Ruotsi näyttää suuntaa metsille

Ruotsin valtionmetsiä hoitava Sveaskog-yhtiö on hurjana. Yhtiö aikoo nostaa metsiensä tuottoa 25 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Tärkein keino on lannoitus. Muita ovat metsäojitus, parempi taimimateriaali, paremmat harvennushakkuut ja ehkä kokonaan uudet puulajit.

Suomalaisesta näkökulmasta tällaiset puheet ovat ensinnä käsittämättömiä. Täällä ajatellaan, että eihän puuta kukaan enää tarvitse.

Ruotsissa asiaan todella uskotaan. Myös perhemetsänomistajat esittelivät Suomen Metsäyhdistyksen syksyllä 2007 Etelä-Ruotsissa Kraftsamling Skog -hankkeen nimissä aivan samanlaisia suunnitelmia kuin Sveaskog.

Meillä tällainen on ennenkuulumatonta ja käsittämätöntä. Että metsän omistaminen, kasvatus ja puun tuotanto voisivat olla oma tuotannonalansa, joka toimii täysin itsenäisesti ja omista lähtökohdistaan – eikä milloin minkäkin teollisuudenalan tai kansalaisliikkeen lähtökohdista.

Siis tuotannonala, joka lähtee siitä, että metsälle ja puulle on aina kysyntää. Kuten Sveaskog, joka on jo luopunut massa- ja paperiteollisuudestaan ja luopuu seuraavaksi sahoistaan. Se todella keskittyy metsään ja uskoo siihen.

Ja nimenomaan pohjoiseen metsään. Metsän uusiutuminen kun on täällä aina varmaa – toisin kuin sademetsässä, joka ei avohakkuun jälkeen uusiudu ilman ihmistoimia lainkaan. Metsäkato saattaakin rajoittaa sademetsien käyttöä ilmastosyistä, mikä lisää pohjoisten metsien kysyntää.

Siinä missä Ruotsi näyttää suuntaa, Suomessa ei nähdä tulevaisuutta, vaikka se kävelisi keskellä katua punaisissa vaatteissa ja kirkuisi, että ”tässä minä olen” – korkeintaan joku arvelisi, että kohtapa tuo jäänee auton alle.

On kuitenkin vaikea löytää ainuttakaan merkkiä, joka ei puhuisi kasvavan puuntarpeen puolesta. Metsäteollisuus on selvästi sanonut tavoitteekseen puupohjaisten muovien teollisen tuotannon käynnistämisen, ja vieläpä ennen vuotta 2020. Vain suomalainen voi pysyä sokeana sille, mitä tämä merkitsee puun kysynnälle.

Verkkokauppa on omiaan lisäämään pakkaamista, ja niistä ympäristöystävällisin on tehty kartongista. Puun käyttö laskisi rakentamisen ilmastovaikutuksia 60–70 prosenttia.

Metsä tarjoaa uusiutuvan ja ruoantuotannon ulkopuolella olevan raaka-ainelähteen biopolttonesteille. Lisäksi metsien käyttö tuottaa hyvinvointia maailmanmarkkinoiden ehdoilla kaikkialla suomalaisella maaseudulla – mikä muu tuotannonala pystyy tähän?

Kirjoitus on julkaistu Sisä-Suomen lehden metsäaiheisessa Polku-liitteessä maaliskuussa 2010.