Hakkuumotit eivät kerro luontouhasta

 

Metsänhoitoa moititaan intensiiviseksi. Ilman sen kummempia määrittelyitä puhutaan tehometsätaloudesta. Sana on tarkoitettu negatiiviseksi.

Tämä on outoa: millä muulla alalla tehottomuutta pidettäisiin hyveenä? Voisiko ajatella, että esimerkiksi ravintoloita vaadittaisiin heittämään astianpesukoneet mäkeen, jotta toiminta olisi vähemmän tehokasta?

Takana on käsitys, jonka mukaan tehometsätaloudessa panokset ovat suuret ja tuotot vielä suuremmat, mutta sivuvaikutuksista ei välitetä. Niitä ovat esimerkiksi luontokato.

 

Käsitystä voi kritisoida. Toki, kun metsään mennään, se tehdään tehokkaasti ja koneilla, mutta tässä unohtuu kaksi asiaa.

Teho muuttuu tehottomuudeksi, kun tiedetään, että aika usein sinne metsään ei mennäkään, vaikka tehokkuus sitä vaatisi. Se näkyy esimerkiksi metsänhoidon rästeinä.

Toiseksi, hakkuukoneen tuotokseen voi aivan hyvin laskea myös sen, että se on luontoystävällinen verrattuna metsuriin. Esimerkkinä: hakkuukone on kevyt ja sen avulla puut voi karsia ajouralle, jolloin maahan karsitut oksat suojaavat aluskasvillisuutta kuormatraktorilta, jonka puukuorma painaa todella paljon.

 

Avohakkuun jälki on rujoa, mutta onko se haitallista luonnolle?

Jos ajatellaan, että on, kasvattaako hakkuiden lisääntyminen tätä haittaa? Näinhän meillä ajatellaan, kun kauhistellaan suuria hakkumääriä, mutta asia voi olla toisinkin.

Hehtaareissa mitattuna avohakkuiden määrä ei ole kasvanut sitten vuoden 1964. Toki määrä on vaihdellut vuosittain, mutta minkäänlaista trendiä ylös tai alas ei ole havaittavissa.

Kuinka tämä on mahdollista, jos päätehakkuista saatava kuutiomäärä on kasvanut? Tietenkin siten, että metsässä on enemmän puuta.

Vaikka metsähehtaarien määrä on pysynyt suurin piirtein ennallaan, puuston määrä Suomen metsissä on noussut 50 vuodessa lähes 70 prosenttia. Pakkohan tämän on näkyä niin, että myös hakatulta hehtaarilta saadaan enemmän puuta.

 

Jos luonto sitten kärsii päätehakkuusta, kasvaako kärsimys, jos hakattujen kuutioiden määrä kasvaa mutta hakkuuhehtaareiden määrä pysyy ennallaan? Lopputuloshan on sama, hakkuuaukko.

Jos joku väittää, että kasvaa, hänen täytyy tarkoittaa, että samalla kun metsien puusto on lisääntynyt, myös sen luontoarvot ovat kasvaneet.

Näin voi ollakin. Hakkuiden kriitikot kuitenkin kiistävät tämän kategorisesti. Heidän mukaansa puuston lisääntymisestä ei voi mitenkään päätellä, että metsäluontokin voisi paremmin.

Siksi olisi mukava tietää, mihin väite päätehakkuumäärien kasvun haitallisesta luontovaikutuksesta perustuu.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 20.12.2021.