maanantai 23. maaliskuuta 2015
Miksi luonnonsuojeluliitto puhuu roskaa?
Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen kirjoitti Helsingin Sanomissa 9. helmikuuta biomassan energiakäytön ilmastovaikutuksista. Hän käytti perusteenaan Helenin (aikaisemmin Helsingin Energia) tekemää ympäristövaikutusten arviointia Helsingin energiantuotannon tulevaisuuden vaihtoehdoista.
Kirjoitus hämmästytti kovin.
Luonnonsuojeluliitto ja Yrjö-Koskinen väittävät kirjoituksessa Helenin ympäristöarvion todistavan muun muassa, että "kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kasvavat mitä enemmän biomassaa käytetään suhteessa kivihiileen".
Jos näin olisi, ilmastonmuutoksen torjunta olisi perin yksinkertaista: siirrytään vain kivihiilen käyttöön. Minun on vaikea uskoa, että edes luonnonsuojeluliitto olisi tätä mieltä.
Soitin Heleniin ja kysyin, onko heillä sama tulkinta. Ympäristöjohtaja Maiju Westergren vastasi, että ei ole, eikä hän ymmärrä, mihin liiton tulkinta perustuu.
Luonnonsuojeluliiton virhe on perinteinen
En ymmärrä minäkään. Arvioinnissa sanotaan yksiselitteisesti, että "tarkasteltavista polttoainesuhteista suurimpaan ilmastohyötyyn päästään vaihtoehdossa VE 1.2, jossa Vuosaaren C voimalaitoksen polttoaineena käytetään 100 % biomassaa".
C-voimala tarkoittaa tässä uutta voimalaa, joka käyttäisi polttoaineenaan pelkästään biomassaa, joka kaikissa arvioissa ja suunnitelmissa on puuta.
Luonnonsuojeluliitto on oikeassa, kun se sanoo, että jos biomassaa aletaan yhtäkkiä polttaa paljon, ilmakehän hiilimäärä lisääntyy väliaikaisesti, siis ennen kuin hiili ehtii sitoutua takaisin kasvaviin kasveihin. Tätä väliaikaista lisääntymistä kutsutaan hiilivelaksi ja se on periaatteessa kiistaton käsite.
Liiton virhe on perinteinen: mitä pienempiin osiin luonnon pilkkoo, sitä mielivaltaisempia asioita siitä voi osoittaa. Tässä kohtaa liitto pilkkoo luonnon yhden puun kokoisiin osiin.
Katsanto tekee mahdottomaksi ymmärtää, että biomassan käyttöä ei suinkaan ole tarkoitus laajentaa yhtäkkisesti eikä paljon, koska sitä on käytetty jo aiemminkin: suurin piirtein puolet maamme metsäteollisuuden käyttämästä puusta on aina päätynyt energiantuotantoon.
Näin Suomen kasvihuonepäästöjä on voitu 1950-luvun alusta lukien vähentää määrällä, joka vastaa 22-kertaisesti vuoden 2007 fossiilisten polttoaineiden ja turpeen päästöjä. Silti, samana aikana Suomen metsien runkopuun määrä on kasvanut määrällä, joka vastaa maan tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä noin 45 vuoden ajalta.
Metsähiili lisääntyy jatkossakin
Todellisuudessa puun polton suunniteltu lisäys on vain kipenä entisestä. Lisäksi metsien hiilivarastoa on tarkoitus kasvattaa edelleen hakkaamalla puuta noin kymmenen miljoonaa kuutiota vuodessa vähemmän kuin kestävä hakkuutaso muuten edellyttää.
Näin linjaa Kansallinen metsästrategia 2025. Suomen puunkäyttö vähentää ilmakehän hiilimäärää tulevaisuudessakin kaiken aikaa.
Ja vielä, tuntien suomalaisen keskustelukulttuurin ja koska sitä tullaan kuitenkin kysymään, kerron heti: kyllä, lähetin tämän sisältöisen vastineen myös Helsingin Sanomiin. Lehti ei kuitenkaan julkaissut sitä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 16.3.2015.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen saanut kirjhoitukseeni kommentin, jota sitäkään ei pyynnöistä huolimatta julkaistu Helsingin Sanomissa:
VastaaPoista................................
Kenen asialla Luonnonsuojeluliitto?
Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskisen mielipide (HS 9.2.2015) puun energiakäytön päästöistä on asiantuntematon siltä osin, että kuluisi sata vuotta poltetun puun hiilidioksidin sitoutumisessa takaisin puustoon. Metsien uudistamisvelvoite pitää huolen siitä, että puuston kokonaismäärä ei hakkuissa vähene, vaan uutta puustoa kasvaa vanhan tilalle ja se sitoo jatkuvasti poltossa vapautuvaa hiiltä.
Vanha sanonta ”nähdä metsä puilta” tarkoittaa puunpolton päästöjen kannalta sitä, ettei kiinnitetä huomiota yhden puuyksilön korvautumiseen menevää aikaan toisella puuyksilöllä, vaan metsätaseeseen, puuston kasvun ja poistuman suhteeseen. Metsätilastollisen vuosikirjan 2014 kuvaaja puuston kasvusta ja poistumasta (sivu 43) osoittaa, että metsät tuottavat puuta sen käyttöön nähden yltäkylläisesti.
Ilmastonmuutoksen kannalta on lähes yhdentekevää, poltetaanko puu, tehdäänkö siitä paperia tai sellua vai käytetäänkö se rakennuspuuna. Paperi ja kartonki joutuu kierrätettynäkin ennen pitkää polttoon. Pitkäikäisimmän puujalosteen, sahatavaran, elinkaari on myös lyhyt: rakennuspuuksi kaadetusta tukista on puurakenteissa jäljellä kymmenen vuoden kuluttua kymmenesosa, muu on hyödynnetty energiana. Aarnimetsänkin puu lahoaa hitaasti hiilidioksidiksi tai vapautuu nopeasti ilmaan metsäpalossa.
Suomen metsät onkin aika nähdä muun ohella myös valtavana, 20 miljoonan hehtaarin laajuisena aurinkopaneelina ja biohiilivarastona ja puunpoltto metsäpuiden yhteyttämisessä sitoman aurinkoenergian hyödyntämisenä.
Aikanaan SLL oli valituksellaan estämässä Vantaan Energian Martinlaakson jätteiden energiaa hyödyntävän kaasutuslaitoksen rakentamista. Sen seurauksena Ämmässuon kaatopaikka haisi toistakymmentä ylimääräistä vuotta ja se haju oli voimakkaasti ilmastonmuutosta kiihdyttävää kasvihuonekaasupäästöä.
Ilman valituksia jätteen energiakäytöllä olisi jo pitkään tuotettu halpaa ja puhdasta sähköä ja lämpöä. Nytkö liitto halutaan estää uusiutuvan puun energian hyödyntämisen?
Olavi Lyly, metsänhoitaja, Helsinki
.............................