torstai 20. tammikuuta 2022

Nuoriso ei ole herkkusieniviljelmä


Siitä on nyt 25 vuotta, kun ilmoitin tyttäreni Luonto-liiton jäseneksi. Myös hänen, alle kouluikäisen tyttäreni mielestä se olisi voinut olla hyvä tapa tehdä tuttavuutta luonnon ja siitä kiinnostuneiden kavereiden kanssa.


Kotiimme alkoi tulla liiton Uudenmaan piirin monisteita. Mittani täyttyi, kun monisteen kannessa kerrottiin ihannoivaan sävyyn poliisia vastustaneesta mielenosoituksesta. Kannessa oli väkivaltaisehko kuva poliisiautosta ja aktivisteista.


Jälkeenpäin ärsytti erityisesti väärä tilannetiedotus. Poliisi oli kuulemma rajoittanut mielenosoitusoikeutta, jolla oli pyritty hakkuutyön keskeyttämiseen.


Sitä, mikä ristiriita edelliseen virkkeeseen sisältyy, on monille mahdoton ymmärtää. Mielenosoitusoikeus nimittäin ei ole oikeus muuhun kuin mielen osoittamiseen, ei esimerkiksi toisten töiden keskeyttämiseen.

 

Onko tilanne muuttunut? En sittemmin ole saanut näitä monisteita, mutta liiton Nuorten luonto -lehteä luen säännöllisesti.


Metsäalan nuorisotyö on järjestetty Metsäyhdistyksen kautta. Tiedän, millä huolellisuudella asiaan suhtaudutaan. Nuoria kunnioitetaan, heille annetaan tilaa, heidän annetaan itse päättää, mitä mieltä he ovat.


Väärää tai harhaanjohtavaa tietoa ei anneta. Jos sattuu vahinko, se korjataan ja pyydetään anteeksi. Linjaa valvovat ympäristöjärjestöt ja vastuuntuntoiset opettajat.


Mutta kuka valvoo ympäristöjärjestöjä, jotka myös tekevät nuorisotyötä?

 

Esimerkiksi WWF kirjoittaa nuorille suunnatussa ”metsävaikuttajaohjeessaan”, että vain murto-osa julkisessa omistuksessa olevista metsistä on suojeltu. Samaa tietoa levittävät Greenpeacen feissarit.


Mikä on murto-osa? Enimmillään se on puolet. Totta, vain 45 prosenttia valtionmetsistä on suojeltu.


Luonnonsuojeluliiton Paloma Hannonen kertoi Luonto-liiton Nuorten luonto -lehdessä 20. elokuuta, että metsäsektori vastustaa Euroopan unionin metsästrategiaa. Millä oikeudella hän kertoo nuorille näin? Tosiasiassahan kyse on vain erimielisyydestä sen suhteen, millainen strategian pitäisi olla.


Hannonen väittää, että tutkimusten mukaan 75 prosenttia metsistä pitäisi olla jatkuvassa kasvatuksessa, jotta ”metsien monikäyttö voidaan turvata”. Väite on absurdi. Ihan tavallisen avohakkuumetsätalouden piirissä olevat talousmetsät ovat monikäytössä koko ajan, tässä ja nyt.


Hannonen perustelee väitettään tutkimusviitteellä ”Eydvindson ym. 2021”. Tutkimuksen tulos kuitenkin perustuu menetelmävirheeseen, mikä osoitettiin Metsätieteen aikakauskirjassa jo vuosi sitten. Jäämme odottamaan, milloin Hannonen oikaisee virheensä.


Nuorisoon voi suhtautua monin tavoin. Ei ole kiellettyä pitää heitä herkkusieninä, joiden päälle voi holvata mitä hyvänsä yhteyttämistuotetta. Kuinka kestävää se on, on eri asia.