Helsingin Sanomain kirjoitus Hakattu mielenmaisema (HS, 5.10.) herätti sosiaalisessa mediassa kiihkeitä kannanottoja. Ensin yleensä kauhisteltiin avohakkuuta, sitten ilmaantui joku puolustajakin.
Helsingin Sanomain linjaa on sanottu metsätalousvastaiseksi. Mielipiteen uskottavuutta ei vähennä, että kyseisessä jutussa jopa kannustetaan ja autetaan lukijaa vastustamaan lähiseutunsa hakkuita.
Pääkuvassa on Keurusselän saari, joka on avohakattu rannan suojakaista säästäen, vaikka jutun mukaan sitä ei säästetty.
Kuva on otettu lennokilla. Se ei siis edusta yhdenkään ihmisen mielenmaisemaa.
Jutun päähenkilö ei omista saarta, mutta on käyttänyt sitä pitkään jokamiehenoikeudet ylittäen, vaikka ilmeisesti maanomistajalta saadun luvan kanssa. Siitä ei osoiteta kiitollisuutta.
Eniten somekritiikissä ihmetyttää, kuinka mielellään ihmiset lankeavat ilmeisen tarkoitushakuiseen journalismiin. Pakko uskoa, että ihminen ottaa vastaan ja levittää mieluiten juuri sitä, mikä sopii valmiiseen maailmankuvaan:
”Järkyttävää luonnon raiskaamista. Kuka enää voi hyvällä omatunnolla puolustaa avohakkuita osana metsätaloutta. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja ylimielisyyttä”, lateli eräs jutun jakanut.
Yritän tehdä käsittämättömän käsitettäväksi.
Kun saareen mennään hakkaamaan, koneet joudutaan viemään ja tuomaan vesiteitse, samoin puut viemään pois. Kannattavuus ei välttämättä ole kummoinen.
Siksi myytävää on tultava. Mikään jatkuvan kasvatuksen hakkuu ei tuota sitä tarpeeksi, jos saari on riittävän pieni, niin kuin tässä.
Toisaalta metsänomistaja on investoinut saaripuiden kasvuun. Siksikö hänen pitäisi luopua elinkeinostaan, että jollekin tulee paha mieli?
Esimerkiksi sellaista vaihtoehtoa, että päähenkilö valitsisi jonkun hakkaamattoman saaren lomakohteekseen, ei esitellä. Päinvastoin, vain hakatut tai hakkuulla uhatut saaret kiinnostavat.
Jaksoin kommentoida jutun jakajan päivitystä vain näin:
”Mikäpä onkaan helpompaa, kuin valita toisten ihmisten toimintaa koskeva jyrkkä mielipide ja kantaa sitä äänekkäästi. Mitä iloa siitä on, ainakaan muille kuin valmiiksi samanmielisille, sitä en tiedä.”
En silti ole toivoton. Esimerkiksi Ylen Hyvin sanottu -hankkeen pitäisi edistää kunnioittavaa ja toiset huomioon ottavaa keskustelukulttuuria Sitran rahoittaman Erätauko-säätiön hengessä. Olen sanonut, että uskon hankkeeseen sitten, kun se näkyy Ylen jutuissa.
Yllätyksekseni olen varovaisesti pannut merkille, että metsäasioiden käsittely Ylellä saattaa olla muuttumassa. Jos näin on, se on monelle maanomistajalle helpotus.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 18.10.2021.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti