Tarvitseeko suojelu roskapuhetta?

Useampi kuin yksi biologiaa opiskellut henkilö on sanonut minulle, että opiskelun päätösvaiheessa tehtävälle pro gradu -tutkielmalle asetetaan yliopiston taholta normaalisti muuan erityisvaatimus: sen pitäisi tuottaa uusia perusteluita luonnonsuojelulle.

Vaatimus kuulostaa kovin epätieteelliseltä. Sen luulisi kuitenkin tuottavan riittävästi sopivaa tutkimusta, jotta luonnonsuojelua ei tarvitsisi perustella kaikenlaisella roskapuheella.

Radion aamu-uutisissa 8. kesäkuuta puhuttiin petolinnuista. Niiden kannat ovat kuulemma taantuneet, mihin suurin syyllinen on, eläköityneen professori Pertti Saurolan mukaan, metsien ikärakenteen muutos. Saurolan mukaan nykymuotoinen metsätalous vähentää vanhoja metsiä ja niissä kasvavia suuria puita, jotka ovat hyviä pesäpaikkoja petolinnuille.

Selitys kuulostaa hyvältä, kunnes sitä vertaa Metsäntutkimuslaitoksen Metsätilastollisen vuosikirjan tietoihin. Niiden mukaan metsien ikärakenne on toki muuttunut, mutta päinvastaiseen suuntaan kuin Saurola väittää.

Pohjois-Suomen metsien ikärakenne on säilynyt viime vuosikymmenet suurin piirtein ennallaan, kun taas Etelä-Suomen metsät ovat vanhentuneet 1970-luvulta alkaen. Se taas on selvästi lisännyt vanhoja metsiä muistuttavia, metsätalousmielessä yli-ikäisiä metsiä, ja sitä kautta myös suuria puita.

Myös uhanalaiskartoitukset osoittavat, että metsälajien osalta on saatu aikaan käänne parempaan. Se on saatu aikaan metsätalouden toimin, jättämällä päätehakkuiden yhteydessä metsään kaatamattomia säästöpuita – usein juuri niitä suuria puita.

Päälle päätteeksi lintukantojen seurannat osoittavat, että niitä suuria puita tarvitsevien petolintujen kannat eivät ole edes taantuneet. Maallikonkin on helppo selvittää tämä esimerkiksi verkosta.

Viime syksynä kirjoitin forest.fi-verkkosivulle Ruotsin luonnonsuojeluliiton Naturskyddsföreningenin tiedotteesta. Siinä kerrottiin Ruotsin maatalousyliopisto SLU:n Lena Gustafssonin johdolla tehdystä tutkimuksesta koskien talousmetsien luonnonhoitoa. Luonnonsuojelijoiden tiedotteen mukaan Ruotsi osoittautui yhdentoista alueen vertailussa toiseksi viimeiseksi ja Suomi viimeiseksi, katso täältä).

Millä perusteella tulos oli saatu, oli mahdoton selvittää. Tietoja ei annettu, koska tutkimusta ei oltu vielä julkistettu – mutta tietoja oli kuitenkin annettu Naturskyddsföreningenille.

Nyt tutkimus on julkaistu. On selvinnyt, että siinä tutkittiin vain päätehakkuiden yhteydessä kaatamatta jätettyjen säästöpuiden määrää.

Aiemmin tätäkin tietoa pantattiin. Kun sitten kirjoitin asiasta, tutkimukseen osallistuneet tutkijat – kuten Gustafsson ja Itä-Suomen yliopiston tutkija Jari Kouki – moittivat minun kirjoittavan puutteellisten tietojen varassa.

Voisiko siis olla, että Naturskyddsföreningenin tiedotteessa mainittu vertailu on tehty, mutta se ei täytä tieteellisiä kriteerejä. Näin se päädyttiin julkaisemaan Naturskyddsföreningenin tiedotteessa, jonkalaiset tunnetusti eivät tavallisesti saa minkäänlaista – saati tieteellistä – kritiikkiä osakseen.

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa 13.8.2012.