On muovissakin puolensa

”Muotoilun asiantuntija” Kaj Kalin esitti Radio Suomen Taustapeilissä 11.9.2012 huolen: kaupallisen koulutuksen saaneilla ei ole minkäänlaista muotoilun koulutusta. Havainto on varmaankin tosi, mutta onko huoli aiheellinen?

Voi kysyä myös, ovatko muotoilun asiantuntijat saaneet kaupallista koulutusta. Tai ylipäätään mitään muuta kuin muotoilun koulutusta.

Jos eivät ole, olisiko se tarpeen? Ehkä, mutta muunlaisen koulutuksen puute ei onneksi ainakaan estä muotoilun asiantuntija Kalinia ottamasta kantaa mihin hyvänsä muuhunkin kuin muotoiluun.

Koska olin kuvitellut Kalinin ajattelevan omilla aivoillaan, minua hämmästytti hänen massa-ajattelunomainen kantansa muoviin – mikä on yllättävää jo sinänsä: en oikein ymmärrä näitä ihmisiä, joilla on poliittinen kanta milloin mihinkin tekniseen yksityiskohtaan, kuten juuri muoviin, tai ydinvoimaan.

Kalinin mukaan muovit pitäisi kieltää kaikkialta muualta paitsi lääketeollisuudesta. Kanta on mahdottomuudessaan lähes humoristinen.

Ehkä muotoilun asiantuntijan pitäisi opiskella prosessitekniikkaa, onhan siinä kyse muotoiltavien tuotteiden raaka-aineiden valmistamisesta.

Miten muovi tehdään? Yksinkertaisimmin selitettynä niin, että raakaöljyä tungetaan kuumennettuun pystysuoraan, kolonniksi nimitettyyn putkeen, jonka seinässä on reikiä eri korkeuksilla. Näistä rei’istä tulee sitten erilaisia jakeita riippuen siitä, kuinka kevyitä ne ovat; raskaimmat tulevat ulos alemmista rei’istä, kevyimmät ylemmistä.

Näin tehdään kaikki se, mikä raakaöljystä tehdään. Oleellista on, että jos halutaan jotakin kolonnista tulevaa tuotetta, saadaan samalla kaikkea muutakin.

Eniten haluamme liikennepolttonesteitä. Niitä tehdään, ja sivutuotteena syntyy muovien raaka-aineita. Sitä ei voi estää muuten kuin lopettamalla liikennepolttonesteiden teon.

Sama pätee, jos haluamme lääketeollisuuden tarvitsemia muoveja. Joka reiästä vaan tulee tavaraa ja jotakin sillekin kai pitäisi tehdä.

Kalinin mukaan muovit ovat huono juttu esimerkiksi siksi, että kaikki toisen maailmansodan jälkeen tehdyt muovit ovat yhä edelleenkin keskuudessamme. Hänen mukaansa muovit eivät hajoa, vaan säilyvät ikuisesti.

Jos Kalin olisi tässä oikeassa, olisiko se hyvä asia? Eikö esimerkiksi ilmastonmuutoksen kannalta ole vain hyvä, että merkittävä osa fossiilisesta öljystä säilyy muovituotteissa eikä siis karkaa ilmakehään?

Kalin ei kuitenkaan ole oikeassa. Todellisuudessa iso osa muoveista voidaan kierrättää uudeksi raaka-aineeksi ja myös käyttää energiantuotannossa, eli siis polttaa. Näin Kalinin inhoamat muovit poistuvat silmistä ja päätyvät ilmakehään ilmastonmuutosta kiihdyttämään.

Kalinin mukaan esimerkiksi Ikean pitäisi muovin sijaan käyttää puuta, koska se on ekologisempaa. Tässä hän on oikeassa, vaikka hän on myös väärässä.

Minusta puuta pitää käyttää siellä missä sen ominaisuudet ovat eniten hyödyksi. Missä taas muovi on parempaa, käytettäköön sitä siellä. Kummassakin tapauksessa ilmasto hyötyy, jos tuote on niin hyvä, että sitä ei haluta hävittää.

Kirjoitus on julkaistu Tekniikka&Talous-lehdessä 21.9.2012.