Huutavan ääni korvessa

Elämme kummallisia aikoja. Aikoja, jolloin ajatukset eivät ole arvokkaita, tiukat mielipiteet sitäkin enemmän.

Ei riitä, että hyväksyy tai kummastelee. On myös otettava kantaa, mitä järjettömimpiin asioihin. On kannatettava – tai vastustettava – ydinvoimaa, avohakkuita, turkistarhausta, yksityisautoilua, matkustajalaivoja, lentämistä.

Humanistina pidetään äärimmäistä konservatiivia, joka korpimökkinsä kolossa hautoo joukkomurhille rakennettavaa ikuista valtakuntaa. Kriittisyytenä pidetään sitä, että menee lauman mukana, kunhan se lauma ei ole vallassa. Moraalittomana pidetään vallanpitäjää, mutta moraalisena valtaan pyrkijää.

Avoimuutena pidetään haistattelua. Keskusteluna pidetään peräkkäisiä, toisiinsa mitenkään kytkeytymättömiä möläytyksiä, ainakin jos ne on julkaistu sähköisesti.

Jos joku ajattelee toisin, johtuu se useimpien mielestä siitä, että hän on joko laiska tai maksettu – mutta että ihan omin aivoin ajattelemalla olisi päätynyt toisenlaisiin ajatuksiin! Vapaamielisenä pidetään sitoutumista rähjäiseen pukeutumiseen, ahdasmielisenä sitä, joka saattaa pukeutua hyvinkin. Demokraattina pidetään sitä, joka antaisi vallan mahdollisimman pienille kansalaisliikkeille, kansanvihollisena sitä, joka vetoaa äänestystuloksiin. Vapauttajana pidetään sitä, joka haluaa luoda uudet, mutta entistä tiukemmat sukupuoliroolit, sovinistina sitä, joka puhuu tällaisiakin rooleja vastaan.

Melkein kaikki kannattavat markkinataloutta, mutta haluavat kahlita valinnanvapautta – milloin kotimaisen ruoan, milloin ympäristön, milloin köyhien, milloin eläinten puolustamiseksi – ja useimpien perustelut kestävät vain sen pintaraapaisun, johon nykyjournalismi parhaimmillaan yltää. Loput vastustavat ylikansallisia yrityksiä mutta ostavat niistä, kunhan ne vain eivät ole amerikkalaisia vaan esimerkiksi suomalaisia, paitsi jos ne myyvät tietotekniikkaa missä hyvänsä muodossa.

Kansakunnan johtajat torjuvat itseensä kohdistuvan kritiikin sillä, että he ovat toimineet laillisesti (kunnes toisin todistetaan, jos päästään todistamaan), mutta tuomitsevat vähäväkisten keinottelun työurilla ja sosiaaliturvalla, vaikka sekin on laillista. He kannustavat köyhää leikkaamalla työttömyysturvaa, mutta rikkaita keventämällä marginaaliveroa. Tätä he eivät pidä ajojahtina, vaan sitä, kun heitä arvostellaan - vaikka eihän sekään laitonta ole.

Karnevaali kääntää yhä useamman ajatuksen päälaelleen, minkä lisäksi entisaikain järjettömyydet pitävät hyvin pintansa. Niinpä äärivasemmisto vastustaa ylikansallista valuuttaa, vaikka se aikanaan vastusti myös itsenäisen valuuttapolitiikan kaikkia keinoja, kuten devalvaatiota. Koko vasemmisto haluaa säilyttää vahvan presidentin, vaikka se aikanaan vastusti sellaisen luomista. Brutaaleimmat kauhistelevat kaikkea amerikkalaista, mutta vaikenevat siitä mitä Venäjä tekee – ja käyttävät surutta esimerkiksi sukulaiskansojemme verellä pumpattua maakaasua.

Onneksi korvesta kuuluu huutavan ääni, Korven Kostajan ääni. Korven Kostaja palauttaa järjen maailmaan ja asiat paikalleen. Siitä on hyvä jatkaa.