Tulevaisuus on metsän

Metsäalasta puhutaan paljon, ja usein roskaa. Yksi suurimmista myyteistä on väite, että metsät olisi pantu kasvamaan puuta vain selluteollisuuden tarpeisiin.

Todellisuus on toisenlainen, vaikka ei mustavalkoinen. Lisäksi metsäteollisuuden painopisteet saattavat olla kääntymässä. Vaikka voi myös olla, että eivät olekaan.

Tätä nykyä 70 prosenttia puun myyntituloista tulee tukkipuun myynnistä. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan puutuoteteollisuus myös työllisti massa- ja paperiteollisuutta enemmän: 31 000 ihmistä vuonna 2008, kun massa- ja paperiteollisuus työllisti 27 000.

Kun katsotaan, paljonko kymmenen miljoonan euron lisäys lopputuotteiden kysynnässä vaikuttaa työllisyyteen, puutuoteteollisuus pärjää vielä paremmin. Sahateollisuudessa lisäys on 31, vaneri- ja levyteollisuudessa 69 ja muualla puutuoteteollisuudessa peräti 72. Massa- ja paperiteollisuudessa vastaava luku on vain 24.

Kun katsotaan kokonaisvaikutusta koko arvoketjussa – siis työpaikkoja paitsi teollisuudessa, myös muilla toimialoilla, kuten kaupassa ja vastaavassa – suhteet ovat samankaltaiset.

Kymmenen miljoonan euron lisäys lopputuotteiden kysynnässä lisää sahateollisuuden luomia työpaikkoja koko arvoketjussa 33:lla, vaneri-. ja levyteollisuudessa 70:llä ja muussa puutuoteteollisuudessa 76:lla.

Massa- ja paperiteollisuudessa vastaava luku on 28.

Tästä ei kuitenkaan pidä päätellä, että massa- ja paperiteollisuus olisi arvotonta. Katsotaan vaikka arvonlisää – mikä tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin teollisuudenalojen tuottamaa osuutta bruttokansantuotteesta.

Vuonna 2008 massa- ja paperiteollisuuden tuottama arvonlisä oli 3401 miljoonaa euroa, kun puutuoteteollisuuden arvonlisä oli 1248 miljoonaa euroa. Myös ulkomaankaupassa ero oli suuri: puutuoteteollisuus tuotti vientituloja 2493 miljoonaa euroa, kun massa- ja paperiteollisuus tuotti peräti 8894 miljoonaa euroa.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Ainakin sitä, että metsäteollisuus ei ole lähtenyt tästä maasta mihinkään – ei myöskään massa- ja paperiteollisuus.

Mielenkiintoisempaa kuitenkin on, millä keinoin nämä teollisuudenalat oikein aikovat selviytyä. Yksi vastaus löytyy Elinkeinoelämän keskusliiton investointitiedusteluista. Niissä metsäteollisuus on ollut – läpi kaikkien lamavuosien – Suomen suuri investoija, ja aikoo olla sitä tulevaisuudessakin.

Massa- ja paperiteollisuus on investoinut paljon uusien tuotteiden luomiseen. Tuloksiakin on, ja alan vaikuttajat arvioivat, että biojalostamoiden tavoitteena olevaa tuotetta, biopohjaista muovia voidaan tuottaa teollisessa mittakaavassa kannattavasti viimeistään vuonna 2020.

Ehkä Suomessa, jos poliitikot suovat, mutta jossakin kumminkin.

Myös puutuoteteollisuus on päättänyt ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä. Rakentamismääräyksistä on toki aiheellista ruikuttaa, mutta sillä ei ratkaista tulevaisuutta.

Tutkimus alan toimintamallien kehittämiseksi on viimeinkin alkamassa. Siitä, jos mistä, voi tulla kotimaallemme uusi Sampo – ellei se jo ole sitä.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 30.6.2010.