Metsämiesten säätiön
75-vuotisjuhlillaan julkaiseman mielipidetiedustelun tiedot kansalaisten
vähäisistä metsätiedoista herättävät huomiota. Asiaa lienee käsitelty jopa
Metsäneuvostossa asti.
Tämä on hyvä, mutta ei tietojen
mikään yllätys pitäisi olla. Suomen Metsäyhdistyksen vuoteen 2016 asti
säännöllisesti teettämät Metsä ja puu -mielipidetiedustelut sanoivat aina, että eivät suomalaiset
tiedä, kuka metsät omistaa, mikä on metsiensuojelun määrä tai metsäalan taloudellinen
merkitys. Se tosin tiedettiin aiemmin, että metsää hakataan vähemmän kuin se
kasvaa, nyt ei.
Tuloksesta on syytetty jopa
peruskoulua ja vaadittu sitä korjaamaan asiaintila. Voi kysyä, millä muulla
elinkeinolla olisi kanttia vaatia peruskoulua hoitamaan toimialaviestintänsä.
Säätiön juhlaseminaareissa
kuultiin vinkkejä asiaintilan korjaamiseksi. Niitä yhdisti, että kaikkia on
kokeiltu, ja useimmiten onnistuneesti, jos esimerkiksi Metsien Suomi-viestintähankkeen tuloksiin on uskominen.
Säätiö nosti jo seminaarissaan esiin,
että paras metsäalan puolestapuhuja on kuitenkin ala itse. Tämä on viestinnän
perustuslaki, jota metsäalalla ei haluta uskoa: viestintää ei voi ulkoistaa
ammattilaisille eikä kampanjoille. Onnistunut viestintä on jatkuvaa ja sitä tekee
mahdollisimman moni. Viestinnän ammattilaisten tehtävä on suunnitella ja tukea
tätä viestintää.
Erityisesti viestintä kuuluu
organisaatioiden johdolle, sillä se osoittaa johdon sitoutumisen. Jos siitä on
epäilys, muutkaan eivät sitoudu. Oli kuvaavaa, että juuri kukaan toiminnanjohtaja,
pääjohtaja tai ylijohtaja ei puhunut julkisuudessa Metsien Suomen puolesta – poikkeuksena
maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.
Maailmalla on ollut muotia, että työnantajat
kannustavat omaa väkeään puhumaan työstään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Metsäalalla on päinvastoin: työnantajat jopa kieltävät mokoman.
Tämä tietysti kiistettiin Säätiön
seminaarissa, vaikka se on totta – olen kokenut sitä itsekin. Silti tällaisen
kiellon poistaminen olisi vasta alku.
Työnantajien pitäisi kannustaa
ihmisiä alan lähettiläiksi. Se on ollut Metsien Suomenkin tavoite, mutta siinä on
epäonnistuttu. Tämä on surkeaa erityisesti aikana, joka on tuonut kaikkien käyttöön
erinomaisen median, nimittäin sen sosiaalisen, unohtamatta muitakaan yhä
käytössä olevia kanavia. Lopulta jokainen viestii alastaan aina kotoa
lähdettyään – niin hyvässä kuin pahassa.
Olisiko uuden yrityksen aika? Tukea
työntekijälähettiläille löytyy yhä. Esimerkiksi kaikki Metsien Suomen viestintämateriaalit
ovat käytettävissä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 12.12.2023.
