Kotikasvatuksen aakkosia

Onko tavuttaminen vaikeampaa kuin veden, alkoholin, poreen ja mausteiden sekoittaminen? Jos on, mitä ajatella juomafirmasta, joka ylpeilee sillä, että se ei osaa tavuttaa?

Tuntuuko sellainen viestintää myyvä firma uskottavalta, joka joko ei osaa tai ei välitä osata suomea? Mitä voi päätellä siitä, että firma lupaa lähettää vahvistuksen kurssille osallistumisesta ”emailitse”? Kuka ostaisi tällaiselta firmalta käytetyn kielen?

Suomalaisen suuhun ja mieleen tuntuu kummalliselta, että se sana, jonka perään pitäisi kirjoittaa sähköpostiosoite – ”email” – muistuttaa eniten taloustavaroiden pinnoituksessa käytettyä menetelmää. Silti eräskin täysin suomalainen ja suomalaisten rahoja kärttävä ja käyttävä firma katsoo asiakseen käyttää tätä outoa sanaa – eikä vaikkapa sen täydellisen hyvää suomenkielistä vastinetta ”sähköposti”.

Eikö sillä tosiaan ole mitään väliä, millaisia kielipieruja yritykset ilmoille päästävät?

Minusta kyse on halventamisesta. Missään muualla maailmassa tähän ei suostuttaisi. Kaikkialla muualla ymmärretään itsestään selvästi – jokamies ymmärtää – että kulttuurin, eli olemassaolon, yhdistävin tekijä on kieli.

Meillä Suomessa taas on jopa politiikassa liike, joka väittää itseään suomalaiskansalliseksi, mutta jonka edustajia nämä kielipierut eivät ärsytä lainkaan. He eivät ymmärrä, että kieli elää heidän mielessään, kun taas ”vääränvärinen” ihminen pysyy korkeintaan näkökentässä.

Heitäkään ei ärsytä suomalainen, suomalaisten osuuskunta, joka ylpeilee suomalaiskansallisilla juurillaan ja jonka kohdeyleisö Suomessa koostuu vain ja ainoastaan suomalaisista, mutta joka kutsuu autonpesua nimellä CarWash, ravintolaa nimellä Restaurant, herkkumyymälää nimellä Deli.

Tämä on emailiakin ihmeellisempää, sillä ”iimeiliä” kuulee sentään joskus käytettävän, mutta eihän kukaan suomalainen koskaan puhu kaarvossista, vaan autonpesusta tai biltvättistä, eikä restaurantista, vaan ravintolasta tai restaurangista.

Eikä se ole edes englanniksi oikein kirjoittaa, että CarWash!

Ei kukaan suomalainen käytä sanaa trak (kirj. truck), jos hän haluaa puhua kuorma-autosta, mutta niin vain ovat tienvarret täynnä näitä truck-kylttejä. Kenelle nämä kyltit puhuvat?

Valtameren takana oleville ihmisille, kenties? Miksi vain Suomessa on tarvetta tällaiseen mielistelyyn, jonka kohdetta ei edes tunneta?

Tässä kirjoituksessa mainittujen firmojen nimet ovat Hartwall, Genisys, Matkahuolto, SOK ja erityisesti sen ABC-huoltamot, sekä Neste Oil.

Erityisesti kummastuttaa ”demokraattisella” hallintotavallaan ylpeilevä SOK. Kuinka jopa sen vaaleilla valitut hallintoneuvostojen jäsenet hyväksyvät tällaisen suomalaisuuteen kohdistuvan häväistyksen.

Eikö tätä osuuskuntaa kiinnosta edes, että merkittävä osa sen asiakkaista – siis niistä suomalaisista – ei ehkä ihan oikeasti ymmärrä, mitä nämä sanat tarkoittavat, ja pesettävät sitten autonsa muualla.

Ennen aikaan ABC viittasi lukutaitoon. Nyt se viittaa lähinnä kotikasvatuksen puutteeseen.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 31.10.2011.