5.1. klo 8, Amboseli
Teimme pitkän kierroksen Amboselin luonnonpuistossa. Kovin mieleenpainuva se ei ollut, johtuneeko vuodenajasta.
Norsuja kuitenkin näkyi aivan tuhottomasti. Kuulimme niistä myös paljon tarinoita.
Norsun ruoansulatus esimerkiksi on melko tehoton. Kun se toisaalta saattaa painaa kuusikin tonnia, sen on syötävä melkeinpä koko ajan, yölläkin. Ja niin se myös tekee: kärsä repii maasta suuhun ruohoa koko ajan, mutta asettaa sen taitavasti niin, että multapaakut putoilevat leukojen ulkopuolelta maahan.
Tämä tässä näin on norsunkakka. Ja kuten huomaatte, se on lähes vihreä väriltään ja heinänkorsia täynnä, mikä merkitsee, että norsun ruoansulatus ei ole saanut tehtyä sille oikein mitään, vaikka kyse onkin norsun pääruokalajista. No, turha ei ole tämäkään tuote, se on kelpo sapuskaa esimerkiksi pillerinpyörittäjälle, joka tekee siitä pallon ja pyörittää sen turvaan, etteivät muut sitä syö. Haluttua kamaa siis.
Amboselin suojelualue on hyvin erilainen kuin meillä. Sen käyttö on laajempaa ja intensiivistäkin. Suojelualueelta löytyy jopa lentokenttä ja kentältä kunnon saapumis- ja lähtöaula. Kelpaa siinä tulla safarille kun jo kentältä näkee norsulaumoja.
Amboselin lentokentän yhdistetty lähtö- ja tuloaula.
Mutta vaikka käyttä on laajaa, ristiriidat paikallisten kesken ovat täälläkin tuttuja ja johtuvat siitä, että niitä ei alun perin yritettykään hoitaa.
Suojelualue päätettiin perustaa vuonna 1906, ja päätös tehtiin Lontoossa, koska se oli silloin pääkaupunki. Masait eivät mokomaa hyväksyneet silloin niin kuin eivät kai oikein nytkään, ja kun he kuulivat, mikä on suojelun syy, Black Rhino eli suippohuulisarvikuono, he päättivät hävittää mokomat, eipähän tarvitsisi sitten suojelualuettakaan.
Näin tehtiin. Sarvikuonot hävitettiin eikä niitä ole sen jälkeen alueella nähty. Suojelualueen perustamista se ei tietenkään estänyt.
Maisemiltaan Amboseli on hyvin erilainen kuin Masai Mara ja Nakuru. Paikoitellen ollaan aivan hiekkaerämaalla, paikoitellen on soistunutta maata ja vettäkin, kuten tässä:
Keskellä suojelualuetta on ympäristöstään poikkeava vuorentötterö nimeltään Observation Hill, jonne pitää kiivetä ihan jalkaisin. Havaintovuoresta sanotaan, että sillä on vulkaaninen syntyperä.
Ja alakuvassa näkymä vuorelta sille tielle, mistä yläkuva on otettu.
Keskellä suojelualuetta on Ol Tukain asuinalue, joka on eristetty suojelualueesta sähköaidalla. Porteistakin saa sähköiskun, minkä huomasi autossa selvästi.
Ja kaiken kruunaa Tansanian puolelta selvästi näkyvä Kilimanzaro, mille kuvat eivät tee oikeutta, niin kuin eivät millekään kooltaan todella suurelle, mistä syystä se kannattaa käydä katsomassa ihan itse:
Amboselissa yöpymispaikat olivat parempia kuin Masai Marassa. Toisaalta aamiainen ja etenkin palvelu oli huonompaa. Pyyhkeetkin olivat onneksi mukana omasta takaa.
Aamiainen oli varmaan ravitsemustaloudellisesti ihan samaa tasoa kuin muuallakin, mutta kun siinä ei ollut niitä makoisia aamiaismakkaroita. Olisi saanut olla.
Sähkö- ja lämminvesipolitiikka taas oli samanlainen kuin Masai Marassa.
6.1.klo 6.30, Amboseli
Viimeinen safari – jälleen aamusafari. Savannin aamu hämmentää taas. Se on raikas ja täynnä lupausta paremmasta päivästä.
Aurinko nousee täällä aina jokseenkin puoli seitsemän ja kahtakymmentä vaille seitsemän välissä. Olemme vain hiukkasen päiväntasaajan eteläpuolella.
Tässä vaiheessa varjot ovat vielä pitkiä ja ilma viileä. Mutta aurinko nousee nopeasti ja jo kahdeksan aikaan se on valoteholtaan sellaisella tasolla, että tuskin koskaan Suomen kesässä.
Mutta kun ilma on viileä, auringon vaikutusta ei huomaa. Silti se polttaa ihan yhtä lailla kuin päivälläkin ja aurinkorasvaa kannattaa käyttää heti aamusta.
Sen norsulauman ei pitänyt olla muita kummempi. Olimme nähneet niitä jo parisenkymmentä, jopa useiden kymmenien laumoina, eri-ikäisiä. Aina ne olivat ylittäneet tien kaikessa sovussa meidän kanssamme, aivan muutaman metrin etäisyydeltä.
Mutta tässä oli jotain outoa heti alussa. Trumpetin törähtely kuului jo kaukaa, mikä oli poikkeuksellista. Sitä soittivat molemmilla puolen tietä olevat lauman jäsenet.
Emme heti ymmärtäneet, mistä oli kyse, emme ehkä lopultakaan. Yhtäkkiä vasemmalta puolen tietä olevissa puskissa viipyilevän jälkilauman johtaja aloitti määrätietoisen laukan ja soitti torvea.
Aluksi se näytti normaalilta, mutta se ei pysähtynytkään. Ei, se tuli kohti.
Se oli noin 50 metrin päässä, kun Tom älysi, että nyt on tiukka paikka, käynnisti auton ja painoi kaasua. Tom kiihdytti noin 20 sekuntia niin paljon kuin hiassista lähti, ja koko sen ajan vanha norsu-ukko saavutti meitä, mutta sitten se yhtäkkiä kääntyi, soitti pöllyävän savannin keskellä torvea ja ilmeisesti totesi asian hoidetuksi.
Loppulauma ylitti tien ja isot norsut soittivat torvea aivan kuin osoittaakseen, kuka täällä kaikesta huolimatta päättää. Tom arveli leijonien olleen kaiken takana; ne olivat hermostuttaneet norsut.
6.1. klo 10.30, Amboseli
Aamupäivällä otimme jälleen suunnaksi Nairobin. Ajamista, ajamista. Matkan varrella reissun ainoa hampurilaispaikan lounas tien varrella, tosin valitsimme muuta kuin hampurilaiset.
Tie Amboselista Nairobi-Mombasa-valtatielle on yksi Kenian reiteistä Tansaniaan. Rajan läheisyys näkyi ja keinot epäilyttävien autojen pysäyttämiseen olivat järeitä. Tien poikki asetettu piikkirauta siirtyi pientareelle vasta kun selvisi, mistä olemme tulossa ja millä asioilla.
Kentälle saavuimme kuusi tuntia etuajassa: viimeinen tsekkaus olisi ollut mahdollista tehdä klo 21.40.
Lento sujui hyvin, samoin se kahden tunnin tiukaksi mainostettu vaihto terminaali vitoselta kolmoselle Heathrowlla, mistä British Airwaysin lentoemäntä sanoi, että emme selviä, olimmehan 45 minuuttia myöhässä.
Olimme kuitenkin Finnairin lähtöportilla ennen kuin se oli edes avattu. Välissä oli jopa yksi turvatarkastus, jossa Nairobin kentän tax freestä ostamani viiden euron ja yhden litran Claymore-viski takavarikoitiin.
Mies näytti listaa maista, joista ostetuille pulloille se on vaan pakko tehdä. Heathrow on niin rautaa, kaikki toimii.
Eikä sitten muuta kuin tervetuloa sateiseen Suomeen, puoli tuntia etuajassa, 7. tammikuuta 2014 noin klo 12.
Lentoparkkiin, 55 euroa tiskiin ja kotiin. Tuntui tyhjältä.
Seuraavat osat käsittelevät käyntiä Masai-kylässä, kohtaamiamme luontokappaleita kuvineen sekä käytännön ohjeita Kenian-matkaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti