Metsätilojen pirstoutumista on pidetty lähes pahimpana alan ongelmana sitten torpparinvapautuksen. Niin olen pitänyt minäkin.
Olen ajatellut, että kun tilakoko pienenee, halukkuus kannattavaan metsätalouteen vähenee. Olen ajatellut saavani tälle tukea siitä, että metsätilojen koko todella pienenee.
Tässä ei tietenkään ole paljon logiikkaa. Eihän tilakoon pieneneminen tietenkään voi todistaa sitä, että metsätalousinnostus vähenee, vaikka se voisikin olla syy innokkuuden vähenemiseen.
Väitteen vähäinenkin logiikka katoaa siitä tiedosta, että itse asiassa metsätilojen keskikoon pieneneminen on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Hornen mukaan pysähtynyt ja keskikoko on pysynyt jokseenkin samana 2000-luvulla.
Jos ongelmaa sitten on, sekin on Hornen mukaan katoava. Perustelu on yksinkertainen: nykyajan vanhemmilla on aika vähän lapsia.
Mutta onko pieni metsätila ongelma muutenkaan? Ja millainen se on?
Jos pienmetsälö määritellään Etelä-Suomessa alle neljän ja Pohjois-Suomessa alle 12 hehtaarin kokoiseksi, niiden omistajia on noin
127 000. Metsänomistajista se on noin 40 prosenttia.
Talousmetsien pinta-alasta he omistavat yhteensä vain 2,5 prosenttia. Heidän käyttäytymisellään ei siis mitenkään voi olla suurta merkitystä sille, liikkuuko puu valtakunnassa vai ei.
Silti he ovat tärkeitä metsäalalle. Ei siksi, että pienimmät metsänomistajat myyvät puukaupoissaan enemmän puuta hehtaaria kohti kuin isommat, vaan siksi, että pienmetsänomistus tuo metsäalalle yhteyden tavalliseen kansaan.
Heitä ilman metsäala olisi pelkkää kuorta. He ovat olennaisen tärkeitä metsäalan hyväksyttävyyden kannalta.
Tähän vastataan usein, että pienet metsätilat lisäävät korjuukustannuksia. Hakkuualueita ei kuitenkaan meillä suunnitella tilakoon mukaan.
Järkevämpää olisi puhua siitä, kuinka kallista on korjata puuta pieniltä hakkuualueilta. Silti sekään ei ole oikein perusteltua, koska nykykäsityksen mukaan metsänhoito on järkevää tehdä metsätyypin mukaan. Metsätyypin reuna on siis myös luonnollinen hakkuualueen reuna.
Metsäalalla on tullut tavaksi sanoa, että me tunnemme kyllä metsät, mutta emme metsänomistajia. Väitettä voi kyseenalaistaa esimerkiksi sen perusteella, että metsätilojen keskikokokin on saatu selville vasta tänä vuonna valmistuneessa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksessa. Aiemmat tiedot toki tiedettiin virheellisiksi, mutta siitä ei välitetty.
Metsänomistajista meillä taas on tapana sanoa esimerkiksi niin, että heidän asenteensa ovat muuttuneet. Kuitenkin heidän metsäasenteensa ovat olleet jokseenkin samat koko sinä aikana, kun niitä on tutkittu. Sen sijaan ‒ ennen kuin asiaa oli tutkittu ‒ metsäammattilaisten kuvitelmat metsänomistajien asenteista olivat toisenlaiset kuin ne, mistä tutkimus sittemmin kertoi.
Myöskään naisten ja kaupunkilaisten osuus metsänomistajista ei ole suuri tai merkittävässä kasvussa, vaikka metsäalallakin usein niin kuvitellaan.
Niin että paljon opittavaa olisi jo tilastoistakin.
Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 5.10.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ja juuri kun pääsin kertomasta yhdelle naispuoliselle perikunnan jäsenelle, että hänen kaltaisensa kaupunkilaisnaiset ovat kohta tavallisimpia metsänomistajia :D
VastaaPoistaOli vähän vaikeaselkoinen juttu, pitää varmaan lukea uudestaan että ymmärtää tai osaa edes kysyä.
Terveeks,
VastaaPoistaTimo on lähettänyt kauttani seuraavan kommentin:
"Etenkin ennen vanhaan itsestään selvyys oli, että kuusipuu tykkää mustikkamaista, mäntypuu taasen puolukkamaista. Mikäli metsäalalla toimivien nykykäsitys tästä poikkeaa, heidän on syytä ottaa esille vaikkapa jo viime vuosisadan alussa alakansakoululaisille tarkoitettu metsänhoidon oppikirja, mikäli tätä tietoa ei tämän päivän oppikirjoista löydy.
Metsäalan nykykäsitteinen "ammattilainen" etenkin puunkorjuun kustannuksia minimoidessaan (= saadakseen työnantajalleen kustannukset mahdollisimman pieniksi) näyttää nykyisin vähät välittävän, mikä on kullekin puulajille sopivin kasvupaikka. Unohtumaisillaan näyttää olevan, että metsiköt ovat pinta-alaltaan hyvin erisuuruisia riippuen siitä, missä päin maata metsä sijaitsee. Toki vaikutusta on siihen, miten metsiä on aiemmin käsitelty. Se, onko kyseessä ns. pien- vai suurmetsänomistaja, on aivan toinen juttu.
Metsätalouden ongelmien syylliseksi leimataan kuitenkin nykyisin, kuten kirjoitit, pienmetsänomistaja, joka pienellä metsäalallaan haluaa, että hänen myydessään puuta ja hoitaessaan/hoidattaessaan metsäänsä otetaan huomioon luonnon asettamat reunaehdot - oikea puulaji sille sopivalle kasvupaikalle. Tätä toki halunnevat kaikki metsänomistajat, mutta muutaman hehtaarin vaaliminen on ainakin metsätalouden "vaalijoiden" mielestä eri asia kuin muutaman kymmenen hehtaarin saatika sadan hehtaarin metsäalan vaaliminen. Näinhän ei voi olla. Kaiken kokoisten metsäalojen omistajien esittämän vaatimuksen tulee olla osa metsäalan ammattilaisen selkärankaa - vaan onko todella näin?
Suuruuden ihannointi sitä sen sijaan on - isot metsikköpinta-alat (joita muuten on vain Keski-Suomesta pohjoiseen mentäessä) antavat metsätaloudelle suuruuden autuuden, johon vedoten metsäammattilaiset tekevät mielessään ja etenkin puheissaan pienmetsänomistajista metsätalouden äänekkäitä jarruhenkilöitä.
Ilman yksityismetsien metsäalan keskikoon nostamista metsäteollisuudella katastroohvi on edessä, vaikka metsien keskipinta-ala ei ole aikoihin pienentynyt! Metsänomistajien ymmärtämättömyyttä tilakoon kasvattamiseen sitten pähkitään Helsingissä Hallituskadulla teoreetikkojen voimin, vaikka todellinen ongelma on siinä, että metsäluontoa vaaditaan muutettavan väkisin.
Metsäalan virkamiesten saatika ammattilaisen ei etenkään tänä päivänä pidä unohtaa, että yli 40 prosenttista osuutta metsänomistajista edustavat pienmetsänomistajat tykkäävät metsiköistä, joissa kasvaa joko mäntyjä (puolukoita) tai kuusia (mustikoita) vähäisine sekapuulajeineen - samoissa metsissä puolukka ja mustikka eivät kasva. Samanlaisia aatoksia on luultavasti valtaosassa niissä metsänomistajissa, jotka omistavat yksityismetsistä loput eli runsaat 95 %.
Tämä on pitää syytä mielessä myös silloin, kun metsälainsäädäntöämme ollaan julkisuudessa olleiden mukaan ollaan jo muutettu ja edelleen muuttamassa luonnonlakien vastaiseksi!
Timo, jälleen kerran on pakko olla sun kanssas samaa mieltä lähes kaikesta.
VastaaPoista