Joensuun lentokentällä

Tulin Joensuun lentokentälle. Tapani mukaan päätin säästää firman rahoja ja ottaa bussin.

Kiipeän bussiin ja ojennan maksukortin.
”Ei kelepoa.”

Ei kelpaa?
”Ei niin.”

Jaa… saiskos täältä kentältä sitten jostakin rahaa?
”Kassasta.”

Kassasta?
”Kassasta.”

Siis… mistä kassasta?
”No kassasta”, sanoo kuljettaja, joka ei vielä tässä vaiheessa ole kertaakaan irrottanut katsettaan lentokentän reunamille ulottuvasta karjalaismetsästä.

Siis oooonkohan täällä lentokentällä joku kassa?
”No on.”

Jaa. Mikähän kassa se on?
”No vaikka se kahavilan kassa.”

Ahaa.

Riennän kahvilaan, jossa jo siivoillaan pöytiä. Kysyn, jotta saisko täältä rahaa. ”Tottakai.”

No miten?
”Ostatte jotain.”

Jaha.

Valitsen hyllystä nopeasti jotakin. Myöhemmin havaitsen, että ostin luomuomenamehua (luomua, normaalisti en osta sitä koskaan), joka minun on pakko käyttää, oletettavastikin juoda, koska sitä ei saa viedä paluumatkalla lentokoneeseen.

En siis unohda sitä käsimatkatavaroihini, ettei seuraa mitään suurempaa.

Työnnän mehun kassalle ja sanon: kahteenkymppiin. Ajattelisin, että saisin 20 miinus sen 2,70 euroa, mitä tämä mehupönttö maksoi, kooltaan alle kaksi desiä ja siitä hyvä että mahtuu rintataskuun.

”Ei käy.” Jaa ei käy? ”No ei käy.”

Mikä ei käy?
”Se kakskymppiä.”

Kuinka niin ei käy?
”Kun se on liikaa.”

Jaa, ja mikähän ei ole liikaa?
”Kymppi.”

No, oisko kymppi sitten?
”No se on OK.”

Syntyy maksutapahtuma, jonka seurauksena saan käteeni kympin. Kokonaissumma oli siis 12 euroa ja 70 senttiä. Tästäkin voisi siis kysyä, mutta sille en ala, koska minulla on kiire.

Kiipeän bussiin.

Paljonko maksaa matka Joensuun keskustaan?
”Viis.”

Euroa siis, ajattelen ja ojennan vitosen. Se olikin toistaiseksi viimeinen parteni tässä vuolaassa sananvaihdossani lauluistaan kuulun Karjalan kansan edustajan, Savo-Karjalan Linjan kanssa.

Tällä en halua sanoa, että Joensuu olisi paha paikka, vaikka onkin vajoavalle suolle rakennettu. Erityisen miellyttävä se oli viime kesänä Silva-messujen aikaan. Vaikka niinhän ovat kaikki suomalaiset kaupungit, kesällä.

Pidän myös Joensuun päällenäkyvästä tavasta huolehtia pyöräilijöiden tarpeista. Niin tekisin minäkin, jos saisin päättää.

Kokemukseni Joensuun Cumuluksesta olivat aika kamalat. Mutta se ei liene Joensuun, vaan Cumuluksen vika.

Kaikesta huolimatta, Joensuu, saatan tulla sinne toistekin.