoista