Kuluttaja – tuo energiapolitiikan räsynukke

Sähkölaskun kilpailuttaminen tuli takavuosina jonkinlaiseksi puheenaiheeksi. Jopa kuluttajaviranomaiset kannustivat mokomaan. Kuluttajan osa oli hoksata, että eihän hommassa ole mitään järkeä.

Tarjoukset ovat voimassa vain jonkun kuukauden, minkä jälkeisistä hinnoista ei kerrota mitään. Eikä kilpailuttaminen edes koske suurinta osaa sähkölaskusta, jatkuvasti osuuttaan kasvattavaa sähkön siirtoa. Sitä ei koske mikään markkinatalous, tuskin edes sääntely – vain voima. Enkä nyt tarkoita sähkövoimaa.

Kotisähkön käyttö on aikaa sitten karannut kaiken suunnittelun ulkopuolelle. Voit olla vaikka kokonaan ilman sähköä, lasku ei siitä juuri muutu.

Sähköyhtiöille tämä ei kuitenkaan riitä. Ne haluaisivat (Tekniikka&Talous, 17.1.) liittää sähkölaskuun uuden osan, jossa ne laskuttaisivat käytetyn maksimitehon, tai jonkinlaisen keskiarvon perusteella. Tällä osalla ja siirtomaksulla yhdessä yhtiöt eivät kuitenkaan saisi kerätä enempää rahaa kuin nykyisellä siirtomaksulla, sanoo työ- ja elinkeinoministeriö.

Uskokoon ken tahtoo.

Uudistus veisi kuluttajalta, tuolta energiapolitiikan räsynukelta, viimeisenkin järjen sähkönkäytön suunnittelusta. Ei olisi mieltä aurinkopaneeleissa, ilmalämpöpumpuissa eikä sähkön säästössä, koska lasku olisi aina sama. Ei olisi järkeä pitää yhtäkään sähköistettyä mökkiä talven yli kylmänä.

Mikä märkä uni sähköyhtiölle!

Tämä on kuitenkin vain esimerkki Suomen energiapolitiikasta, jota ei ole. Meillä kaikki energiaan liittyvä alistetaan mille hyvänsä intohimolle – niin rahanahneudelle kuin politiikallekin. Lopputulos on sekasotku, josta eivät hyödy kuin sähköyhtiöt.

Mikä hyvänsä energia-asia, mikä käsitetään ympäristöystävälliseksi, on tehtävä muusta piittaamatta. Niin tuuli, aurinko, puu kuin ydinvoimakin. Niinpä kivihiilellekin on pakko maksa tukea, koska muuten ympäristökaaos kaataisi koko systeemin.

Vielä Kekkosesta päästyäkin energia on ulkopolitiikkaa. Paitsi ettei niin saa sanoa, koska eihän Venäjä kiristä energialla, ja jos kiristääkin, ei ainakaan Suomea, ja jos kiristääkin Suomea niin ei se nyt vaan kiristä.

Hiukkaspäästöttömissä kattiloissa ei saisi polttaa mitään, koska puun poltto saunankiukaassa tuottaa hiukkaspäästöjä. Energiaa ei pitäisi tuoda, mutta jos tuo, huoltovarmuus vaatii varastointia, mutta kun muuta ei voi varastoida kuin fossiilista.

Bioenergia työllistää, mutta ei kannata. Turve lisää huoltovarmuutta, mutta kun sen pitäisi olla ruotsalaista, koska ruotsalainen turve ei ole fossiilista vaikka suomalainen onkin.

Samalla sähköyhtiöt esittävät uudistusta, jossa ei ole ekologian häivääkään. Vastustajiksi yhtiöt ovat nerokkaasti maalittaneet kesämökkiläiset, joiden sähkölasku kasvaisi jopa satoja euroja vuodessa.

Nämä kuulemma vastustavat esitystä pihiyttään. Ei siis siksi, että se on järkeä vailla, ainakin jos ajattelee maan energiapolitiikk… no joo.

Uskomattomasti esitys onnistuu, jos se edes toteutuu toivotusti, olemaan ristiriidassa joka ikisen julistetun energiatavoitteen kannalta, niin paljon kuin niitä tässä maassa onkin.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 5.2.2018.