Ruoanlaitossa käy usein niin, että kaksi ongelmaa ratkaisee toinen toisensa. Kun kuvaan liittyy kalastus, ongelmat lisääntyvät, ja sitten vähenevät.
Lahnanpolttajan spagetissa on spagettia. Olin kirjoittamassa, että tietenkin, mutta miten niin? Eihän siinä ole lahnaakaan, eikä lahnan polttajaa.
Sitä paitsi sekin, mikä tulee spagetin lisäksi, herättää mölyä. Se on nimittäin ylijäänyttä lahnan täytettä ja siitä taas ei kannata mennä huuteleman enempää kuin se onneton metsätiedottaja, joka kaustislaisessa ravintolassa kiljahti, että pesäpalloilijat on homoja.
Homma alkaa siis lahnan pyytämisestä. Niitä tulee tai ei tule. Jos ne ovat riittävän isoja, päästään asiaan. Pienemmistäkin on ideoita.
Ensiksi lahna pitää tappaa. Se tehdään kumauttamalla lahnaa koivuhalolla niskaan. Muukin astalo käy.
Sitten lahna suomustetaan. Otetaan siis vasemmalla kädellä tukeva ote lahnan päästä ja raavitaan oikeassa kädessä olevalla puukolla lahnan pintaa perästä päähän päin ja siinäpä ne suomut irtoavat. Kannattaa olla huolellinen: suomut eivät paranna mitään ruokaa.
Kuten lahnaa käsitelleet tietävät – muitakin viisaita tämän suhteen on nähty – lahnan vatsaontelo on hyvin pieni. Siksi lahna kannattaa avata selän kautta.
Se ei ole niin vaikeaa kuin kuvittelisi. Tökkää vaan fileerausveitsi selkäpuolelta lahnaan, mahdollisimman läheltä niskaa ja mahdollisimman läheltä selkäruotoa mutta kuitenkin sen yläpuolelta, eikä liian pitkälle, niin että se menisi vatsanpohjan läpi. Sitten vedä veitsellä selkäruotoja irti jonkin matkaa peräpäätä kohti sahaavalla liikkeellä.
Ai niin, unohdin sanoa, että veitsi kannattaa ensinnä teroittaa.
Saman voi tehdä puukollakin. Mikä vain ase käteen paremmin sopii. Tai vuoronperään molemmilla. Ja ehkä lopuksi myös saksilla.
Lopputuloksesta tavoitellaan siistiä, mutta se ei ole välttämätöntä vaan hivelee ainoastaan kalan käsittelijän itsetuntoa. Ruokapöydässä sitä ei huomaa kukaan.
Kun filettä on irrotettu selkäruodosta niin pitkälle, että alkaa tuntua, että vatsaontelo loppuu, aletaan tyhjentää vatsaonteloa. Se perustuu lähinnä väkivaltaan.
Saksista voi olla iloa. Sitten vatsaontelo ja kala muutenkin pestään ja hierotaan suolalla päältä ja vatsaontelosta.
Tätä ei voi tehdä tasaisesti vaan sinne päin. Se riittää.
Nyt siirrymme ajassa taaksepäin. Tässä ajassa teemme kolme asiaa: otamme kaapista viime syksynä kuivattuja sieniä, murskaamme ne kuivana pieneksi ja kostutamme ne (tai hankimme sieniä jostakin muualta), käymme Yläneen Palvaamossa (tai jossakin huonommassa kaupassa, ilmoituksesta ei ole maksettu) ostamassa porsaan uunikylkeä joko savustettuna tai uunissa kypsennettynä ja ostamme purkin ranskankermaa.
Pilkomme uunikyljen pienemmäksi, sekoitamme kaikki edellä mainitut raaka-aineet massaksi ja tungemme siitä niin suuren osan lahnan sisään kuin sopii.
Jos lahna on sievästi kyljellään, tämä riittää paistamista varten. Lahna paistetaan uunissa tai savustetaan. Mietoa lämpöä, esimerkiksi 175 astetta ja vähän toista tuntia.
Sitten keitetään spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Laitetaan kattilan pohjalle rasvaa ja ylijäänyt täyte.
Annostellaan kypsää spagettia sekaan koko ajan voimakkaasti hämmentäen. Maistetaan ja lisätään mustapippuria ja mahdollisesti suolaa.
Myönnytyksenä miilunpolttajille särjetään sekaan kananmuna tai kaksi ja hämmennetään edelleen voimakkaasti. Kun munat ovat hyytyneet, ruoka on valmis.
Eikö oo hirviän näköistä. Mutta hyvää se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti