keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Tuulentupaa ja hämäystä


Maailman paras ilmastopolitiikka on osoittautunut paitsi tuulentuvaksi, myös hämäykseksi. Suomi sitoutui takavuosina rehvakkaasti hiilineutraaliuteen jo vuonna 2035 – maailman ensimmäisenä. Tavoite nojautui ratkaisevasti metsien hiilinieluihin.


Nyt on tullut pää vetävän käteen, kun metsien kasvu on hidastunut. Tämä on se tuulentupa, joka toki oli nähtävillä kaiken aikaa ja olisi pitänyt ajankohtaa lukuun ottamatta pystyä ennustamaankin.


Hämäys taas paljastui Ukrainan sodan takia asetettujen pakotteiden myötä. Kun puun tuonti Venäjältä lopetettiin (ks. esim. täältä), hölmöimmällekin paljastui, että maailman paras ilmastopolitiikka perustui tuontihiileen – siis tuontipuuhun – joka siirsi ilmastohaitat maailman huonoimman, venäläisen ilmastopolitiikan taakaksi.


Ilmastokeisari paljastui alastomaksi, mutta kaikki eivät ole havainneet sitä vieläkään. Ilmastopaneelin uusi puheenjohtaja Jyri Seppälä on esittänyt maailman parhaan ilmastopolitiikan pelastajaksi – tuontihiiltä, haketta Etelä-Amerikasta.


Hämäystä halutaan jatkaa, hinnalla millä hyvänsä. Toinen kikka on pienentää hakkuita, mikä sekin vain siirtäisi melkeinpä koko pienennyksen, eli vähentyneet hakkuut, muualle maailmaan. Ilmasto ei siitä siis hyötyisi, mutta Suomen hiilitase toki saataisiin kuntoon, ehkä juuri tavoitevuodeksi 2035.


Minusta tämä hämäys on viherpesua. Ennen kaikkea siksi, että tavoitevuoden jälkeen metsien kasvu ja hiilinielu kuihtuisivat juuri niiden hakkuiden pienennysten takia.

 

Verkkohuijarin taktiikka on luoda kiireen tuntu. Samaa noudattavat ilmastoalarmistit, vaikka kiire on heikoiten perusteltu seikka ilmastonmuutoksen torjunnassa.


Metsäasioissa kiireellä perustellaan alkeellista silmänkääntötemppua: puuta ei saisi kaataa, koska kestää 70 vuotta, eli liian kauan, ennen kuin sen tilalle on kasvanut uusi puu. Lieneekö yllättävää, että tämäkin harhautus menee tiedotusvälineissä sukkana läpi?


Mistä tulee tämä kummallinen kuvitelma, että kaadetusta puusta vapautuneen hiiliatomin pitäisi siirtyä juuri sen saman kannon, mistä atomin aiempi kotipuu oli kaadettu – tämän kannon ääreen kyttäämään, että josko tähän kasvaisi uusi puu, niin voisin sitten sitoutua täsmälleen siihen samaan paikkaan kasvavaan uuteen puuhun?


Tosiasiassa, jos hiilen poistuma metsistä kokonaisuutena on sama kuin kasvu, kaadettua puuta vastaava määrä hiiltä sitoutuu metsään samalla hetkellä kuin puu kaadetaan. Ja jos kasvu on poistumaa suurempi, niin kuin Suomen metsissä, voi sanoa hiilen sitoutuvan metsään jopa ennen sen kaatamista.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 29.4.2024.

2 kommenttia:

  1. Sain kirjoitukseeni seuraavan, Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistun vastineen:

    Mäntyrannan väitteet kaipaavat täsmennyksiä – Suomen hiilineutraaliustavoitteelta ei vienyt pohjaa puuntuonnin loppuminen Venäjältä

    Suomen kannattaa pitää kiinni ilmastopolitiikastaan, jos haluamme varmistaa vihreän siirtymän hyödyt, kirjoittavat Jyri Seppälä ja Raisa Mäkipää.

    Hannes Mäntyranta esitti kolumnissaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen pohjan pudonneen pois Venäjän puuntuonnin loputtua. Kolumnin väitteet vaativat täsmennyksiä.

    Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteemme lähtökohtana on saavuttaa ensin EU:n vuoden 2030 maankäyttösektorin tavoitteemme. Reilun nettonielun sijasta Suomen maankäyttösektori on ollut vuosina 2021–2022 nettopäästölähde. Mäntyrannan mielestä puuston hidastunut kasvu olisi pitänyt pystyä ennakoimaan. Suomen metsästrategia on perustunut uskoon metsien kasvun jatkumisesta ja metsänhoidon tehosta. Tämä on rohkaissut puun lisääntyvään käyttöön jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa.

    Nielujen romahdukseen on vaikuttanut myös tekemättömyys maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi. Lisäksi ojitetuista suometsistä vapautuu hiilidioksidia yhä enemmän ilmaston lämmetessä. Ei riitä, jos metsässä kasvu on hiilen poistumaa hieman suurempi. Tarvitaan merkittävää nettohiilensidontaa metsissä, jotta koko maankäyttösektorimme ilmastotavoite toteutuu.

    Hakkuiden vähentäminen ei johda siihen, että metsien kasvu ja hiilinielu kuihtuvat. Tutkimustulokset osoittavat päinvastaista, mikä on nähtävissä Metsäbiotalouden tiedepaneelin huhtikuussa julkaistusta raportista. Venäjän tuontipuun korvaaminen muulla tuontipuulla olisi yksi ratkaisu tehtaiden puutarpeeseen. Ilmastopaneeli on suositellut vain tuontia EU:sta, koska tällainen puu on mukana EU:n ilmastotavoitteissa. Kestäväksi todennetun kaukopuun tuonnin tulisi korvata ainoastaan se osa puunkäyttöämme, jota emme voi saada kotimaasta ja EU:sta.

    Suomen hallituksella ei ole suunnitelmaa, kuinka puun käytön ja ilmastotavoitteiden välinen ristiriita ratkaistaan. Suomi yrittää paikata maankäyttösektorin nieluvajettaan jatkossa ostamalla nielu- ja päästöoikeuksia muilta EU-jäsenmailta. Tällä on kuitenkin rajansa ja hintansa. Suomen ja EU:n hiilineutraaliustavoitteet perustuvat siihen, että päästöt ja nielut ovat yhtä suuret. Ruotsi on samalla määritelmällä hiilineutraali ennen vuotta 2030. Suomen ilmastopolitiikka ei ole siis maailman paras, mutta siitä kannattaa pitää kiinni, jos haluamme varmistaa vihreän siirtymän hyödyt.

    Jyri Seppälä
    Ilmastopaneelin puheenjohtaja
    Professori, Suomen ympäristökeskus

    Raisa Mäkipää
    Ilmastopaneelin varapuheenjohtaja
    Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

    VastaaPoista
  2. Kaikella kunnioituksella, enhän toki väittänyt, että puuntuonnin loppuminen olisi vienyt pohjan Suomen hiilineutraalisuustavoitteilta, vaan vain että sen perusteella jonkun olisi pitänyt ymmärtää jotakin.

    VastaaPoista