Maailman paras ilmastopolitiikka on osoittautunut paitsi tuulentuvaksi, myös hämäykseksi. Suomi sitoutui takavuosina rehvakkaasti hiilineutraaliuteen jo vuonna 2035 – maailman ensimmäisenä. Tavoite nojautui ratkaisevasti metsien hiilinieluihin.
Nyt on tullut pää vetävän käteen,
kun metsien kasvu on hidastunut. Tämä on se tuulentupa, joka toki oli
nähtävillä kaiken aikaa ja olisi pitänyt ajankohtaa lukuun ottamatta pystyä
ennustamaankin.
Hämäys taas paljastui Ukrainan
sodan takia asetettujen pakotteiden myötä. Kun puun tuonti Venäjältä
lopetettiin (ks. esim. täältä), hölmöimmällekin paljastui, että maailman paras
ilmastopolitiikka perustui tuontihiileen – siis tuontipuuhun – joka siirsi ilmastohaitat
maailman huonoimman, venäläisen ilmastopolitiikan taakaksi.
Ilmastokeisari paljastui alastomaksi,
mutta kaikki eivät ole havainneet sitä vieläkään. Ilmastopaneelin uusi puheenjohtaja
Jyri Seppälä on esittänyt maailman parhaan ilmastopolitiikan pelastajaksi –
tuontihiiltä, haketta Etelä-Amerikasta.
Hämäystä halutaan jatkaa, hinnalla
millä hyvänsä. Toinen kikka on pienentää hakkuita, mikä sekin vain siirtäisi melkeinpä
koko pienennyksen, eli vähentyneet hakkuut, muualle maailmaan. Ilmasto ei siitä
siis hyötyisi, mutta Suomen hiilitase toki saataisiin kuntoon, ehkä juuri tavoitevuodeksi
2035.
Minusta tämä hämäys on viherpesua. Ennen kaikkea siksi, että tavoitevuoden jälkeen metsien kasvu ja
hiilinielu kuihtuisivat juuri niiden hakkuiden pienennysten takia.
Verkkohuijarin taktiikka on luoda
kiireen tuntu. Samaa noudattavat ilmastoalarmistit, vaikka kiire on heikoiten
perusteltu seikka ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Metsäasioissa kiireellä
perustellaan alkeellista silmänkääntötemppua: puuta ei saisi kaataa, koska kestää
70 vuotta, eli liian kauan, ennen kuin sen tilalle on kasvanut uusi puu.
Lieneekö yllättävää, että tämäkin harhautus menee tiedotusvälineissä sukkana
läpi?
Mistä tulee tämä kummallinen
kuvitelma, että kaadetusta puusta vapautuneen hiiliatomin pitäisi siirtyä juuri
sen saman kannon, mistä atomin aiempi kotipuu oli kaadettu – tämän kannon ääreen
kyttäämään, että josko tähän kasvaisi uusi puu, niin voisin sitten sitoutua
täsmälleen siihen samaan paikkaan kasvavaan uuteen puuhun?
Tosiasiassa, jos hiilen poistuma metsistä
kokonaisuutena on sama kuin kasvu, kaadettua puuta vastaava määrä hiiltä
sitoutuu metsään samalla hetkellä kuin puu kaadetaan. Ja jos kasvu on poistumaa
suurempi, niin kuin Suomen metsissä, voi sanoa hiilen sitoutuvan metsään jopa
ennen sen kaatamista.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.4.2024.
