”Siitä ei ole niin pitkä aika, kun avohakkuu oli
lainsäädännön edellyttämä hakkuutapa. Eikö näin?”
”Vajaa kymmenen vuotta sitten uusittiin metsälaki, missä
jatkuva kasvatus tehtiin mahdolliseksi.”
”Eli tätä ennen se ei ollut edes mahdollista Suomen
lainsäädännön nojalla.”
Sitaatit kuvastavat metsäkeskustelua. Tärkeää on puhua
oikeansuuntaisesti, ei välttämättä niin totta. Vääränsuuntaista puhetta taas
kuurnitaan millimetrimitalla.
Tosiasiassa laki ei ole koskaan edellyttänyt minkäänlaista
hakkuuta eikä kieltänyt jatkuvaa kasvatusta. Vuoden 2014 metsälaki ei tehnyt
jatkuvaa kasvatusta ”mahdolliseksi”, vaan määritteli, missä rajoissa sitä tulee
harjoittaa.
Mutta kun ympäristöministeriön Ilmastokriisi- jaluontokatoinfossa näin sanottiin, se lienee parin kolumnirivin arvoinen asia.
1990-luvulla vihreissä keskusteltiin, että valtiovarainministeriön
sijaan ympäristöministeriön pitäisi olla superministeriö, jolla on veto-oikeus
muiden ministeriöiden asioihin. Luontokatoinfon YouTubesta löytyvän tallenteen
perusteella on pakko kysyä, onko Luontopaneeli, joka käytännössä teki infossa
kaikki linjaukset, uusi työkalu tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Luontopaneeliin on koottu etupäässä ekologian ja
ympäristöalan osaamista. Se ei estä paneelin puheenjohtajaa Janne Kotiahoa ottamasta
kantaa paneelin tuottaman tiedon edustajana lähes mihin tahansa. Hän on
tuominnut jopa kestävän kehityksen – eli käytännössä YK:n Kestävän kehityksentavoitteet – vaatimalla, että ekologia asetetaan etusijalle, edes yrittämättä kommentoida
kolmen tukipilarin kestävän kehityksen perusteita.
Siis sitä, että ekologia ei toteudu, jos ihmiset köyhtyvät.
Jos elinkeinot viedään, teknologia ja taito jäävät eikä niitä jätetä
käyttämättä, kun kylmä ja nälkä tulevat nurkista.
Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa suuret metsien
suojelupäätökset 2000-luvun alussa johtivat huumeviljelyn räjähdysmäiseen
kasvuun. Kreikan talouskriisin aikaan Akropoliin puut katosivat kaupunkilaisten
uuneihin. Samoin kävi laajoilla alueilla Neuvostoliiton romahdettua.
Vihreiden vaalitappioiden syyksi on sanottu messiaanista ja
oikeassa olevaa asennetta. Luontokatoinfoa katsoessa ei voi välttyä ajatukselta,
kuka on messias ja kuka apostoli.
Se vetoaa varmasti joihinkin. Epäilen silti, saako
ympäristötoimille näillä keinoin sitä kansalaishyväksyntää, mitä Kotiaho on
vaatinut.
Saattaapa joku vastata niinkin kuin Talvisota-elokuvan
komppanianpäällikkö, että ”meiltä voi kyllä vaatia, mutta voi olla paha tulla
mitään ottamahan”.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä
22.2.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti