perjantai 14. toukokuuta 2010

Infantiilia kasviskeskustelua


Poliittiset kasvissyöjät saivat aikaan hankkeen säätää pakollinen kasvisruokapäivä Helsingin kouluihin. Asia kävi sen verran henkilökohtaiseksi, että niin pakkokasvisten vastustajien kuin kannattajienkin perustelut painuivat samalle, aika lailla infantiilille tasolle.

Jos onkin niin, että kasvissyöntialoite oli poliittinen, miksi siihen pitäisi suhtautua samalla tavalla. Eihän koulussa kuitenkaan voi kaikkea tarjota.

Miksi kasvissyöntiä ei voisi esittää vaihtoehtona samaan tapaan kuin keittolounastakin? Miksi siihen pitää pakottaa, miksi se pitää kieltää?

Esimerkiksi Vegaaniliiton sivuilla kasvissyöntiä perustellaan kolmella syyllä: eläinten hyvinvoinnilla, terveydellä ja ympäristöllä. Perustelut ovat suurelta osin oikeita, mutta eivät kasvissyönnille, vaan paremmalle maataloudelle.

Kestävä ja luonnonmukainen maatalous, jota poliittiset kasvissyöjätkin väittävät tavoittelevansa, tarvitsee aina eläintenpitoa. Syy on yksinkertainen: kasvinviljely perustuu aina yhden kasvilajin monokulttuuriseen viljelyyn, joka on omiaan tuhoamaan luonnon monimuotoisuutta.

Kestävässä maataloudessa tämä tuho voidaan korjata vain eläinten tuottamalla lannalla. Se taas on kannattavaa vain jos joku maksaa sen eläimen pidosta.

Toistaiseksi muita maksajia ei ole ilmaantunut kuin lihaa syövä ihminen.

Vegaaniliiton perustelut kasvissyönnin ympäristöystävällisyydelle perustuvat aina siihen, mitä olen tavannut sanoa ympäristönsuojelijan kuolemansynniksi: siinä tutkittavasta asiasta otetaan yksi yksityiskohta – esimerkiksi tuotettua proteiinikiloa kohti tarvittava energia tai peltopinta-ala – ja aletaan väittää, että se kertoo koko totuuden.

Perustelu kuitenkin sivuuttaa oleellisen: eläinten rooli ekosysteemien toiminnassa on ratkaiseva, koska ne tuottavat sen luonnon monimuotoisuuden, minkä kasvit tuhoavat.

Vegaaniliiton sivuilla sanotaan jopa niin, että ”kasvisten kierrättäminen eläinten ruoansulatuksen kautta on ravinnon ja luonnonvarojen tuhlausta”, mikä osoittaa todella syvällistä ymmärtämättömyyttä – siinähän väitetään luonnon normaalia kiertokulkua tuhlaukseksi.

Lihantuotanto aiheuttaa kuulemma myös kasvihuonekaasujen päästöjä. Niitä syntyy kasvisten hajotessa ruoansulatuselimistössä – jollainen lienee kasvissyöjälläkin.

Jos poliittiset kasvissyöjät siis olisivat loogisia, he eivät kieltäisi kasvissyöntiä vain tuotantoeläimiltä, vaan myös itseltään.

Entä se terveys? Vegaaniliiton mukaan ”hyvin koostettu” kasvisruokavalio on aivan yhtä hyvä kuin sekaruokavaliokin.

Terveellisemmäksi kasvisruoka onnistutaan tekemään vain tilastokikkailulla: väittämällä, että kasvissyöjät ovat joiltakin, tarkoin valituilta osin muita terveempiä. Tilastollinen vastaavuus, jos sitä edes on, ei kuitenkaan kerro syy-seuraussuhteesta mitään.

Jos luonnonvarojen käytössä on ongelmia, ratkaisu ei ole käytöstä luopuminen vaan vastuullinen käyttö. Erityisen tärkeää on, että maatalous on kestävää eikä fossiilisiin lannoitteisiin perustuvaa, huonotuottoista tehokasvinviljelyä.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 5.5.2010.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti