Erillisiä ajatuksia

 

Kun suomalaiset maaseutuelinkeinot yrittävät puolustautua, ne tietenkin tuovat esille hyviä puoliaan. Mutta näin ei saisi tehdä.

Meitä opetetaan, että Suomi voisi hyötyä ilmastonmuutoksesta myymällä muita parempaa teknologiaa. Sitä meillä kai sitten on, mutta toisaalta, samojen ihmisten mielestä tämä kuitenkaan ei päde maaseutuelinkeinoihin. Niiden suhteen on vain hölmöä väittää, että olisimme muita parempia.

Viimeksi havaitsin tätä Ulkopolitiikka-lehdessä (1/2022), missä Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön pääsihteeri Rosa Meriläinen oli sarkastinen ilmastonmuutoksen vastustamisessaan: ”…meillä on sekä ilmastoystävälliset erillislehmät että suojelua kaipaamattomat erillismetsät”.

 

Kun Suomen nautakarjasta väitetään jotakin perustuen Yhdysvalloissa tai Keski-Euroopassa tehtyyn tutkimukseen, lukijan – esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehden kolumnistin – kannattaisi ehkä perehtyä siihen, mitä eroja amerikkalaislehmän elossa ja vaikkapa ruokavaliossa on meikäläiseen nähden.

On fakta eikä retoriikkaa, että erot ovat olennaisia. Jos asiaa ei tunne, pitääkö tietämättömyyttään kaikille kuuluttaa?

Meriläisen teksti ”suojelua kaipaamattomista erillismetsistä” on erityisen typerää siksi, että juuri metsien suojelun suhde ilmastonmuutokseen on ainakin Suomen metsäalan viestinnän mukaan tasan sama, oltiin sitten missä vaan maailmassa. Kuvaavaa on, että Meriläinen pitää itsestään selvänä sitä, että ilmastonmuutos vaatii metsien suojelua, mikä ei ainakaan tutkimuksen valossa ole lainkaan selvä asia.

Sitä paitsi, jos meidän metsämme jossakin ovat erillisiä, niin kiistatta huippuunsa vedetyssä tiukan suojelun prosentissa.

 

Mutta ehkä kyse onkin erillisestä ajattelusta, eikä erillismetsistä. Siinä ajattelussa omaa maata kohdellaan johdonmukaisen kaltoin. Tästä erittäin hyvä esimerkki on Luonto-liiton sekä Euroopan parlamentin jäsenten Ville Niinistö, Sirpa Pietikäinen ja Silvia Modig vetämä Ei polteta tulevaisuutta -kampanja.

Täysin vastoin tosiasioita kampanja yrittää tuoda Suomen metsäalan osaksi joidenkin muiden maiden tapaa polttaa raakapuuta teollisesti. Kampanja tekee sen häpeämättä ja tietäen, että Suomessa näin ei tehdä; meillä puuenergia syntyy lähes kokonaan muun metsätuotannon sivuvirroista. Kaikki nämä sivuvirrat olisivat olemassa ilman puun polttoakin.

Jos niitä ei poltettaisi, ne lahoaisivat metsiin ja ilmastovaikutus olisi sama, mutta ilman talteen otettua energiaa. Myös niiden merkitys monimuotoisuudellekin on suhteellisen pieni.

Juuri tällaista ”energiapihiyttä” vihreät ovat vaatineet aina.

Kampanja väittää sumeilematta, että Suomessa valtio tukee puun polttoa. Näin ei tietenkään ole.

Suomessa kyllä maksetaan tukea esimerkiksi nuoren metsän hoidolle, mistä kertyy tavarantuotantoon kelpaamatonta pienpuuta, joka useimmiten poltetaan. Tuen maksamisen syy on kuitenkin metsänhoito ja puut kaadettaisiin, oli tukea tai ei.

 

Surullisesti kampanja juuttui jo alkumetreillään menneisyyteen. Uusin tutkimus nimittäin osoittaa, että puun energiakäyttö vähenee seuraavien vuosien aikana niin paljon, että sen korvaaminen vaatisi – esimerkiksi – 3–5 uutta Olkiluodon ydinvoimalaa.

Tämä johtuu siitä, että metsäteollisuuden tuotanto monipuolistuu juuri siten kuin vihreät ovat vaatineet. Polton sijaan puu ohjautuu yhä enemmän uusiin tuotteisiin, mutta ihan markkinatalouden keinoin, koska puun polttamisesta saatava arvonlisä on – tuki valtio sitä tai ei – todella pieni verrattuna tavarantuotantoon.

Tämänkin ongelmat hoitavat markkinat. Vihreät tempaukset vain vaikeuttavat toivottua muutosta.

 

Kirjoituksen lyhyempi versio on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 11.7.2022.