Safari Keniassa VII – käytännön ohjeita

Tämän viimeisen Kenia-juttuni tarkoitus on kertoa, mitä teet, jos olet päättänyt lähteä.

Ensimmäiseksi kannattaa varata safari. Näin siksi, että lentoliput on paljon helpompi justeerata varatun safarin mukaan kuin päinvastoin.

Kaikki on sitä helpompaa, mitä aikaisemmin varaukset tekee. Me varasimme safarin helmikuussa, kun lähtömme oli suunniteltu seuraavalle joulukuulle.

Firman nimi on African Home Adventures. Sen verkkosivu löytyy helposti Googlesta. Kun sanon, että tämä firma on takuuvarmasti hyvä, en tarkoita, etteikö muitakin hyviä olisi.

Niistä en kuitenkaan tiedä, niin että en voi mennä takuuseen. Tästä yhtiöstä voin, varsinkin kun myös lähipiirini kokemus kertoo, että laatua on taattu pidemmältäkin aikaa.



Yhtiön sivuilta löytyy useampiakin vaihtoehtoja safareiksi, eri pituisia ja eri kohteilla. Kaikki tarjoillaan täysihoidolla, eli ruokaa saa aamulla, lounasaikaan ja illallakin vielä ihan kunnolla.

Periaate on, että jos safarille ilmoittautuu kaksi, se järjestetään. Jos lähtijöitä siis on kaksi ja varaus riittävän kaukana tulevaisuudessa, lähtöpäivän saa käytännössä päättää itse. Näin me teimme.

Se ei tietenkään tarkoita, että safarilla saisi olla kahdestaan. Yhtiö yrittää myydä myös kaikkia auton muita viittä paikkaa. Mutta senkin voi estää rahalla. Paljonko se maksaa, sitä en tiedä.

Meidän safarimme maksoi 990 dollaria per nenä ja se kesti kuusi yötä ja seitsemän päivää. Hintaan kuului, että meidät haettiin lentokentältä hotelliimme ja safarin loppuessa meidät palautettiin kentälle.

Se, että meidät haettiin kentältä, kun tulimme maahan, oli arvokasta: kuinka muuten olisimme osanneet hotellillemme. Safari kuitenkin alkoi vasta myöhemmin.



Safarin päiväkustannus oli siis noin 75 euroa per nenä. Sillä sai kaikki kuljetukset – safariajot, mutta myös siirtymiset paikkakunnalta toiselle – majoituksen, kolme ateriaa päivässä, kaikki pääsymaksut ja lisäksi erittäin hyvän oppaan palvelut.

Varauksen tein sähköpostilla. Hinnasta 40 prosenttia piti maksaa etukäteen, jotta varauksen sai voimaan. Maksu hoidettiin PayPalilla, joka on aloittelijallekin – mitä siis tuolloin olin – tosi helppo systeemi, ja ilmeisen turvallinen, vaikka en kyllä oikein ymmärrä, miten se toimii. Joka tapauksessa, verkosta löytyy ohjeet senkin käyttämiseen.

Loppuosa matkasta maksettiin safarin alkaessa. Sen voi tehdä luottokortilla, mutta minä otin mukaan käteistä, koska luottokortin käytöstä perittiin erillinen maksu. Maksun saattoi suorittaa euroilla.

Lennot
Sitten oli vuorossa lentojen varaaminen. Se hoitui helposti e-bookersilla. Lentoyhtiöt ovat Oneworld-yhtiöt Finnair ja British Airways. Reitit menevät Lontoon kautta ja vaihtoehtoja on joko kahden tai 12 tunnin välilasku.

Me otimme päivälennon Lontoosta Nairobiin, mikä merkitsi, että olimme edeltävän yön Lontoossa. Takaisin lähdimme yölennolla Nairobista, miltä jatkoimme kahden tunnin vaihdon jälkeen aamulla Helsinkiin.



Lennot maksoivat 990 euroa per nenä. Jos matkustaa seurueessa, kannattaa huomata, että BA:n koneissa ei välttämättä pääse vierekkäin istumaan, ellei erikseen siitä sano. BA:n hyvä puoli on, että sieltä saa turistiluokassakin vielä ihan hyvät sapuskat ilman erillistä maksua ja alkoholiakin tulee tarpeeksi, jos sellaisesta on kiinnostunut.

Palatessa meillä oli kahden tunnin välilasku. Sen tiukkuutta lisäsi, että Heathrowlla oli vaihdettava terminaalia: Finnair lentää T3:lle kun taas British Airwaysin lennot Nairobiin käyttävät T5-terminaalia. Ehdimme silti hyvin, mutta hommaa kannattaa miettiä etukäteen, mielessään ohje: seuraa violetteja opasteita.

Hotelli
Me järjestimme niin, että tulimme Nairobiin pari päivää aikaisemmin kuin safari alkoi. Tarvitsimme siis hotellin.



Varasin safariyhtiön suosittelemasta hotellista kolme yötä. Varausmaksuna maksoin yhden yön maksun. Sekin tehtiin PayPalilla.

Onneksi säilytin kuitin. Minulta tosissaan yritettiin periä myös ensimmäisen yön maksua, mutta kuitilla sain sen estettyä.

Loput yöt maksoin käteisellä. Hinta oli nairobilaisittain aika kova: 73 euroa per yö kahden hengen huoneesta, mutta meille kohtuullinen. Siihen sisältyi kymmenen dollarin aamupala, joka piti tilata erikseen. Mistä maksoimme, oli ennen kaikkea hotellin sijainti.

Lääkkeet
Kun lennot on varattu, kannattaa huolestua lääkkeistä. Niitä tarvitaan paljon ja ne pitää ottaa suunnitellussa järjestyksessä. Tästä voi päätellä, että jos lääkitys ei ole kunnossa, ihan tuosta vaan matka ei onnistu.

Mitä lääkkeitä tarvitaan, riippuu vähän siitä, keneltä kysyy ja minne päin Keniaa on menossa. Asiaa kannattaa tutkia verkosta ja lisäksi siitä kannattaa neuvotella terkkarissa ihan ajan kanssa.

Lopullisen päätöksen teet kuitenkin sinä itse. Muut eivät siitä ota vastuuta, minkä kyllä havaitset, jos muuhun pyrit.

Normaaliin rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset pitää olla kunnossa, mikä sekin saattaa tuottaa vaikeuksia. Ainakaan minä en tiennyt, mitkä ovat voimassa ja mitkä eivät. Onneksi useimpia rokotuksia saattaa ottaa ”varmuuden vuoksi”.

Monien rokotteiden ottaminen perustuu riskiarvioon. Riski riippuu monista asioista, mutta ehkä tärkeintä on, mihin osaan Keniaa olet menossa. Siksi kannattaa ottaa kartalta selville, minne menee ja miten alue suhtautuu eri tautien riskialueisiin, joista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisee karttaa verkossa.

Ensinnäkin tarvitaan hepatiitti A. Hepatiitti B tarvitaan, jos menee maan pohjoisosiin. Me emme sitä ottaneet.

Keltakuumerokotetta suositellaan melkein kaikkialle Keniaan, mutta sillä ei ole väliä, koska se on pakko ottaa, muuten ei pääse maahan. Kun siis saat tämän rokotteen, sinulle annetaan siitä todistus, semmoinen keltainen kortti. Tämä kortti pitää sitten näyttää rajalla.

Kolera- ja lavantautirokote otetaan harkinnan mukaan. Me emme ottaneet koleraa, mutta otimme lavantaudin.

Malariaa varten otetaan estolääke, se ei siis ole rokote. Se on otettava aina kun menee Keniaan.

Malarialääke otetaan tabletteina, joita pitää alkaa syödä ennen matkaa ja joita syödään matkan jälkeenkin. Lääkkeestä riippuu, kuinka kauan. Meistä toinen söi viikon ja toinen kuukauden matkan jälkeen.

Malariatabletti tehoaa 24 tuntia. Siksi se kannattaa ottaa vähän ennen pimeän tuloa, sillä pimeällä ne moskiitot liikkuvat.

Välttämättä lääke ei silti tehoa. Vaikka tauti ei puhkeaisikaan sinä aikana kun tabletteja syö, se voi puhjeta vielä sen jälkeen kun syönnin on lopettanut. Itämisaika on viikko, eli jos lääkkeiden syönnin lopettamisesta on kulunut viikko, eikä kuumehorkka iske, alkaa olla kuivilla.

Rokote meningokokkitauteja vastaan otetaan riskiarvion perusteella. Me emme ottaneet.

Poliorokotus pitää olla voimassa, ja sekin piti ottaa. Samoin voimassa pitää olla tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko- eli MPR-rokotus ja kurkkumätä-jäykkäkouristusrokotus.

Rokotukset kannattaa ottaa terveyskeskuksesta, jos ne suinkin sieltä ilmaiseksi saa. Loput pitää ostaa itse apteekista, mihin tarvitaan resepti, minkä saa puhelinajalla yleislääkäriltä.

Minä maksoin rokotuksistani 150 euroa. Enemmänkin olisi saanut kulumaan, mutta ei juuri muuhun kuin malarialääkkeeseen.

Viisumi
Lisäys (20.11.2015): Viisumitiedot ovat vanhentuneet. Nykyään viisumi pitää anoa verkossa viimeistään viikkoa ennen matkaa. Tarkemmat ohjeet löytyvät esimerkiksi Suomen ulkoministeriön verkkosivulta Kenian-matkustustiedotteen kohdalta. Viisumin hinta on edelleen noin 50 dollaria.

Yksi kommervenkki oli viisumi, jonka Kenia vaatii suomalaisilta. Se maksaa 50 dollaria, sen voi maksaa myös euroissa, punnissa tai Kenian shillingeissä ja se hankitaan maahan tullessa.

Anoimme viisumia Nairobin Jomo Kenyatta -kentän virkailijoilta. Systeemi oli tarkka mutta yksinkertainen: molemmista käsistä otettiin sormenjäljet kaikista sormista ja lisäksi kasvokuva, mikä sujui joutuin. Lentokoneessa etukäteen täytetty anomus ja rahat ojennettiin virkailijalle ja viisumi liimattiin passiin.



Anomukseen kirjoittamamme tiedot olivat kohtalaisen kryptisten kysymysten takia vähän mitä sattuu. Vaikutelma kuitenkin oli, että tärkeintä oli vakuuttaa aikovansa palata aikanaan pois.
Ovelahkosti viisumista ei oltu täytetty sitä kohtaa, milloin sen voimassaoloaika päättyy.

Poistuessamme Keniasta viisumiin lyötiin lähtöpäivän leima ja oletettavasti silloin myös katsottiin, milloin olimme luvanneet häipyä. Muutenkin lähdön yhteydessä antamiamme tietoja, kasvokuvaa ja sormenjälkiä myöten, vertailtiin tarkkaan.

Vaatteet ja matkalaukut
Vaatteissa on kaksi asiaa: siirtymävaatteet ja perilläolovaatteet. Alotetaan perilläolovaatteista.

Oivallinen ratkaisu on tämä: runsaasti T-paitoja ja puuvillaisia löysiä kauluspaitoja. Jalkaan sandaalit, sukat ja aurinkovoidetta.

Puuvillapaidan hihat ovat oleelliset, ne suojelevat käsivarsia. Mutta paidan löysyys on myös oleellista, koska löysä paita ei hiosta. T-paita on OK kuumassa. Muista varpaat, aurinko voi polttaa nekin. Jos sukat jäävät pukematta, voitele varpaatkin aurinkovoiteella.



Jos jostakin tuntuu, että tämä on liioittelua, niin eikun sinne vaan polttamaan itsesi, tai mikä pahempaa, hankkimaan auringonpistoksen. Aamusafarillakin poltti, jo ennen seitsemää, vaikka se ei aamuviileyden takia siltä tuntunut.

Ja vielä yksi juttu, päähine. Perinteinen. siirtomaaisännän lierihattu on paras mahdollinen. Ostin sellaisen Partioaitasta, sen oli tehnyt Fjällräven. Kun panin sen päähäni, minusta tuntui, että koskaan ei ollut tuntunut niin hyvältä kuin silloin. Kallishan se oli, 40 euroa, mutta sanoisin, kyllä se kannatti.



Tyypillinen länsimaalainen turisti Afrikassa ruotsalaisvalmisteisine Fjällräven -hattusenineen.

Siirtymävaatteet taas, siis kotimaan kylmästä etelän lämpöön. Puin kotona jalkaan farkut ja lenkkarit sekä päälleni talvitakin, joka mahtuu omaan taskuunsa. Sellaisia talvitakkeja voi ostaa esimerkiksi Riveriltä.



Semmonen takki.

Heathrowlla tungin takin taskuunsa ja sen reppuun. Loput kamppeet vaihdoin Keniassa.

Matkalaukkuna minulla oli 130-litrainenn yksiosainen, kantoviillekkeillä varustettu säkki. Systeemi toimi hyvin: pakkasin tavarat erillisiin muovipusseihin, minkä jälkeen ne löytyivät helposti, kun nosteli muovipusseja aikansa säkistä.

Yhtä helposti ne menivät sinne takaisinkin. Kiitoksia vaan, Harri.

Säkin sai myös suljettua vesi- ja hiekkatiiviisti, minkä kuvittelin olevan tärkeää, mutta ei se sitten kuitenkaan niin tärkeää ollut.

Arempi tavara, kuten kamera ja arvotavara olivat olkalaukussa. Kaulapussikin oli, mutta sen kantaminen kaulassa ei tuntunut tarpeelliselta.

Ruoka
Keniassa turisteille tarjoillaan pääsäännön mukaan länsimaista ruokaa. Sillä hintatasolla, millä me liikuimme, ei voinut odottaa mitään gourmet-tasoa. Ruoka oli silti maukasta, joskin esimerkiksi kasvisten saamisesta piti pitää erityistä huolta.

Hotelliaamiaisella oli yleensä kahvia vai teetä, munaa paistettuna vai kokkelina ja nakkityyppistä, mutta paljon parempaa makkaraa. Usein oli myös mehua, perunaa, tuoreita ja kypsennettyjä kasviksia ja hedelmiä.



Tärkeimpiä Kenian-matkaajan sääntöjä on tämä: aina kun voit, syö kasviksia ja hedelmiä, varsinkin kuitupitoisia. Älä kuitenkaan syö raakoja kasviksia, koska niistä saattaa saada mahataudin.

Lounaalla oli yleensä seisova pöytä, ja ensimmäisenä käsien pesupaikka. Tätä kannattaa korostaa: pese kätesi aina kun se on mahdollista ja siltä varalta että se ei ole, varaa mukaasi antiseptistä käsien puhdistusainetta. Varsinkin siksi, että lähes kaikki nämä ruoat olivat sellaista laatua, että hampaanvälejä oli pakko tonkia jälkikäteen.

Tarjolla oli yleensä lettuja, irtoriisiä, juoksevassa kastikkeessa olevia paistettuja, luullisia kananpaloja sekä pinaatilta vaikuttavaa erittäin hyvää ja kivennäispitoiselta maistuvaa kasvismössöä.

Oma lukunsa oli pikniklounas, mikä koostui grillatusta kananpalasta, kerrospaahtoleivästä, parista hedelmästä, energiapatukasta ja mehupurkista.

Mukana on myös aina pidettävä vettä. Jos sitä ei ole, sitä on hankittava. Myös ruokajuoman kuuluminen aterian hintaan oli epävarmaa. Tämä on paljonpuhuva seikka meille veden yltäkylläisyyteen tottuneille suomalaisille.

Kaikkiaan ruoka oli siis hyvin maukasta, mutta loppupäästä matkaa alkoi vaivata, että onko mitään muuta kuin tätä ja kananpalojen vaihtoehtona eräänlaista nautakäristystä, jota ei suinkaan oltu tehty paistista. Hyvää sekin oli, jos sietää jänteitä, mutta pidemmän päälle sitä alkoi kaivata suolasärkeä ja raakaa porkkanaa.

Alkoholia ei tarjottu, eikä sitä kaivannut. Alkoholihan on nautinnollinen aine, mutta siitä varoittaisin, että krapula Masai Maran helteessä ei liene herkkua, vaikka minulla ei siitä kokemusta olekaan.

Puhelin
Keniassa älypuhelin on riski. En edes yrittänyt ottaa selville, mitä maksaa se, että älypuhelin haahuilee kenialaisessa www-verkossa. Päätin, että olen yhteyksissä ulkomaailmaan vain tekstiviestien avulla.

Sitä varten puhelinta pitää säätää, ja se kannattaa tehdä silloin kun on viimeistä kertaa EU-alueella. Nimittäin, jos sen tekee vasta saavuttuaan Keniaan, puhelin todennäköisesti on jo käynyt ties missä verkkosivulla.

Älypuhelimen säätö on helpointa tehdä virranhallintaohjelman avulla. Jos sellaista ei ole, asenna se, ei maksa mitään.

Virranhallintaohjelmassa on yleensä myös keinot virrankulutuksen säästämiseen. Ne ovat täsmälleen samoja keinoja kuin verkkohaahuilun estävät keinot.



Valitset siis virranhallintaohjelman. Siellä on ensinnä se ylösalainen pisara nimeltään paikannus tai sijainti, ota se pois päältä. Sitten on se antennin kuva, mitä klikkaamalla tulee vastaan ensinnä Datayhteys. Tämän kun laittaa pois päältä, juuri se verkkohaahuilu estyy.

Sitten tulee ”verkkovierailut sallittu”. Pidä ne sallittuina, jos haluat tekstailla.

No, toimiko se? Kyllä, esto toimi, mutta yhteydet ei oikein. Läheteltiin lukuisia uudenvuodentoivotuksia, mutta yhteenkään ei vastattu, vaikka niissä tavallaan sitä odotettiin.

Tai vastattiin, mutta päivien kuluttua. Kumpi viipyi, vastaus vai toivotus, ei ole tiedossa.

Sähkö
Kun olet Keniassa valtakunnanverkon ulkopuolella, ota huomioon, että muutkin tarvitsevat sähköä. Suunnittele puhelinten ja kameroiden akkujen lataus, ottaen huomioon, että muutkin haluavat ladata akkujaan. Ole ensimmäinen ja niin edelleen.

Sähköä Kenian erämaa-asemilla saa yleensä aikavälillä 18–22, mutta myös aamulla sähköä saattaa olla saatavilla.

Yöllä kännykkä kannattaa pitää kokonaan pois päältä, ettei lataus kulu hukkaan. Jos kuitenkin haluaa käyttää sitä herätyskellona, kannattaa katsoa, herättääkö se, jos se on pois päältä. Esimerkiksi Lumia ei herätä, mikä lienee edistystä verrattuna aiempiin Nokia malleihin – nehän herättivät.

Taskulamppu
Mukana on oltava kunnollinen taskulamppu. Sellainen, jossa on hyvä valo, kunnon paristot ja joka todella mahtuu taskuun. Ja se pitää pitää joko siellä taskussa tai paikassa, josta sen löytää pimeässä.

Nimittäin, yöllä on todella pimeää. Taskulamppu pitää todellakin löytää siitä kohtaa sängyn alta mihin käden ojentaa, muuten on hukassa.

Ja sen pitää olla aina saatavilla, myös valoisaan aikaan, koska sitä on aivan yhtä tyhjän kanssa etsiä sitten kun valoa ei enää ole. Ja tämä koski myös aikaväliä 18–22, koska vaikka niissä majapaikoissa olikin valot, niin niin hyvät ne eivät kuitenkaan olleet, että niiden varassa varsinaisesti olisi löytänyt mitään.

Näihin tunnelmiin, hyvää matkaa ja kysykää, jos aihetta löytyy.