keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Uudet metsäsodat ovat tulossa


Maa- ja metsätalousministeriö suunnittelee metsänhoitotapojen monipuolistamista. Metsälaki aiotaan kirjoittaa uudelleen niin, että se sallii myös jatkuvan kasvatuksen – vaikka se ei ole sitä aikaisemmin suorastaan kieltänytkään.

Oleellisin muutos on kirjoittaa uudelleen metsän uudistamisvelvoite. Se onkin jokseenkin ainoa metsänhoidollinen velvoite, mitä nykylaki metsänomistajalle asettaa. Nyt laki vaatii vain, että jos metsää avohakataan, uuden metsän perustamisesta on huolehdittava.

Yksikään taho ei ole pitänyt uudistamisvelvoitetta huonona. Se tullaan vain kirjoittamaan niin, että se sopii kaikkiin metsänhoidon tapoihin ja kaikkiin hakkuisiin.

Todennäköisesti tullaan vaatimaan, että hakkuun jälkeen metsässä pitää tietyn ajan jälkeen olla riittävä määrä kasvavaa puuta. Jos tehdään harvennushakkuu, vaatimus täyttyy ilman muuta, mutta jos harvennushakkuussa hakataankin liikaa, se katsotaan avohakkuuksi ja silloin astuu voimaan velvoite perustaa uusi metsä.

Vaatimus sopii myös kaikenlaisiin versioihin jatkuvan kasvatuksen hakkuista: jos hakataan enemmän kuin jatkuva kasvatus sallii, jäljelle jäävän puuston määrä alittaa lain vaatimuksen ja syntyy uudistamisvelvoite. Sen voi hoitaa luontaisella uudistamisella aivan niin kuin perinteisessäkin metsänhoidossa.

Ja aivan samalla tavalla kuin perinteisessäkin metsänhoidossa, jos luontainen uudistaminen ei onnistu, metsäkeskus määrää istuttamaan tai kylvämään uuden metsän. Juuri tässä piilee siemen lukuisiin metsäsotiin.

Ongelma ei ole jatkuva kasvatus, vaan sen markkinointi. Näyttöä siitä, että jatkuvaa kasvatusta markkinoidaan ja mainostetaan täysin ylimitoitetuin perustein, on vaikka kuinka paljon.

Suurin ja katteettomin lupaus on tässä: kun harjoittaa jatkuvaa kasvatusta, ei tarvitse tuhlata rahaa uuden metsän istuttamiseen tai kylvämiseen, koska jatkuvassa kasvatuksessa metsä uudistuu luontaisesti.

Luontoparka ei kuitenkaan tiedä, milloin on kyse jatkuvasta kasvatuksesta ja milloin ei. Kun sekä perinteisestä metsänkasvatuksesta että varta vasten asian selvittämiseksi tehdyistä tutkimuksista tiedetään, että uusiutuminen ei ole automaattista sen kummemmin pienillä kuin suurilla aukoilla, miksi se olisi sitä myöskään jatkuvassa kasvatuksessa?

Tulemme näkemään lukuisia tapauksia, joissa metsänomistaja harhautetaan jatkuvaan kasvatukseen sillä lupauksella, että luonto hoitaa uudistamisvelvoitteen. Jos näin ei sitten käykään, metsäkeskuksen ikävä velvollisuus on vaatia kylvöä tai istutusta, mikä tietää metsänomistajalle rahanmenoa.

Vanhat vastakkainasettelut, osapuolet ja fraasit otetaan käyttöön sellaisenaan: ilkeä metsäkeskus ei vieläkään halua antaa luontoystävälliselle metsänomistajalle sitä vapautta, mitä uusi laki nimenomaan lupasi. Eikä ole epäselvää, mille puolelle kaiken tietävät toimittajat tässä kiistassa asettuvat.

Metsänhoitomenetelmien monipuolistamisen ajateltiin parantavan metsätalouden imagoa. Kaikki merkit näyttävät kuitenkin siihen suuntaan, että käy päinvastoin.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 12.4.2011.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti