Lörppöjournalismin korkea veisu

Helsinkiin rantautuneista Romanian romaneista sanotaan, että he ovat koko maan ongelma: Helsingin kerjäyspaikat ovat kohta varatut ja seuraavat siirtyvät edemmäs. Samaan aikaan kerjäläisjournalismi etsii vastuullisia lähinnä täysin syyttömistä.

Kerjäämisestä tuskin päästään eroon. Euroopan unionissa liikkuvuutta ei voi rajoittaa, eikä ketään voi estää pyytämästä toiselta rahaa.

Ainoa keino olisi parantaa elintasoa. Siten meillä on päästy kerjäläisyydestä eroon, mutta ovatko Romaniankin kerjäläiset meidän vastuullamme?

Kyllä ovat, vastaavat monet.

Ongelma ei kuitenkaan ole vapaa liikkuvuus, vaan pysähtyminen. Kerjäläiset eivät suinkaan tee sitä, mitä varten vapaa liikkuvuus on säädetty: työn etsimiseen tai turismiin.

He lähtevät Romaniasta ja suunnistavat määrätietoisesti Helsingin Kalasatamaan, mistä talonvaltaajien ryhmä on puolipakottamalla vuokrannut kaupungin rakennuksen. Sitä he ovat ryhtyneet kutsumaan ”sosiaalikeskukseksi”.

Tämä oli viime vuosikymmenen menestynein viestintätoimi: vapaaehtoistyötä tekevä ryhmä todella harjoittaa sosiaalitointa, enimmäkseen toisten rahoilla itsensä ja ystäviensä hyväksi. Näihin valittuihin on laskettu myös Suomeen saapuvat Romanian romanit.

Yksikään journalisti ei ole arvioinut ”sosiaalikeskuksen” todellista luonnetta. Helsingin Sanomat väitti vastikään jopa, että ”sosiaalikeskusta” hallinnoi kaupungin nuorisotoimi.

Suurimpia vastuullisia kerjäläisongelmaan ovat kuitenkin ne poliitikot, jotka hyväksyivät Romanian liittämisen Euroopan unioniin. He tiesivät, kuinka köyhä Romania on, mutta se ei heitä estänyt, vaan pikemminkin kannusti.

He halusivat osoittaa euromyönteisyyttään, he leimasivat kaikki vastustajat impivaaralaisiksi, he eivät vastanneet mihinkään kysymyksiin, he eivät välittäneet eivätkä välitä seurauksista. Heidän nimensä löytyvät päivälehdistä, joista perussuomalaisten menestystä kammoksuvat toimittajat voivat ne tarkistaa.

Monet heistä ovat valmiita vaikka panemaan romanikerjäläiset putkaan. Näin pitkälle ulottuu poliittinen vastuu.

Seuraukset lankeavat muille, kuten Helsingin kaupungin viranomaisille, joilla ei ole osaa eikä arpaa ongelman syntyyn eikä mahdollisuuksia ratkaista ongelmaa. Heitä syyttävät kaikki: ”sosiaalikeskus”, syylliset poliitikot, perussuomalaisten menestystä kammoksuvat toimittajat.

Romanit asuvat ”sosiaalikeskuksen” pihalla autoissa ja käyttävät kotimaastaan tuttuja sähköviritelmiä. Ne ovat johtaneet tulipaloihin.

Paikka on asumiskelvoton ja sotkemalla sotkettu. Viranomaisten yritykset korjata tilanne saavat ”sosiaalikeskukselta” tympeää plakaattiviestintää: ”Kytät vittuun”.

”Sosiaalikeskuksen” mukaan kaupungilla on velvollisuus osoittaa romaneille paikka. Ikään kuin vapaa liikkuvuus oikeuttaisi saamaan mistä vain asuinpaikan kaupungin kustannuksella.

Silti kaupunki on osoittanut näille turisteille asuntolan. Mutta se ei heille kelpaa, heidän on saatava perustaa leiri. Ja juuri sinne, minne he haluavat.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 10.5.2011.